Halusin kokeilla animaation tekoa. Siinä nopea tekele. Kida, jolta kysytään, "mennäänkö agilityyn?" Joo. Kirjoitin eilen pitkän sepustuksen treenatuista asioista, tänään taas päätin vastata kysymyspostauksen kysymyksiin. Valitettavasti kysymyksiä tuli niin vähän, etten innostunut mitään suurta palkintoa laittamaan jaolle, mutta ehkäpä ensi kerralla! Ellei tuo helle pehmennä aivojani, ja sitten teenkin jotain kivaa vähän jälkijunassa. Annan kuitenkin kunniamaininnan Katariinalle, joka oli selvästi käyttänyt mielikuvitustaan! :D...
Hyvä on, blogi, sinä voitit! Minä kun ajattelin päivittää vähän myöhemmin, mutta ei. Jokin voima minut kuitenkin veti näpyttelemään tänne! Meidän treenitahti on näin kesällä ollut ihan päätähuimaava - muistan varmaan toitottaa sitä n. joka kolmannessa viestissä, vähintään. Agility, toko ja jälki ovat olleet lajit, joissa olemme kunnostautuneet. Tekeminen on ollut huomattavan paljon hauskempaa siksikin, kun on niin mainiota treeniseuraa: vieraita tuttavuuksia ahkerasti...
Kysymyspostaukseen on tullut harmillisen vähän kysymyksiä. Tähän on pakko laittaa hymiö: :( Tänne niitä voi kuitenkin lisäillä! Sain idean tehdä videopostauksen koirien päivästä. Tästä videosta tuli valitettavan Nauru-painotteinen harrastuksien osalta, mutta uskon, että näitä on tulossa lisää. Ainakin, kun nimesin videon nimellä "koirapaiva1". Nauttikaa! Tai sitten älkää. Tiistaina ja tänään, torstaina, on huomioitu muitakin koiria enemmän kuin tarpeeksi. Tiistaina myös Kida ja Tara...
Olipa muuten outoa piirtää merle. Noita punaisia tullut sutattua enemmän... Oletko aina miettinyt, mikä mahtaa olla Naurun paras nukkuma-asento? Tai mikä on Tapsan hullunkurisin tempaus agilityradalla? Tai kenties, miten minä yritän hallita jännitystäni ennen agilityrataa? Ai et ole? No ei se mitään! Kysy silti, mitä mieleen juolahtaa! Vastailen koiramaailmallisiin kysymyksiin, ja jos oikein villiksi ja energiseksi heittäydyn, saatan tehdä yllätyslahjaa sille, kenen kysymykset...
Jotain otsikonsuuntaista taisin heittää tänään, kun pönötin Naurun kanssa ihmislauman keskellä ihanien aussieiden ympäröidessä meitä.
Pyyhälsimme riemumielellä nimittäin Sinisen Unelman kanssa Wirneen kasvattitapaamiseen, jonne saapuikin lopulta erittäin kunnioitettava määrä aussieita rakastavia ihmisiä, ja monen monta kovasti rakastavaa aussieta! Kokoontumispiha meinasikin olla valtavalle koiralaumalle aivan liian pieni, piti välillä vilistää naapureidenkin piha-aidan vierestä. Pupuhäkkikin meinasi saada kyytiä, kun kunnioitettava lauma pilisti ympyrää, ja ilman täytti niin kimakat kiljahdukset (kiitos Raiku) kuin matalat mylvinnät (kunnia Naurulle).
Alkuisen turinoinnin ja herkkujen maistelun jälkeen kävimme pellolla taapertamassa hepuleiden toivossa, mutta alun rällätys ja kuuma ilma olivat imeneet koirista voimat niin tehokkaasti, että ainoa asia, jota kävelystä irtosi, oli hullujen koiranaisten maine. Aussieiden kansanvaellus. Treenikentälläkin kuumuus verotti kamalasti, mutta töitä tehtiin siitä huolimatta. Aloitimme tohinat Musti-aussien "tottiskokeella", jossa annettiin roolit tuomarista ja yleisöstä lähtien. Nauru 6kk sai tehtäväkseen olla "toinen kilpaileva koira". Olipa huvittavaa käydä tekaistussa tuomarin esittelyssä, ja imuttaa sitten pieni sininen paikkamakuupaikalle pönöttämään, jotta Musti pääsee tositoimiin. Ei sillä, Nauru oli erittäin hienosti ja ryhdikkäästi, ja palkkailin sitä usein kivasta käytöksestään.
Treenituokio sisälsi myös paikkamakuun kahdeksan koiran porukassa, Naurun paikka oli reunasta katsottuna toinen. Makasi yhä hirvittävän rauhallisesti ja luottavaisesti, mutta loppua kohden sain korjata lonkka-asentoa, johon maan vetovoima väsähtävää blue merleä kiskoi. Tauon päätteeksi tekaisimme myös vähän ruutua lelupalkalla, luoksarin heitsausta (kiitos Jenny avusta!), vähän perusasentoja ja jääviäkin olisin mielelläni vääntänyt, mutta pikku haskisilmä ei enää jaksanut. Kapulan maisteluakin vähän naksuteltiin, vaikka häiriöä ja lämpötila olivat voimakkaasti negatiivisia haittatekijöitä väsyneen pikkupaimenen mielestä.
Mahtavin osuus koko päivästä taisi olla se, että Naurulle kokeiltiin ampumista ensimmäistä kertaa. En odottanut valtavaa reaktiota, enkä sellaista saanutkaan. Mustikkavarvut ja metsän tuoksut olivat huomattavasti kiehtovampia kuin kolme laukausta. Nauru palkkasi vielä itsensäkin testin päätteeksi, kun vilisti tuulispäänä kentän laidalla sijaitseville pasteijoille haukkaamaan itselleen yhden, ennenkuin hullu omistaja pääsee läksyttämään. Sikapossu.
Kuvat otti Minna Karjalainen, kiitos!
Ennen päivän päättymistä kävimme vielä vähän seikkailemassa Röykän sivuteillä mukamas-oikeiden ajo-ohjeiden turvin (;)), jonka jälkeen otettiin oikeassa paikassa vielä jälkitreeni. Tuuli sen metsään reippaili samalla, kun minä kävin työstämässä vaihtoehtoisesti SuperNenä-Raikulle oman jäljen toisaalle. Nauru oli huomattavan hyvä taas hommassa. Se oli hyvinkin tarkka ja nenä pysyi kivasti maassa, venkslausta ei ollut ja keppikin ilmaistiin autettuna, vaikka se olikin joutunut kiukkuisten muurahaisten pesän päälle.
Näin kaikenkaikkiaan olin hirmuisen tyytyväinen pentuun. Lisäksi minulla oli h u r j a n hauskaa, kiitän täälläkin paikallaolleita mukavasta päivästä! Kelpasi painua kulmapizzeriaan puimaan, jutustamaan ja hihittämään yhdessä Jennyn ja Jennan kanssa päivän päätteeksi, hyvillä mielin.
Eilinen treenipäivä ei ollut ihan yhtä hyvä. Tai oli ja ei, 50/50. Iltapäivän lenkki osoittautui erittäin mukavaksi, ellei erästä ikävää ruokakätkön paljastumista oteta laskuun. Kutsun tätä mystistä jemmojen laittajaa "oravanaiseksi", sillä joku ystävällinen sielu on päättänyt, etteivät kaikenmaailman terhojemmarit ja linnunlaulajat pysty elämään ilman hänen leipä-ja nakkipanostustaan. Voin kertoa, että kyllä ne pärjää. No, Naurun ja Taran ylimääräisten herkkujen maistaminen ei aiheuttanut kuin pakkojuoton kotona lenkin jälkeen. Anyways, hävitin punaisen langan.
Lenkki siis sisälsi yhden jäljen Naurulle, jonka tallasin jalkapallokentälle, hyvin samanlaiselle alueelle kuin viime keskiviikkona. Tällä kertaa se sujui paremmin, tuulikin oli armollinen. Tytöt kävivät vähän molskimassakin, jonka jälkeen kuvasin niiden hurjia ralleja ja nautiskelin lämmöstä.
Tapsasta on tullut hurja tarmotassu. Se paini ja mölisi kuin harmaakarhu jahdatessaan Naurua, ja kolmen koiran kimppa kieri kukkulaa alas kuin villiintynyt lumipallo. Lisäksi noutaja harrastaa pitkästä aikaa hihnan retuuttamista innostuessaan kovin, ja treeneissäkin se on kovin vauhdikas ja äänekäs. Taspsu on ihana!
Illalla (yöllä) minun piti vielä treenata aikuisia Ojangossa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Ehdin Taralla ottaa muutamat hiljaiset kepit, jota häiritsi tosin Kidan kiihkeä, kimakka haukunta. Minulla ei todellakaan ollut energiaa päästä palkitsemaan kaistapäistä punapaimenta moisesta käytöksestä, varsinkaan kun kiukkuinen "Kida HILJAA"-komennus ei auttanut tuon taivaallista. Siispä kiukkuisena lampsin hihnoille, nappasin koirat mukaan ja poistuimme suorinta reittiä paikalta. Paimen oli _hieman_ häpeävän oloinen, jos koira sellaisia tuntemuksia voi tuntea...
Tein kuitenkin Hakunilan pellolle Kidalle namijäljen pitkästä aikaa. Alku oli hieman haahuuta, kunnes tajusin luomalla ihan liikaa koiraan painetta. Ihan kuin Kidakin olisi pentu, joka ei hommaa koskaan ole tehnyt. Nolona lisäsin hihnan pituutta, ja homma alkoi sujua paremmin kuin hyvin. Sai taapertaa ihan hiljaa itse perässä, ja antaa koiran suorittaa rauhassa...
Tänään minun piti lähteä vielä tekemään treeni Kidalle ja Taralle, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut. Huomenna on taas uusi päivä, onneksi Oona kiltisti hoiti koirien lenkitykset. Kiitos <3
Olen päässyt tutustumaan tällä viikolla kunnolla uuteen lajiin Naurun kanssa. PK-puolen tekemiset ovat olleet minulle aina se harmaa alue, Jylhämaan varjopuoli, mutta onneksi kivalla, kannustavalla porukalla lähtee mielellään tutkimaan uusia tuulia tutun ja turvallisen lisäksi. Menimme siis Naurun toisen omistajan ja hänen kasvattien omistajien kanssa jäljestämään tiistaina. Ennen ko. treeniä pieni sininen on tehnyt pari suoraa namijälkeä, eli ihan nollasta emme sentään liikkeelle...
On muuten kelejä pidellyt, niin. Ei sillä, tätä kesän pitääkin olla: aurinkoa, valoa, lämpö ja öisiä viileitä lenkkejä. Treenattu on kuitenkin urheasti myös kuumassa säässä, eikä varsinkaan Kidalla ole ongelmia asian kanssa. Toki helteisyys vaikuttaa siihen, kuinka tosissaan ja täysillä se asiat ottaa, mutte tekee se kuitenkin. Nauru on vielä helteessä kuin jokien liukas lahna, vaikka kovasti sekin opittuja asioita tarjoilee herkkupalkkion toivossa....
HUOM1. Vasemman puolen koirasivut (tai lähinnä Kidan sivu...) poistuu siksi aikaa, että saan sivut kokonaisuudessaan valmiiksi. Aion tehdä pientä ulkoasun päivittelyä, kunhan piirtopöytäni kotiutuu. HUOM2. Tulimme musch-kisassa toiseksi! Pitäisikö minun silti keksiä lukijoiden iloksi jokin arvonta tai vastaava? Pitäisikö? Mitä mieltä olette? Päätin pyhittää tämän päivityksen haasteen muodossa, jonka pongasin Rebecan blogista. Sitä ennen kerrottakoon, että Kida (ja Ora!) kävi hieronnassa viime tiistaina....
Viime viikon vietimme mökillä koiralaumamme kera, joten hiljaiseloon on ollut oikein pätevä ja lämpimänsävyinen syy. Kirjoitan lomastamme päivityksen tuonnempana, kunhan muunmuassa lukuisat videoklipit on saatu koottua yhteen. Kaikki napsitut kuvat ja videot ilahduttavat kyllä suuresti tulevana talvena ja sen synkkinä, kylminä päivinä. Tänään palattuamme reissujen vilinästä suuntasimme JAU:n agilitykarkeloihin Tuusulaan, jossa tosiaan aloitimme uramme kakkosluokkalaisina. Ei ehkä parhain idea lähteä viikon makoilun jälkeen...