Ja heti lätkäistään piilovihjailua otsikkoon! Kovin oranssin ja mustan puhuva on meidän uusi luukkumme, joten eihän täältä puutu enää kuin Alex Vause koikkelehtimasta, niin kulissit olisivat täydelliset kolmannen tuotantokauden kuvaamiselle.

Vihjailin hieman viimeviikkoisista tokoiluista ja nyt on näyttää kuvamatskuakin. Kiitos Essille näistä! Mitään syväanalyysia en kyseisestä treenikerrasta ala enää naputtamaan, mutta pienenlainen katsaus tokoon voisi olla paikallaan. Pienessä mielessäni kytee kokoajan kaipaus kokeisiin, mutta sisukkaasti tallon tätä halua maahan muistutellen itselleni, ettei keskeneräisessä tilanteessa ole mitään järkeä "mennä vähän kokeilemaan". Energia on kulutettu lähinnä vireen lisäämiseen ja takapalkan opettamiseen, joten vielä on pitkä matka saada tämä toimimaan kokeen tuomassa jännityksessäkin.

Naurun kanssa kaukopalkan treenaaminen on hyvässä tilassa. Edelleen se kyselee liiaksi lupaa, saako se nyt varmasti mennä, mutta kaipaamaani röyhkeyttä on kuitenkin tullut lisää. Seuraaminen kärsii tällä hetkellä palkasta eniten, sillä mieli meinaa kipittää valmiina odottavalle kupille eikä Nauru anna parastaan tehtävää suorittaessa. Palkalle pääsee kuitenkin vain huippusuorituksesta, joten onneksi se parantaa otettaan aina tajutessaan, mistä on jäämässä paitsi lusmuilulla.

Palkalla on haettu parempaa vauhtia ruutuun. Paikka on oikein selvä Naurulle, mutta se kaivattu "meen ihan täpöö tonne niin siistii!!"-vauhti on uupunut. Nyt kunnon herkkupalkalla koira suorastaan formuloi ruutua kohden ja tänään huijasin sitä tyhjällä kupilla. Vauhti oli hyvä ja sain ruudun suoritttua kokonaisuudessaan näppärästi, joten vaihtelevasti ylläpidän vauhtia ja joskus sitten vähän huijailen. Noudon palautuksessa kaukopalkkaa on myös käytetty, sillä kapulalle mennessä Naurulla on hyvä laukka, mutta palautuksessa ei. Olenkin taas palannut kahteen eri treeniin: erikseen harjoittelemme palautusvauhtia palkan (ja mahdollisesti avustajan) avulla ja erikseen kapulan palautusta minulle.




Kidan asennot kaukokäskyissä ovat parantuneet varsinkin seiso-käskyn kohdalla. Aiemmin Kida on mieluummin vienyt painoaan eteen, mutta kuten kuvassa näkyy, nykyisin paino on selvästi takana. Kaukot noin itsessään eivät vieläkään ole punaisen paimenen suosikki liikkeiden listalla, mutta tsempatessaan kunnolla se suorittaa ne hyvinkin näppärästi ja puhtaasti.  Ruutu on ollut jo pitkään suosikkien ykköspallilla, eikä suosio ole vieläkään karissut. Koko koira on aivan innoissaan jo liikkeeseen mennessä, kun virittelen sitä valmiiksi "seuraavaksi ruutuun"-suitsutuksella. Ruudun paikasta en tykkää, mutta omapa on mokani, kun olen väärää vahvistellut. Halusin selvästi panostaa asenteeseen paikan rumentumisen riskillä.

Seuraamisessa Kida pysyy ihan hyvin mukana, vaikka ajatushairahduksia tuleekin. Joskin koiran kontakti on omaan silmääni huonontunut, jotenkin meno on sellaista "hutiloivaa" seuruun loppua kohden, vaikka alussa saattaa olla melkoinen auspalinois puikoissa. Varmastikin liika innokkuus kostautuu eikä punainen rakettini oikein osaa käyttää innokkuuttaan oikein, jolloin tuollaista hätäilyn kaltaista ilmaantuu tekemiseen.




Taran kanssa ei onneksi ole paineita! Sen kanssa tehdään sitä mikä on kivaa. Ja sillä on kivaa, vaikka se tekeminen olisi vaan pari hassua seuruutusta ja perusasennot siihen päälle. Ei haittaa, vaikkei palkkakaan olisi ihan priimaa, kunhan pääsee tekemään. Varmaankin ensi viikolla pääsee noutaja tuuraamaan aussieita agitreeneihin ja voin jo kuvitella sen riemun määrän. Ja sen mekkalan määrän...