Käh! Olen tuskastellut jo ties kuinka monelle samaa asiaa: ensin oli talvi, ja sitten yhtäkkiä onkin kesä. Mihin se kevät jäi?! Ei sillä, kesän lähestyminen suurin harppauksin on aina iloinen asia, mutta tällainen pieni ihminen menee ihan sekaisin vähemmästäkin.

Viime lauantaina aurinko porotti niinkin paljon, että onnistuin polttamaan hartiani pahasti Ojangon agilitykentillä. Koska HSKH:n jäsenyys napsahti sähköpostiin, piti tästä ottaa hyöty irti jo samana viikonloppuna. Toppi oli kelillä huono valinta, mutta sainpahan riipaisevan muistutuksen siitä, ettei aurinkorasva ole lainkaan hassumpi keksintö.
Nartut olivat jotenkin haahuja. Kyllä ne teki, muttei ollut ihan samaa skarppisuutta kuin yleensä, johtuneeko säästä - tai omistajan liian vähäisestä asenteesta. Tara oli vähän hösö, eikä esimerkiksi layerointi (puomi välissä, putkelta rengas ja suora putki) onnistunut alkuunkaan, vaan piti helpottaa tehtävä ihan perustasolle. Olen tosin tarkastellut Taran selkää ja epäilen, että siellä on jumi. Ainoa paha, että hieronta-aikaa piti siirtää alkaneiden juoksujen takia.

Kida oli kuitenkin hyvää perustasoa, ihana agikoira. Kepeillä se oli laamempi, mikä on ärsyttävää, kun ennen juoksuja päästiin niin hyvään tilanteeseen. Noin muuten kaikki sujui mainiosti, leijeröinneistä aina putki-puomi erotteluihin asti. Väsymystä kyllä pukkasi, vaikka juomassa käytin koiraa hyvinkin tiuhaan tahtiin. Vierestä löytynyt mutaoja antoi onneksi apua helleasioissa...

Naurukin pääsi touhuamaan kentälle. Putket imevät sitä puoleensa kuin mehutilkka banaanikärpäsiä, ja tuota voisi lähetellä niitä oikein rohkeastikin sinne. Muutamia perusasentoja otettiin, eikä muksu häiriöstä piitannut. Lisäksi otimme uutena kierrä-käskyä, jossa kierrettäväksi objektiksi nappasimme esteen siivekkeen. Hyvin tuo tehtävän hoksasi muutaman toiston jälkeen, kun muistin itse ylläpitää vauhtia. Jos yritin vain käsillä avustaa, se kohotti katseensa aavistuksen kummastuneena silmiini.

Kida-parka

Äitienpäivän vietimme maalla, kuinkas muuten. Päivä kului mukavasti lötkötellen auringossa, ja tytöilläkin näytti olevan aika vallan leppoisaa. Niiden vatsat eivät taatusti tulleet niin täyteen kuin minun (ÄHKY), mutta onneksi nurmi oli vihreää ja aurinko keltainen. Ja pomeranianit jaksavat olla aina yhtä ihastuttavia.





Tänään, maanantaina, olikin vaihteeksi vipinää. Kävimme merrasjärvellä lenkin, jossa oli mukava näpsiä kuvia, ja ottaa vähän videotaltiointia tyyppien uimameiningeistä. Nauru rohkaistuu vedessä kokoajan, ja nyt se käy jo polskuttelemassa itsekseen. Sillä on aika hyvä uimatyyli. Ei räpiköi, vaan kulkee rauhallisesti ja hyvin vedoin.
Kun kuivattelut oltiin suoritettu maassa ähisten pyörien ja napaten jokaikinen roska kiinni turkkiin, oli aika ajella Asikkalaan. Pikaiset treenit ehdin tekaista kaikille.




Kidalla kokeenomainen ruutu (tosi hyvä!), metskua (PALAUTTI! Vaikka ote löystyikin lähestyessä ja ilme oli perusasennossa kituva, niin silti!), liikkeestä istuminen (vieläkin hidas makuuni, mutta jees) ja perusnouto, joka oli ok. Neidillä oli muutenkin tosi hyvä vire tekemiseen, autosta kaivelemani lelu osoittautui yllättävän ihanaksi ja tavoittelemisen arvoiseksi.




Nauru taas teki ruutua lelupalkalla - hyvin se pirulainen on keksinyt, että ruutu-käskyn kuultua saa pinkoa esineelle niin kovaa, kuin kintuista pääsee.
Samoin aloitin sillä projektin nimeltä 2x2. Keppitekniikka tuolla tavalla kiehtoo minua, ja koska ykkösvaihetta voi alkaa tekemään jo ihan pikkupennun kanssa, aloitin tehtävää. On erittäin kiehtovaa tarkastella, miten Nauru oivaltaa ja toimii uuden tehtävän kanssa. Palkitsin sen aina, kun se kulki kahden kepin välistä (kävelin itse vierestä), ja neljännellä kerralla se osasi vähän yhdistää paikan liittyvän jotenkin lelun saamiseen. Saatoin jättäytyä kauemmas, ja pentu silti lyllersi keppien välikköön odotellen lentävän esineen ilmestymistä. Myöhemmin Nauru pääsi vielä leikkimään ikäisensä labukan ja 8kk vanhan bortsun kanssa, ja yllättävää kyllä, Nauru oli hieman.. varautunut. Egoistinen, häntä pystyssä. Isojen koirien seura on selvästi tehnyt jotain, sillä loppujen lopuksi ikäaveri ei kiinnostanut yhtään, mutta bortsun kanssa tyyppi rallatti menemään iloriemulla.

Sain viime torstaina yhden agilityhypyn eräältä kurssilaiseltani, ja sen avulla Tara pääsi treenaamaan erilaisia ohjauskuvioita kanssani lelupalkalla. Saksalainen, japanilainen ja viskileikkaus tuli tehtyä molempiin suuntiin, ennenkuin minun oli aika siirtyä pätemään kentän keskelle ilman koiruuksia.