Tänään iltalenkillä fiilistelin ihanaa keväistä auringonlaskua. Taas voi painaa menemään Kidan muotoilemassa rakastetussa kevyemmässä takissa, talveksi ostetun toppatakin voi ripustaa kaapin perälle. Kopkopkop, ellei Äiti Luonto päätä sylkäistä niskaamme vielä yhtä lumimyräkkää, ihan vaan kiukutellakseen.

Koska minulla ei ollut sen kummempaa asiaa, haluan vaan laittaa näytille pari kuvaa menneeltä talvelta, joita koneelta tänään katselin. Muistakaa, että valokuvilleni on oma facebook-sivu, josta voi kurkkia vaiks meikäläisen ottamia asiakaskuvia. Nämä on laitettu nyt kökösti bloggerin kautta, vaikka se tuppaa laatua vähän huonontamaan.

Pakko myöntää, että olin aivan unohtanut ilmoittautuneeni yhdeksi PetNetstoren aktiivibloggaajista. Asia palasi mieleeni, kun saimme ilmoituksen arvontavoitosta, joka lupaili koirilleni mukavaa kevätpuuhastelua postipaketin merkeissä. Vaikka kaksi muuta sponsorisuhdetta etenee yhä tuskallisen hitaalla tahdilla, on äärettömän hauskaa saada ensimmäinen, vihreä banneri koristamaan sivupalkkia kaiken uupumuksen keskellä. Varsinkin, kun olen aina olut erittäin tyytyväinen PetNetstoren palveluun! Olen tilannut sieltä muutamat kerrat jotain pientä pakollista hankittavaa, sillä tarjouksistakin löytyy hyvin usein itseäni kiinnostavaa materialismionnea.

Postipaketin kannoin kotiin innokkaana kuin pikkutyttö - ensimmäinen muistaminen koirille, joka on vain ja ainoastaan blogin ansiota! Ja kun avasin pakkauksen, en olisi voinut olla tyytyväisempi. Sisältö näytti juuri niin meiltä, että epäilen laatikon täyttäjän kurkistaneen kristallipalloon ennen tuotteiden valitsemista. Hauskinta on, että muuan oranssi, pyöreä, ilmassa helposti lentävä esine on ollut ostoslistallamme vuoden alusta lähtien. Miten se värikin osui juuri niin oikeaan, ja sievät mustat tassunjäljet kruunaavat koko komeuden!

Laatikosta löytyi seuraavat tavarat: Trixie koirafresbee, NerfDog boomerang-vesilelu, Trixie kosketuskeppi+naksutin, Trixie namipussi (ruskea-musta), Hau-Hau champion köysidummy, Hau-Hau champion tonnikalapala-herkkupussi, Hau-Hau champion ankkafilee-herkkupussi ja Hau-Hau champion pakastekuivatut herkut-pussi (kala-porkkana).






Testiryhmä team Kujemielen lähti testaamaan laatikko kainalossa aarteiden kestävyyttä ja toimivuutta ryhmärämän otteessa. Tyttöystäväni lähti avustamaan, jotta sain tyydytettyä keväisen valokuvaushimoni. Sää oli onneksi mitä mainioin ja saimme samalla napattua kauan kaipaamiani fresbee-kuvia Naurusta. Minulla on pieni tauluprojekti meneillään, joka vaatii vielä erään kesäisen kuvan ikuistamisen ennen kuin se on valmis ripustettavaksi seinälle. Aiemmalla yrityksellä ostamani oranssi halpisfresbee osoittautui surkeaksi kuvausvälineeksi. Se ei lentänyt laisinkaan ja meni tuusan nuuskaksi parin tiukan puraisuotteen jälkeen. Trixien fresbee sen sijaan suoriutui tehtävästään mallikkaasti. Tuuli oli puuskaista ja hanakaloitti heittoja, mutta silti tyttöystäväni onnistui heittämään useita, hyvässä kaaressa lentäviä heittoja. Fresbeen materiaali on joustavaa, mutta kestävää, eikä se siksi saanut osakseen vaurioita kuin muutaman hampaanjäljen verran. Päätinkin pitää tämän ihan vaan Naurun omana treenifresbeenä, jolla voimme harjoitella mahdollisia fresbee-kilpailuita varten.







Tara ei vielä päässyt veteen kokeilemaan uutta, vinkuvaa vesibumerangiaan, mutta nurmikolla surffatessa vanhuskoira näytti jo äärimäisen tyytyväiseltä. Muutaman kerran se otti oikein kunnolla lelusta kiinni ja ravisteli. Valvomatta lelua ei uskalla Taran huomaan jättää, sillä vaikka lelun materiaali onkin suhteellisen vahvaa, ei se raivokkaasti hampaillaan riuhtovan tolleritoopen käsittelyä kestä. Lelu pääsee varmasti oikeuksiinsa veden äärellä ja muotoilun puolesta uskon sen lentävän pitkälle - Tara kiittää siitä, sitä lähinnä ärsyttää jos heitot jäävät vajaiksi.

Kidan kohdalla testasimme vihreää köysidummya. Kida on melko huono kiskomaan leluja, vaikkakin taito on kehittynyt iän myötä. Joihinkin leluihin neiti kuitenkin hurmaantuu ensinäkemällä ja tämä dummy kuului siihen kastiin. Onhan tuo mukavan pehmeää, mutta joustavaa ja kestävää materiaalia. Siitä sai hyvän otteen ja tyttöystäväni kanssa paimeneläin riuhtoi kunnolla aarteen saadakseen. Jos se kelpaa Kidalle, se kelpaa kaikille. On hauska saada tällaisia Kidan sydämeen osuman tekemiä leluja, koska Nauru ja Tara motivoituvat vaikka viskellystä avaimenperästä. Koiraa on kuitenkin mukavampi leikittää sellaisella lelulla, josta tietää kaverin oikeasti pitävän!








Harmi, että ehdin juuri ostaa oman kosketuskeppinaksuttimen. Onpahan seuraava jemmassa, jos ensin ostettu menee rikki! Olen todennut välineen hirmu käteväksi sellaisissa tehtävissä, joissa keppiä haluan osana käyttää. Naksutin on näppärästi peukalon hollilla, joten tehtävän merkkaaminen onnistuu erittäin nopeasti. Vaikeampaa olisi, jos yhdessä kädessä olisi tikku, toisessa naksutin ja sitten pitäisi kylkiluiden välistä synnyttää kolmas käsi, jolla koiran palkitsee ajallaan. Olen alkanut kepin avustuksella opettaa mm. kumartamista, selkään hyppäämistä ja jalkojen välistä peruuttamista ja toivottavasti tuloksia on tulossa aiemmin kuin 2080-luvulla. Nyt on ainakin koirilla nameja taas monen treenin tarpeiksi, joten loppu lienee ohjaajan jaksamisesta kiinni!

Kamalan kätevää on myös, että treenipussukka kotiutui. Juuri eläinkaupassa sellaista hypeltelin. Yleensä treeneissä minulla on käytössä treeniliivi ja pidän sitä ehdottomasti parhaimpana vaihtoehtona. Minulla on kuitenkin hyvin toisenlainen ongelma: taskujen vähyys. Lenkillä joudun keksimään mitä erikoisempia asetteluja, jotta avaimet, kännykkä ja treeninamit mahtuisivat kaikki luontevasti mukaan. Farkun taskuihin tavaraa mahtuu melko nihkeästi, lisäksi useinmiten takkieni taskuissa on reikä, joka hotkaisee pienemmät tavarat takin sisuksiin. Namipussi, jonka voi laittaa roikkumaan vaikka vyöstä, voi kuljettaa mukanaan kaikkia edellä mainitsemiani pikkutavaroita, eikä tarvitse huolehtia niiden putoamisesta lenkin varrelle.







Kuten alussa siis kerroin, mahtavaa ajatuksenlukua paketin lähettäjältä. Karvainen ryhmämme kiittää erittäin mieluisasta muistamisesta!

Ihana, ihana, ihana päivä takana. Olen edelleen aivan valtavassa hurmiossa.
Niitä päiviä, jolloin muistaa, että laatu korvaa määrän. Ihmisihanuus kerrankin ilahduttaa ihmisketutuksen sijaan.

Käytiin Essin ja Narin kanssa heitätyttämässä koirien talviturkit Itämereen. Kuvasaaste, check. Ajatuksena myös keväistää ulkoasu, kunhan saan Essiltä pari siihen kaipaamaani kuvaa. :)







Panta on päästänyt väriä, koiraparkani ei kuole valtimon vuotamiseen. 












"Nii että voisitko jo heittää!"














Läpi kiven ja jään... :D



No, löytyikö silmiä hivelevää suosikkia?
Muistutan muuten edelleen kuvieni facebook-sivusta, olethan jo käynyt tykkäämässä?

Taivaalta sataa aussieita
Metsissä lymyää myös merlejä lohikäärmeitä.

Lapset harrastaa pukkihyppelyä, Naurut pehkopomppuja.

Taisteluliikkeiden esittelyä.

Ei tuo vanha tollerikaan ihan fiksu ole.

Nauru melkein sai sen kiinni. Melkein.

Ihan ensiksi mainos! Ensi maanantaina 19.1 on Helsingin Pukinmäen Murren murkinan tiloissa on ilmainen luento koirien vitamiinien tarpeista. Luennoitsijana Riitta Kempe, joten taatusti asiantuntevaa infoa luvassa! Luennon kesto klo 17-19. Osallistuisin itsekin enemmän kuin mielelläni, mutta valitettavasti olen töissä iltavuorossa.





Eilen käväisin koko lauman kanssa agilityepiksissä Vuokkoset-areenalla. Pingoin yhteensä kahdeksan rataa ja kyllä se tuntuikin lopulta kintuissa! Kuntoni on mennyt aivan maihin, joten ei auta kuin kaivaa juoksukenkiä esiin ja lähteä taas reippailemaan hikisemmin. Naurullekin ostin viime viikolla tuliterät vetovaljaat, joten treenin aloittaminen on enää viitsimiskysymys. Koirien kunnossa vikaa ei kuitenkaan ollut, sillä ne viilettivät menemään hurjan hienosti ja hauskaa näytti olevan.

Kaikki kolme pääsivät ottamaan kaksi starttia putkirallissa. Kidan kanssa ensimmäinen rata meni aivan läskiksi, mutta toinen sujui jo mainiosti. Yksi väärä putkenpää tuli napattua, Kida jostain syystä päätti, että voi tunkea putkeen likimain jalkojeni välistä.... Naurun kanssa putket olivat hurjan hauskoja, se oikein haukahteli mennessään kovaa eteenpäin! Väärään putkeen sekin singahti persjättöni ollessa armottoman myöhässä, mutta virtaahan sinne mentiinkin poistamaan voiton tavoittelun sijaan. Taran kanssa homma otettiin kyllä ihan tosissaan. Ensimmäinen rata oli hullunhauska varsinkin ulkopuolisille, sillä kun ohjasin Taraa kauempana olevaan putkeen, joka meni aivan rajoittavan aidan edestä, päätti tolleri mennä täräyttää ja loikkasi aidan yli! Siinä ulvottiin naurusta, kun pöllämystynyt seniorikoira korvat tötteröllä toljotti aidan takana, että mihin kuski jäi. No, aidan yli takaisin ja pilisteltiin rata loppuun, toisen kerran nollasuorituksena!





Mölliradalle ilmoitin Kidan (ulkopuolisena) ja Naurun. Kilpaileviin en todellakaan jaksanut jäädä odottamaan, ilta olisi venähtänyt aivan liian pitkäksi. Möllirata oli simppeli ja kumpikin juoksi sen vain kerran, joten sain itselleni hyvää nollarata-treeniä. Ihan putkeenhan treeni menikin! Kida juoksi nopean nollaradan ja ansaitsi sillä mölliradan voiton, mutta luonnollisesti palkintoa emme vastaanottaneet. Nauru sai sekin puhtaan ratasuorituksen ja ylsi ajallaan kolmanneksi! Kumpikin otti kontaktit hyvin ja ohjautui muutenkin sulavasti, joten ei ole valitettavaa meikäläisellä.

Olipa hauska kisailta! Rapiat viikon päästä kisaillaan sitten oikeasti ja tosissaan. Toivottavasti saadaan kivoja ratasuorituksia molempien paimenkoirien kanssa. Ainakin viime perjantain agitreenit sujuivat tosi mallikkaasti, Nauru veti nollaradan treenissä, jossa oli myös kepit ja keinukin.

Kesällä aloitettu instagramin kuvakisa unohtui kokonaan. Uuden kuvakisan paikka siis! Koska meidän on seurattava aikaamme, pärähtää tasaluvun kunniaksi selfie-kisa kaikkien lukijoiden kesken! Voittajalle napsahtaa 20€ lahjakortti Mustiin ja Mirriin, jonka lisäksi palkitaan erikseen kunniapalkinto jonkin toisen kuvan ottajalle! 

Kuvassa täytyy esiintyä sekä koiran että omistajan. Se, miten paljon kumpaakin näkyy, on omistajan päätettävissä. Sitä tosin et voi tietää, millaisista kuvista tuomari tykkää. ;)

Kilpailuohjeet ovat seuraavat:

1. Kilpailuun saa osallistua kaikki lukijoiksi rekisteröityneet henkilöt. Jos siis et ole lukija, mutta haluaisit osallistua kisaan, sinun pitää klikkautua lukijaksi.
2. Kommentoi tähän postaukseen nimesi, sähköpostiosoitteesi ja linkitä ottamasi kuva. Kuva voi olla missä tahansa palvelussa, kunhan se näkyy minulle (eli facebookissa varmista, että kuva on julkinen). Jos osallistut instagramiin lisätyllä kuvalla, laita kuvaasi #wipoeselfie. Ilmoita kommentointilaatikossa, mikä nimimerkkisi on tai mieluiten suora osoite kuvaan.
3. Kilpailuaika on 20.12.2014 klo 18 asti. Tulokset ilmoitetaan saman viikonlopun aikana!

Pyrin myös kasaamaan kuvat yhdelle sivulle kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi, linkki sivulle tulee myöhemmin.

Mikäli on kysyttävää, kysy! Tätä kisaa saa myö röyhkeästi rohkeasti mainostaa esimerkiksi omassa blogissaan. Voit käyttää tätä kuvaa mainostelun yhteydessä tekemällä siitä linkin:

Söpöjä Oonan taltioimia Nauskuja, jottei päivitys ole tyystin kuvaton. Kulkee se aika hienosti, kyllä kelpaa. Paitsi tänään treeneissä Nauru oli aikamoinen on/off. Se teki seuraamisia alkuun ihan hyvälläkin vireellä, täyskäännöksiä tosi jees, oikealle/vasemmalle alkoi sitten vähän valumaan. Hetkittäin tuli laamamoodeja ja sain läpsiä sitä hereille (ja ottaa melkein leikkisästi hammasta), ja kaukoissa se oli ihan sen näköinen, että kaukoile keskenäsi. Hetken paussin jälkeen se teki ruutua jo ihan sairaan hienosti, mutta hypyllä näytti minulle taas keskaria. Vastasin mökötykseen ja pistin sen nostelemaan hiekalta tosi pientä (eli vähäisen maavaran omaavaa) kapulaa ja saipa neiti merle tekaista vielä yhden tunnarinkin, joka oli tosi hieno. Siihen oli hyvä lopettaa.

Arvon Kida taas ei enää ollut yhtään niin täpäkkä metallikapulan hakija, vaan se tuttu "onks mun ihan pakko jos inhottaa?"-ilme pukkasi naamalle kun inhottava esine olisi hampaisiin pitänyt haukata. Hetken kävimme hiljaista henkien taistoa (minä viskasin kapulaa ja intin, että haehae nyt, Kida taas toljotti kapulalle, että enpäs hae), kunnes se lopulta kuskasi kapulan kiltisti vierelleni. Ruutu on kuitenkin sen mielestä maailman paras juttu, heti puukapulalla suoritetun hyppynoudon jälkeen.




Turhasta höpötyksestä pääsemme itse asiaan ja siihen mainos-osioon. Koska olen rutiköyhä opiskelija, pukaisin pystyyn kotisivun, josta voi tilata meikäläistä kaikenmoisiin koiramaisiin duuneihin. Maksu suoritetaan laskulla, eli mitään veronkiertoa ei tässä harrasteta! Sivut ovat vielä vaiheessa, puuttuu kuvia ja oma esittelysivuni näin muunmuassa, mutten malttanut pitää sitä enää salassa. Olisin kuitenkin valmis tekemään duunia vaikka samantien, niin hyvä antaa kansan ihmetellä vaikka sitten vähän raakiletta sivua vielä.

Niin että tilatkaa minua! (Miksi tämä itsensä mainostaminen kuulostaa aina niin perverssiltä) Saa minua mainostaa blogeissakin, jos haluaa. ;)

PS. Taralla on tiedossa epäviralliset rallytokokisat. Ja se on niin hemmetin äänekäs, vaikka tänäänkin panostin, että nyt tulee hiljaiset treenit vaikka väkisin. Huumorinumero toisinsanoen luvassa.

Kaikki facebookissa nuokkuvat lukijatoverit, jotka tietenkin kannustavat lukemattomia kavereitaankin ojentamaan auttavaa ylöspäin osoittavaa peukkua. Käykäähän tässä parin päivän aikana tykkäämässä tästä kuvasta! Emme me enää ehdi tarpeeksi tykkäyksiä saada (homma loppuu 24. tätä kuuta!), mutta kerran jos johonkin mukaan lähtee, täytyyhän se kunnialla loppuun asti viedä.