Nauru-täti leikittämässä siskontyttöjä, Melliä ja Jippiä.


SIIS AIVAN HUIKEAA! Kumppaniksi koiranainen?-huumoriteksti on ansainnut tähän mennessä päivässä yli 31 000 katselukertaa. Sitä on jaettu facebookissa ja mitä ilmeisemmin se julkaistaan yhdessä koiraseuran lehtijulkaisussa. Palaute tekstiin on ollut erittäin positiivista ja kannustavaa. Haluankin kiittää teitä kaikkia huikeasta palautevyörystä, en tosiaankaan tällaiseen uskonut tekstiä kirjoittaessani! Tekstin raapustaminen oli erittäin hauskaa ja varmasti tulevaisuudessa teen vastaavia karrikoituja tekstejä, jotta niistä pitävät saavat vastinetta lukemiselleen. Tietenkään kaikkia tekstin laatu ei miellytä ja kaikki eivät löydä sarkasmin sävyä kirjainten joukosta, mutta se luonnollisesti sallitaan, koska jokaisen mielipide on tärkeä.

Minua nauratti, sillä vain pari päivää tekstin julkaisun jälkeen tungin ei-koiria harrastavalle  kameraa kouraan, koska "koirista pitää saada treenimatskua". Onneksi Sara ei ensin tajunnut syytä hörähdyksilleni. Tallustelimme Ojankoon, jossa minun piti näyttää miten pätevä agilitykoira Nauru on: edellisenä päivänä se oli ollut ihan tykki, haukkui kepeilläkin kun piti päästä kovaa ja ohjautui hirmu näppärästi. Valitettavasti väsymys kuitenkin painoi nuoren koiran tassuissa, eikä meno ollut lainkaan niin hyvää. Varsinkin kepeillä koiraa laamatti, teki se lopulta pienellä helpotuksella ja tsempillä kepit loppuun asti, mutta se asenne puuttui. Muuten radalla Nauru toimi hyvin ja varsinkin puomi oli tosi kiva, mutta vähän jäi kaivelemaan hampaankoloon. Miksei ikinä videokameraa ole mukana niinä superpäivinä? Oikeasti ihanalle kuvaajalle kiiiiiiitos kun tuli jäätymään ihan vaan siksi, että saisin matskua pitkästä aikaa.

Kidan tokoilu oli ihan mahtavaa ja toi hyvän mielen. Miinuksena tosin tunnari, joka on päättänyt hajota nano-osiin. Nenänkäyttö on onnetonta ja koiran malttamattomuus olematon. Täydellisenä se jäi lepäämään treenitauolle, kun on keskitytty muihin asioihin ja siinä laakereillaan levätessään on päättänyt ruostua käyttökelvottomaksi.








Käytiin tänään Kidan kanssa kisaamassa Purinalla agilityn merkeissä. Radat olivat omaan silmääni kamalan rumia, olen vaan niin hidas, aivan kuin afrikannorsu yrittäisi nostella koipiaan suossa paetessaan lähestyvää leijonalaumaa.. Kida taitaa olla se leijona, ja mikäli olisin oikeasti saalis, en pääsisi suojuoksussani edes kolmannelle esteelle ennen kohtaloani ateriana. Niin tai näin, tulokset olivat onneksi siedettäviä. Ensimmäiseltä agiradalta lohkaistiin vitonen - sähläsin valssin kanssa ja valuin totaalisesti Kidan linjalle. Rakas punainen piti kyllä hypyn riman ylhäällä, mutta sitten säädin putkelle ja ohjasin huonosti niin Kida meni putken suusta ohi. Hyppäri oli täysi katastrofi, mutta tällä kertaa ei minun vuokseni, vaan Kida taas uumoili omiaan ja meni toljottamaan tyhjää penkkiä... Mitä helvettiä, kysyn vaan ja pöyristyneenä kävelin ulos kentältä. Tästä kimpaantuneena tsempattiin viimeinen agirata kunnialla ja pyöräytettiin ilmoille hidas ja ruma, mutta nollatulos! Aika tosin ei sijoittumiseen yltänyt.

Tapsa kävi myös lauantaina voitokkaasti Nurmijärven match showssa. Pikku senioripuudeli kaappasi itselleen veteraanikehässä tuloksen VET PUN1, joten BIS-kehään kävi kulkumme. Siellä hihnan päässä oli hyvin innokas ja vinkuvainen noutajapalleroinen, Se tötteröi menemään häntä huiskaten ja naama järkyttävällä hyeenan virneellä eikä jostain syystä ylletty neljän parhaan koiran joukkoon. Jännä.