Allekirjoittaneen treenimotivaation olemattomuus jatkuu edelleen. Ei ole ollut energiaa (puhumattakaan kiinnostuksesta) kysellä porukkaa treenaamaan, enkä sinne juurikaan ole itseksenikään mennyt. Pääasiassa olen keskittynyt elämäni uomilleen asetteluun ja ihmissuhteiden ylläpitoon. Ja musiikkiin.Tokolle on ole luonut pienintäkään ajatusta, mikä saattaa olla hyväkin asia - Nauru varsinkin väläytteli aika kaunista seuruuta lenkillä ollessaan varma, että minulla oli fresbee takataskussa. Ei muuten ollut.

Agility on ollut ainoa laji, joka vaeltelun ja lenkkeilyn lisäksi on jaksanut inspiroida. Tiistain treeneissä tehoharjoittelimme pakkovalsseja, saksalaisia ja sylivekkejä, joista kaksi ensimmäisä liikettä ei niin putkeen menneetkään. Tajusin tehneeni saksalaisen täysin virheellisesti, mutta koska Kida on ultainen koira, se on suorittanut liikkeen täydellisesti huonosa ohjauksestani huolimatta. Nauru ei antanut armoa, varsinkin kun se oli vieläpä väsynyt ja moottori oli tyssätä alkuunsa. Tapaus laittoi ärsyttämään ja lupasin itselleni treenata liikettä kummankin aussien kanssa jo samalla viikolla. Piristystä toi ennenkaikkea sylivekit, jotka toimivat Naurulla kuin unelma ja Tomi suosittelikin käyttämään liikettä radalla, kun tiukkaa kurvia kaivattiin.






Tallustin siis torstaina vähän aikaisemmin Ojankoon ja treenasin Kidan kanssa perustreenit (kepit ja kontaktit) ja aloin vääntämään saksalaista oikeaoppisesti. Kidan kanssa tämä sujuikin kuin rasvattu, pääsin helposti liikkumaan eteenpäin ja olin ehtinyt samalle puolelle estettä koiran kanssa, kun Kida vasta valmisteli hyppyään. Tästä jäi kelvollinen fiilis ja koutsattuani huippumukavan agilityryhmäni, otin saman treenin Naurun kanssa. Aloitin tosin tekemisen kepeillä (12kpl), jotka sujuivat etupalkalla kovin näppärästi! Naurulla oli asenne kohdillaan ja se tuntui saavan vain lisää puhtia minun itsevarmuudestani ja iloisuudestani. Koska ohjaukseni oli tällä kertaa kohdillaan, eivät saksalaiset tuottaneet ongelmia. Palkkasin sen pari kertaa oikeaoppisesta linjasta sen lähtiessä takaakiertoon, mutta hyvin nopeasti otin liikkeen kokonaisena. Fiilis oli tosi hyvä, eikä tiistai harmittanut enää pätkän vertaa! Naurullekin selvästi teki hyvää pitää pari lepopäivää ja sulatella päähän ahdettua informaatiomäärää.






No, rentoutuminen Sipoonkorvessa ihanan Essin ja ihanan Narin kanssa ei ollut lainkaan hassumpi päätös viikonlopulle. Vaikka kameran kanssa ei ollutkaan flowta, tuli napattua pari muistoa tältäkin taaperrukselta ja ne koristavat tätä päivitystä (laiskasti suoraan bloggeriin ladattuna). Nari on ihastuttava ja fiksu koiratyttö, Essi on sitä hyvin pitänyt ja hienosti kouluttanut! Yhä edelleen pikkutrikki ja Nauru ovat kuin paita ja peppu ja tuttuhan pentu on myös Taran ja Kidan keskuudessa. Ensi viikolla tirriäinen tuleekin hoitoon, maltan tuskin odottaa!