Myöhäiset vapuntoivotukset vaan itse kullekin! Meidän vappumme kului rauhallisissa tunnelmissa Lahdessa, koko poppoo paikalla.

Tiistaina vapunaattona tuli ylimääräistä odotusaikaa junaongelmien vuoksi, ja koska minulla oli mukavasti koulupäivän päätteeksi koirat kotoa noudettuna autossa pönöttämässä, päätin suunnistaa kaupungin vilinään Naurun kanssa. Kulkeminen kaksin penskan kanssa oli oikein mukavaa, paitsi Pikkuveskun puistossa. Kiukkuisena raapustun facebookkiinkin (söpön kuvan keventämänä) pienen valituksen roskaamisesta. En vain jaksa sitä, miten ihmiset nalkuttavat koirankakoista ja koirankarvoista, samalla kun viskelevät mm. eläimille kovin riskialttiita pureskeltuja purukumeja pitkin maata. Lyhyen puistotaaperruksen aikana kaivoin pennun kurkusta varmasti yli kymmenen jäystettyä, limaista purkkapalloa!

Ei siinä mitään, kaupungilla oli limaklönttien sijaan muuta hauskaa luvassa. Keskellä vilkkainta katua tuli koulukaverini vastaan. Koiranpennuista hulluksi tuleva naishenkilö putosi kadulle polviensa varaan, kaappasi sinisen syleilyynsä ja leikitti pientä, iloista naskalihammasta muiden kaupunkilaisten joutuessa väistämään hölmistyneiden mulkaisujen kera. Virnuilin hieman häveten vieressä: heh hee, mutta eikös ole söpö pentu!

Keskiviikkona Nauru pääsi uudelleen hulinaan. Ja tällä kertaa kymmenkertaisesti kovempaan. Vapputori oli mitä mainioin paikka sosiaalistaa pentua, vaikka eräs tuntematon naisihminen pikku merlen nähdessään kovaan ääneen protestoi toverilleen, kuinka "tällaiset paikat eivät todellakaan ole koiria varten." Tori, josta löyty muutama koju, paljon räikeästi pukeutuneita ihmisiä ja yksi esiintymislava, jonka äänet oplivat hämmentävän hiljaisia, ei tuntunut minusta miltään kidutuspenkiltä pikku aussielle. Nauru vakuutti asiasta olemalla maailman reippain, rohkein ja kontaktinhakuisin paimenkoira. Naksuttelin kovasti, kun pentu puikkelehti kanssani väkijoukkojen läpi napittaen minua tarkkaavaisesti maantasosta. Se pääsi tervehtimään muutamaakin koiraa (mm. Flame ja Xena kääpiösnautsereita) ja sitä kävi rapsuttamassa niin vanhukset kuin pienet lapsetkin. Kaikki olivat Naurun mielestä ihania. Päälle levähtäneet ilmapallot eivät hetkauttaneet pienen (ja vähän väsähtäneen) penskan elämää. 

Oli muuten moni kyselemässä, mitä rotuja (huomatkaa monikko) Naurussa on. Vastauksen kuultua ilmeet olivat hölmistyneitä. "Mutta sillähän on huskien silmät!"

16 vko

Muuten lenkkeilimme ahkerasti metsissä koko lauman voimin, ja keskiviikkoiltana kävin vielä crossaamassa Kidan kanssa. Vauhti ja veto olivat kidamaisen mainioita. Venyttelin likan ennen ja jälkeen juoksun, ja kyllä huomasi, miten paikat lämmenneinä aukesivat, varsinkin takajaloissa! Juoksimme n. 3 kilometriä, maasto oli vaihtelevaa, ja loppua kohden kunto oli pettää. Pitäisi alkaa juosta taas säännöllisesti, niin pääsisi yli 6km tavoitteen kesällä. Crossaamisesta Oona nappasi kuviakin, laitan niitä seuraavaan päivitykseen.

Tänään torstaina oli Nauru esimerkkikoirana tokokurssini teoriaosuudessa. Pimpula oli hirmuisen pätevä! Se natusti häkissä luuta odotusajat, ja muuten se esitti tehtäviä ja havainnoillisti esimerkkejä ammattilaisen lailla, vaikka se oli täydellisen vieraassa ympäristössä uppo-outojen ihmisten keskellä. Kyllä saikin pieni siniturkkinen kehuja osakseen!

Tältä näytti samaan aikaan kotona. Ai kuka on AINA valmiina toimintaan?