Syyskuvapäivitys

0.46

"Nii hiton hyvää syksyä vaan teillekin."




Nämä syyskelit voisivat jatkua ikuisesti! Niin on kiva lenkkeillä ja puuhastella päivällä koirien kanssa, kun aurinko paistaa, on suhteellisen lämmintä (muttei liian!) ja erittäin kuvauksellista. Yöllä taas kylmä kutittelee takin läpi ja nipistelee sormia ja taivas on aivan täynnä tähtösiä. Ja tällaisen ihmiskansalaisen mieli lepää ja suu huokailee siinä yötaivasta toljotellessa. Ainoana miinuksena on ollut se, että koirat hukkuvat tähän aikaan vuodesta mustaan maisemaan, mutta tämäkin asia selvitettiin näppärästi ostamalla uudet, ladattavat valopannat. Nyt lenkkiseuranani kulkee kolmen koiran sijasta kaksi punaista ja yksi sininen valopallo - toisen punaisen piti olla pinkki, ja kyllähän pannan materiaali possua muistuttaa, mutta pettymykseni oli karmaiseva kun ei valo tuikkinut siinä samassa sävyssä.

Treenit ovat menneet kutakuinkin orjallisessa "jokatoisena päivänä"-aikataulussa. Agility on tämän viikon tauolla, mutta ensi viikolla starttaa ryhmä, johon sekä Kida että Nauru kuuluvat. Hirmu näppärää, mutta onpas hulluutta kun merlekansalainenkin pääsee "isojen kilpakoirien" ryhmään tekemään. Muutenkin laskin tänään Naurun eletyn elämän määrää ja kauhistuin tajutessani, että ihan kohta (tarkemmin sanottuna tammikuussa) se menee ja täyttää kaksi vuotta. Siis aivan älyttömän paljon.










Tänään oli pitkästä aikaa hakutreenien vuoro. Parisen viikkoa takaperin teki Nauru raunioilla tajuttoman hienoa työtä. Sen oli alkuun vaikea hahmottaa, että piilotteleva ukko voi olla myös korkealla/maan alla ja siksi maalimiehet ovat piiloutuneet viimeiset pari kertaa korkeuksiin tai kaivojen syvyyksiin. Viime treenissä korkeuserot eivät häirinneet vaan merlekansalainen löysi ihmiset (= lihapullat) nopeasti. Viimeisimmästä metsähausta on aikaa ja jo ajellessani tiesin, että hajuhakua haluaisin treenata. Metsissä Naurun pistot ovat olleet rasittavan risteileviä ja halusin puuttua siihen. 

Suunnitelmani oli nerokas, mutta säätila ei ollut samaa mieltä kanssani. Yritä tässä nyt hajuhakua treenata kun tuulen voimakkuus on suurinpiirtein 0,01. Muokkasimme suunnitelmaa sitten hieman ja päätimme tehdä treenin haamun avulla. Laura syöksyi metsikköön, nyttäytyi Naurulle ja sen jälkeen sukelsi näkymättömiin. Kun ukko oli löytynyt, katsoimme Naurun kanssa kun se lähti syvemmälle metsään, juoksimme keskilinjalle ja lähetin sieltä Naurun uudestaan etsintöön. Yhteensä 4 eri syvyyttä mahtui treeniin, joista kolme Nauru suoritti täysin suorassa ja hyvällä vauhdilla. Toiseksi viimeisessä Nauru lähti pistolle aivan vinossa kaartaen vasemmalle, mutta parin korjauksen jälkeen sen kintut johdattivat suoraan sinne minne pitikin.



 





Viime kisojen jälkeen Kida ei ole agilityesteitä nähnytkään, mutta tokoillut se sen sijaan on. Kidan asenne tehdessä on edelleen erittäin hyvä, mutta aina se ei anna itsestään kaikkea. Olenkin treeneissä vaihtelevasti myös vaatinut täyttä panostusta hommiin ja mikäli koira on yrittänyt päästä helpommalla (maalaiskielellä puhuisimme porsastelusta), se on mennyt takaisin hihnanpäähän ja hetken päästä päässyt yrittämään uudestaan. Käytäntö ehkä lähinnä siksi, ettei oma hermorakenteeni kestä jankata sääntökirjaa seinälle, joka ei kuitenkaan ymmärrä. Viimetreenissä tein kaukoja kisanomaisesti ja jostain syystä istumaan laskeutuminen/nouseminen oikeaoppisesti tuotti suuria hankaluuksia. Kolmannella kerralla lyhennetyllä matkalla Kida lopulta tsemppasi ja antoi erittäin pätevät kaukot, jonka jälkeen biletettiinkin railakkaasti. Kympin arvoiseen kisasuoritukseen on matkaa, mutta jaksan silti olla suhteellisen optimistinen.

Kidakin vähän vaihtelee, että mikä liike on milloinkin mieluinen. Pari treeniä takaperin liikkeestä jäävien erottelu oli sula mahdottomuus, mutta viime treenissä se teki zetan kisanomaisena hirmu pätevästi. Seuruukin oli kuin minikokoisella malinoisilla. No, ehkä vähän vähemmän heppamoottoria siinä moottorissa oli, mutta hienolta näytti kuitenkin.



Varsinkin Kida näyttää vuoi vuodelta tyytyväisemmältä näissä syyskuvissa...

Vapautus. Aussiet kiittää.

"Kesä ei lopu koskaan", totesi Tapsa.




Tara on toipunut (:D) hyvin maatilamatkailusta ja lyllertää lenkkejä entistä rehvakkaampana. Se on tehnyt tokoa aussieiden ohessa ja vieläkin tunnen itseni hulluksi ajatellessani, että voisin sen kokeeseen viedä. Säälistä voisi pisteitä ropista yhden ykkösen verran, mutta yleisölle olisi totisesti luvassa melkoista huvitusta. Sillä pysyy kuitenkin motivaatio yllä palkattomuudesta huolimatta eikä loppujen lopuksi muissa liikkeissä ole vikaa kuin seuraamisessa. Claudia aikanaan tsekkasi, että kyllä silläkin pisteitä alokkaassa irtoaisi. Olisihan TK1 Tapsa kieltämättä aika päheä nimike.

Viimeksi Tara sai tehdä operantisti seuruun paikan hakemista. Keskityin marssimaan kentällä ympäriinsä, Tara sai itse hakeutua oikeaan seuruun paikkaan hyvän kontaktin kanssa, josta se ansaitsi naksun ja namin. Nauru on viime aikoina tehnyt paljon samanlaista treeniä, mikä on tuonut älyttömästi positiivista asennetta sen tokoiluun takaisin. Kun liiat paineet laitettiin syrjään ja aloimme keskittyä taas hauskanpitoon oppimisen ohella, palasi se tuttu palo pienen merlekansalaisenkin silmiin. Taralla nyt on treenatessa aina hauskaa, oli tavoitteita tai ei, mutta kyseinen tehtävä ei hullumpaa sillekään tehnyt.



Elämäni kaunein koira 5v.

Elämäni kaunein koira hallitsee myös rumimmat ilmeet.

Koitan kovasti pohdiskella kenet palkkaan videoimaan tokoiluamme mahdollisimman pian. Lähinnä itseni vuoksi, koska olisi hauska nähdä näyttääkö tekeminen (varsinkin Naurun kohdalla) niin hyvältä kuin miltä se tuntuu, vai onko kaikki vain onnellista pilvihattaraunelmaa. Sitä odotellessa.

Mites nämä turinat sitten?

8 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat