Tiistainen treenaus yhdistettynä eiliseen voisi ansaita ihan oman postauksensa. Mainittakoon, että päivitys on hyvin paimenkoirapitoinen, sillä Neiti Noutaja ei päässyt osalliseksi lainkaan tiistaisista  karkeloista. Sen selkä on edelleen mietityttävän värisevä, ja koska viimeviikkoinen hierojatapaaminen peruuntui loukkaantumisien takia, hieronta siirtyi tälle torstaille.

Kaikkihan alkoi tiistaina kello 15:00, kun huristelin autolla tämän hurjankin pitkän, kävellen 20 minuuttia vievän, matkan Ojankoon. Siellä minun oli tarkoitus tekaista voittajan liikkeitä yhdessä uskollisen punaiseni kanssa, mutta kah, eipä ollut Kidalla kummoistakaan otetta tekemiseen. Kidassa oli itseasiassa kaksi vaihetta: 1) korvat luimussa typerä virne naamallaan ja täysiiiiii tai sitten 2) korvat luimussa ahdistunut ilme naamallaan jumiutuneena paikalleen. Siinäpä sitten kultaista keskitietä hakemaan, ja lopulta meno alkoi sen verran nakertaa, että luovuin leikistä aika lyhyeen.

Naurulla oli havaittavissa enemmän tuota ykkösvaihtoehtoa. Oona kuvaili meille kiltisti jäävät videolle, lupaan laittaa ne esille seuraavassa postauksessa. Se tuleekin varmasti varsin pian, sillä huomenna on luvassa agilityepiksiä isolla porukalla. Joka tapauksessa, itse jäävät sujui tosi näppärästi, istuminen tekee vähän heikompaa kuin makuu ja seisominen. Hypyn tekeminen onnistui myös näppärästi, nyt neiti muistaa jo, että hypyn jälkeen kuuluu kääntyä hypyn takana, ei hypyn viereen. ;) Seuraamisissa havaitsin neidin jäävän taakse, varsinkin juostessa, joten korjasin asian heti seuraavana päivänä tekemällä seuruuharjoitukset hihnassa. Tämä oli oikein näppärä ratkaisu, sillä sain naksuteltua tiheästi oikeaa paikkaa, ja Nauru alkoikin tarjota sitä sitten juostessakin huomattavan paljon tehokkaammin.



Vielä takaisin tiistaihin. Ojankosessioiden jälkeen ajelin Järvenpäähän ryhmätreeniin. Olin itseasiassa tosi iloinen Kidan työskentelystä. Kontakteilla tuo kerran possuili, muuten teki tosi hyvin, keinujen kontakti osui nappiin aina. Suurin ilonaihe oli kuvio13-16. Katsoessani kuvaa koneelta pohdiskelin saksalaista sopivaksi tuohon kohtaan, mutta rakennettuna valutin idean pikaisesti vessanpönttöön. Liikaa juostavaa, helpommallakin pääsee. Päätin tehdä viskileikkauksen kolmellatoista, ja neljällätoista vastakäännös, jotta minimoin mahdollisuuden koiran päätymisestä väärälle esteelle. Epäilin tätä kuviota, mutta kah, se onnistui joka kerta! Kidalla viskileikkaukset sujuu kuin vettä vain.

Kirjoitin itselleni muistiin seuraavanlaiset kotiläksyt:

• Kontaktit tehotreeniin
• Keppien viimeiset välit on maltettava tehdä siinä missä muutkin
• Ratalähtö rauhalliseksi (nykyisin liikkuu levottomasti, ja itseasiassa tällä treenillä oli todellinen sika, nousi ja hiipi ihan pokkana. Ei käy!)