Kuvat: Leena Hanhinen Tajusin vain tässä, että minulla on älyttömän kiva elämä. On mahtavat, terveet koirat. Aktiivinen treenipaikka. Aktiivisia kavereita puuhaan jos toiseenkin. Mahtava koiraporukka ympärillä (Wirneen ♥) Hyvät puitteet lenkkeillä ja harrastaa, ihan kotinurkilla. Sekä koiraelämän ulkopuolisina juttuina älyttömän kiva vuokrahevonen, kivoja kavereita joihin tutustua paremmin, koulupaikka ollut jo päälle vuoden sekä kiva koti ja kiva ihminen siellä kodissa. Kiitos. Teille kaikille. Ja...
Minua ahdistaa jo nyt syysloman lopun lähestyminen! Haluan pidemmän loman! Vaadin lusmuilua! (=koirien kanssa tekemistä 24/7 kuten kesällä). No, joka päivälle on jotain tekemistä ängetty, paitsi huomisen yhitän ihan vain itselleni ja kouuhommille. No okei, Kidan kanssa juoksemassa ajattelin käydä. Treenaamassa vähän tulevia epiksiä varten. Ja anteeksi, tämä postaus on kuvaton. Nyyh. Tänään lähdin ensin Firalle jäljestämään Lauran ja Tuulin kanssa. Laura teki...
(Rakverekuvien c: Laura P.) Torstaina meille saapui yökylään runsaanpuoleinen koiraparivaljakko Joensuusta, ja perjantaina lähdimme sitten ajamaan kohti satamaa ja Viroon vievää laivaa. Yö sujui varsin rauhaisasti, Kida louskautteli leukojaan ensin vieraille kuten tavallista, mutta rauhoittui varsin pian, vaikka sisään kahden ihmisen lisäksi tulikin yhteensä 5 koiraa. Naurua ärsytti, kun uusien kivojen tyyppien kanssa ei leikkimään päässyt, mutta yö nukuttiin oikein rauhassa. Laivamatka itsessään...
Pieniä paineita on remminjatke kasannut viikonlopun matkaa varten. Suuntaamme yhdessä Naurun, shelttilauman ja komean cockerin kanssa (ihmisenpuolikkaita tietenkään unohtamatta) suuren veden toiselle puolelle, eksoottiseen maahan, jota Viroksikin kutsutaan. Siellä lauantaina ja sunnuntaina korkkaamme ihan uudenlaiset harrastukset, astuen samalla minulle tuntemattomaan maailmaan. Luvassa on taatusti sekopäistä juttua, minun nolaamistani, Naurun rakkauspuuskia vieraalle henkilökunnalle ja vaikka mitä muuta, josta luonnollisesti kunnon tarinointia luvassa reissun jälkeen....
Otsikkoa lainaava kappale ei kuulu suosikkeihini millään tapaa, mutta kieltämättä kysymys sopii päivityksen aiheeseen. Koska kyseessä on taas umpitylsä turinointi agilityn ihmeellisestä maailmasta, iki-ihanista aussieista ja höpsöstä Tarasta, aion maustaa tarinaa heittämällä teille haasteen Agarwaen-blogin Lauraa matkien. Kaikissa hienoissa, suosituissa blogeissa tätä aina tiedustellaan, mutta yhtäkkiä tajusin, että vaikka oma blogini ei mikään ultimaattinen ja erikoisen .... erikoinen ole, tätä seuraa kuitenkin iso...
Minulla nyt riittäisi esimerkiksi koulumaailmassa projekteja kummankin käden sormelle (miksi meinasin kirjoittaa jokaisen käden sormelle?), mutta koska tämä blogi ei käsittele henkilökohtaisesti minua, päätin listata treeneihin kohdistuvista kohteista. Jokaiselle koiralle löytyy omansa. Naurun kanssa on käynnissä projekti "luoksetulo". Edelleen se on hidas ja epävarma, mutta vihdoin olen löytänyt ratkaisun ongelmaan. Käskysanan vaihdoksen se vaati. Tuttu "tule" aiheutti nopean liikkeellelähdön ja sivulle saapumisen, niin...
Kävimme keskiviikkoilta kivalla porukalla paimentamassa! Wirneen aussiejäsenistön lisäksi messissä oli myös Jenna ja lapinkoira Delia, toimintaa oli siis luvassa! Kyllähän porukkaan kuulumaton kelpiesti taisi meitä silmät pyöreinä seurata, kun pihassa oli keskenään painivaa, innokkaasti syliin loikkivaa ja suukottelevaa, iloisesti häntiään vispaavia paimeneläimiä iso kasa. Mukana oli tällä kerralla vain Nauru. Kävimme siis Primal sense farmilla, jossa wirnistelijöiden kanssa paimennettiin kesällä, ja olin mukana...
(PS. Seuraa blogia täällä: Bloglovin) (PPS. Wipoe on ollut pystyssä vasta seitsemisen kuukautta, mutta sisältää jo nyt 1/4 katseluista, joita Redtolling koko pystyssäoloaikanaan sai! MAHTAVAA!) Oli tänään niin kivat treenit, että ihan pakko kirjoittaa oma postauksensa näin iltasen ratoksi. Sohvilla makaa hyvinkin rentoutuneita koirayksilöitä - tuossa vieressäni on se tummanpunaisin, ja sillä silmät ovat ihan nurin niskoin, kun ramaisee niin makoisasti. Palataan kuitenkin...
