Loma, siis. MINNE katosi kolme kuukautta? Minne?! Huomenna alkaa positiivinen ravaaminen Lahteen ja iki-ihana opiskelu. No, tekee ihan hyvää työttömän löhöilyn (=treenaamisen) sijaan. Loman viimeisen viikon kulutimme paitsi hommia tehden, myös seurustellen. Kidan kanssa kävin mitä mahtavimmalla pyörälenkillä alkuviikosta, ja napsin pokkarin täyteen materiaalia villistä seikkailustamme. Jonkinlaista pyörävideota voikin syksyn pimeydessä väsätä, kun muistelee haikeudella lämpimiä ja vehreitä kesäpäiviä. Koko pyörälenkin hauskin osuus...
Koiraharrastus on valintoja. Sitä minä mietin samalla, kun luuttusin lattiaa lämpimän löysästä paskasta, jonka Nauru oli vääntänyt lattialle yksin ollessaan. Lauantaisten maalla popsittujen kanankakkojen kosto. Valinnat eivät kuitenkaan tällä kertaa liity kanoihin tai ulosteisiin, vaan Kidaan. Kävimme sunnuntaina HSKH:n seuramestaruuksissa tokon puolesta, kokeilemassa voittajaluokkaa tauon päätteeksi. Epiksiähän oli tuossa kesän mittaan pari kappaletta, ja treeneissä on mennyt aivan hemmetin mahtavasti. Olotila nukkumaan mennessä...
Tiistainen treenaus yhdistettynä eiliseen voisi ansaita ihan oman postauksensa. Mainittakoon, että päivitys on hyvin paimenkoirapitoinen, sillä Neiti Noutaja ei päässyt osalliseksi lainkaan tiistaisista karkeloista. Sen selkä on edelleen mietityttävän värisevä, ja koska viimeviikkoinen hierojatapaaminen peruuntui loukkaantumisien takia, hieronta siirtyi tälle torstaille. Kaikkihan alkoi tiistaina kello 15:00, kun huristelin autolla tämän hurjankin pitkän, kävellen 20 minuuttia vievän, matkan Ojankoon. Siellä minun oli tarkoitus tekaista...
No näin pääsi käymään! Kaikkea kanssa. Tuo lähinnä siksi, koska minua inhottaa raapustella blogijuttuja tilapäivityksiini, niin FB-ryhmä on vaihtoehto, jossa tiedän kaikkien kiinnostuneiden olevan. Vapaa pääsy, joten ihmeessä kiinnostuneet lukijat myös seuraamaan. Laitan tuonne lähinnä ilmoitusta päivityksistä, mainosta mahdollisista aktiviteeteista tai gallubbeja, jos sellaisia tulee mieleen. Ei mitään mahdottomuuksia, toisinsanoen, asiat pysyvät vaan poissa tilapäivityksistäni henkilökohtaisella seinälläni. Tästä ryhmään Mistähän minä tämän päivityksen...
Iltalenkillä pohdiskelimme syvällisiä. Jotenkin mieleemme putkahtivat lapset ja niiden kasvatus, ja täytyy myöntää, että aihe meidän kahden kohdalla on erittäin kummallinen. Ehkä pääasiallinen syy aiheen syntymiseen oli eräs näkemäni uni, jossa Oona oli pyöräyttänyt maailmaan kuusi kappaletta lapsukaisia, jotka möyrivät pentuaituksessa kuin pennut ikään, purivat toisiaan korvista ja yrittivät teurastaa viattoman jalkapallon olemattomilla kynsillä ja hampaillaan. Unessa(kaan) en ollut järin ihastunut ihmisten jälkikasvusta,...
Muistelen joskus lukeneeni keskustelua koirien mörkö-ja murkkuiästä, ja muistan, miten moni naureskellen kirjoitti, että ne ovat pelkkää urbaanilegendaa. Sanoivat, että moiset vaiheet ovat ihmisten oma juttu, eikä koirille (niin kuin ei heidän ukaansa muillakaan nisäkkäillä tällaisia kasvuvaiheita ole). Monet olivat eri mieltä asiasta, ja niin olin minäkin. Minun päähäni ei vaan sovi kyseinen ajatusmaailma, ja olen itsekin ollut huomaavinani erilaisuutta Kidassa ja Tarassa...
Huh_huh. Elossa ollaan. Meidän viikonloppu oli hitusen railakas ja tapahtumarikas! Ensinnäkin ilmoitin Kidan voittajaluokkaan pitkästä aikaa. Kuun lopussa skabaillaan HSKH:n seuramestiksiä, ja ajattelin tehdä kevyen paluun tutulla treenikentällä. Tässä kuussa siis lähinnä kisanomaisia tekemisiä ja pientä pintaviilausta, jännittää kyllä jo nyt. Minulla on Kidan tokouran varalle suunnitelmia. Olen päättänyt, että mikäli Kidan tokoura ei vaan ota enempää ilmaa siipiensä alle, menemme kokeilemaan rallytokoa....
