Pakko myöntää, että olin aivan unohtanut ilmoittautuneeni yhdeksi PetNetstoren aktiivibloggaajista. Asia palasi mieleeni, kun saimme ilmoituksen arvontavoitosta, joka lupaili koirilleni mukavaa kevätpuuhastelua postipaketin merkeissä. Vaikka kaksi muuta sponsorisuhdetta etenee yhä tuskallisen hitaalla tahdilla, on äärettömän hauskaa saada ensimmäinen, vihreä banneri koristamaan sivupalkkia kaiken uupumuksen keskellä. Varsinkin, kun olen aina olut erittäin tyytyväinen PetNetstoren palveluun! Olen tilannut sieltä muutamat kerrat jotain pientä pakollista hankittavaa, sillä tarjouksistakin löytyy hyvin usein itseäni kiinnostavaa materialismionnea.

Postipaketin kannoin kotiin innokkaana kuin pikkutyttö - ensimmäinen muistaminen koirille, joka on vain ja ainoastaan blogin ansiota! Ja kun avasin pakkauksen, en olisi voinut olla tyytyväisempi. Sisältö näytti juuri niin meiltä, että epäilen laatikon täyttäjän kurkistaneen kristallipalloon ennen tuotteiden valitsemista. Hauskinta on, että muuan oranssi, pyöreä, ilmassa helposti lentävä esine on ollut ostoslistallamme vuoden alusta lähtien. Miten se värikin osui juuri niin oikeaan, ja sievät mustat tassunjäljet kruunaavat koko komeuden!

Laatikosta löytyi seuraavat tavarat: Trixie koirafresbee, NerfDog boomerang-vesilelu, Trixie kosketuskeppi+naksutin, Trixie namipussi (ruskea-musta), Hau-Hau champion köysidummy, Hau-Hau champion tonnikalapala-herkkupussi, Hau-Hau champion ankkafilee-herkkupussi ja Hau-Hau champion pakastekuivatut herkut-pussi (kala-porkkana).






Testiryhmä team Kujemielen lähti testaamaan laatikko kainalossa aarteiden kestävyyttä ja toimivuutta ryhmärämän otteessa. Tyttöystäväni lähti avustamaan, jotta sain tyydytettyä keväisen valokuvaushimoni. Sää oli onneksi mitä mainioin ja saimme samalla napattua kauan kaipaamiani fresbee-kuvia Naurusta. Minulla on pieni tauluprojekti meneillään, joka vaatii vielä erään kesäisen kuvan ikuistamisen ennen kuin se on valmis ripustettavaksi seinälle. Aiemmalla yrityksellä ostamani oranssi halpisfresbee osoittautui surkeaksi kuvausvälineeksi. Se ei lentänyt laisinkaan ja meni tuusan nuuskaksi parin tiukan puraisuotteen jälkeen. Trixien fresbee sen sijaan suoriutui tehtävästään mallikkaasti. Tuuli oli puuskaista ja hanakaloitti heittoja, mutta silti tyttöystäväni onnistui heittämään useita, hyvässä kaaressa lentäviä heittoja. Fresbeen materiaali on joustavaa, mutta kestävää, eikä se siksi saanut osakseen vaurioita kuin muutaman hampaanjäljen verran. Päätinkin pitää tämän ihan vaan Naurun omana treenifresbeenä, jolla voimme harjoitella mahdollisia fresbee-kilpailuita varten.







Tara ei vielä päässyt veteen kokeilemaan uutta, vinkuvaa vesibumerangiaan, mutta nurmikolla surffatessa vanhuskoira näytti jo äärimäisen tyytyväiseltä. Muutaman kerran se otti oikein kunnolla lelusta kiinni ja ravisteli. Valvomatta lelua ei uskalla Taran huomaan jättää, sillä vaikka lelun materiaali onkin suhteellisen vahvaa, ei se raivokkaasti hampaillaan riuhtovan tolleritoopen käsittelyä kestä. Lelu pääsee varmasti oikeuksiinsa veden äärellä ja muotoilun puolesta uskon sen lentävän pitkälle - Tara kiittää siitä, sitä lähinnä ärsyttää jos heitot jäävät vajaiksi.

Kidan kohdalla testasimme vihreää köysidummya. Kida on melko huono kiskomaan leluja, vaikkakin taito on kehittynyt iän myötä. Joihinkin leluihin neiti kuitenkin hurmaantuu ensinäkemällä ja tämä dummy kuului siihen kastiin. Onhan tuo mukavan pehmeää, mutta joustavaa ja kestävää materiaalia. Siitä sai hyvän otteen ja tyttöystäväni kanssa paimeneläin riuhtoi kunnolla aarteen saadakseen. Jos se kelpaa Kidalle, se kelpaa kaikille. On hauska saada tällaisia Kidan sydämeen osuman tekemiä leluja, koska Nauru ja Tara motivoituvat vaikka viskellystä avaimenperästä. Koiraa on kuitenkin mukavampi leikittää sellaisella lelulla, josta tietää kaverin oikeasti pitävän!








Harmi, että ehdin juuri ostaa oman kosketuskeppinaksuttimen. Onpahan seuraava jemmassa, jos ensin ostettu menee rikki! Olen todennut välineen hirmu käteväksi sellaisissa tehtävissä, joissa keppiä haluan osana käyttää. Naksutin on näppärästi peukalon hollilla, joten tehtävän merkkaaminen onnistuu erittäin nopeasti. Vaikeampaa olisi, jos yhdessä kädessä olisi tikku, toisessa naksutin ja sitten pitäisi kylkiluiden välistä synnyttää kolmas käsi, jolla koiran palkitsee ajallaan. Olen alkanut kepin avustuksella opettaa mm. kumartamista, selkään hyppäämistä ja jalkojen välistä peruuttamista ja toivottavasti tuloksia on tulossa aiemmin kuin 2080-luvulla. Nyt on ainakin koirilla nameja taas monen treenin tarpeiksi, joten loppu lienee ohjaajan jaksamisesta kiinni!

Kamalan kätevää on myös, että treenipussukka kotiutui. Juuri eläinkaupassa sellaista hypeltelin. Yleensä treeneissä minulla on käytössä treeniliivi ja pidän sitä ehdottomasti parhaimpana vaihtoehtona. Minulla on kuitenkin hyvin toisenlainen ongelma: taskujen vähyys. Lenkillä joudun keksimään mitä erikoisempia asetteluja, jotta avaimet, kännykkä ja treeninamit mahtuisivat kaikki luontevasti mukaan. Farkun taskuihin tavaraa mahtuu melko nihkeästi, lisäksi useinmiten takkieni taskuissa on reikä, joka hotkaisee pienemmät tavarat takin sisuksiin. Namipussi, jonka voi laittaa roikkumaan vaikka vyöstä, voi kuljettaa mukanaan kaikkia edellä mainitsemiani pikkutavaroita, eikä tarvitse huolehtia niiden putoamisesta lenkin varrelle.







Kuten alussa siis kerroin, mahtavaa ajatuksenlukua paketin lähettäjältä. Karvainen ryhmämme kiittää erittäin mieluisasta muistamisesta!