Täydellinen päivä

22.25

Mitä äiti edellä, sitä poika perässä.


Täydellinen päivä, enkä käyttänyt kameraa kertaakaan. Voin sen sijaan saastuttaa blogia ipana iippanoiden kuvilla. Kolme pojankoltiaista kävi tänään silmäpeilissä - ja kuulkaa, priimaa pukkaa. Kaikki katsovat maailmaa terveillä näköelimillä. Toivotaan, että terveysrintama pysyy yhtä hyvänä tulevaisuudessakin!

Ihan ensinnä, huomaatteko, mikä pilkottaa tuossa vieressä sivupalkissa?
Siihen sisältyykin hauska tarina. Aikoja sitten minä virittelin yhteistyökumppanuutta kyseisen yrityksen kanssa, mutta homma meni harmillisesti jäihin, lopulta jopa unohtui. No, nykyään olen suuremmassa osassa yrityksen arkea kuin olisin uskaltanut koskaan unelmoidakaan - ja olen erittäin onnellinen siitä! Tuntuu, että pikku hiljaa löydän paikkani ja lähden töistä hymyssä suin. Kun minulle lisättiin mahdollisuus toteuttaa vahvuuksiani ja päästä kehittymään entisestäni, teki mieleni vähän halata ja itkeä tirauttaa olkaa vasten. Mikä olisi toki ollut hieman noloa.

Niin tai näin, klikkaamalla Murren Murkinan logoa pääset tutustumaan, millainen koirasportin superliike on kyseessä. Matkaan jo! ----------------------------------->



Tämä kuva kuuluu täydelliseen päivään. Keskeneräinen parvekesohva, hyvä ruoka, aikaa.



Tänään, tänään oli siis täydellinen päivä.
Hyvin arkinen ja siksikin niin ihana. Tajusin, että arkeni on nykyään parasta, mitä pieni Maija voi saada.
Siihen sisältyi rauhallinen herääminen rakastamani ihmisen vierestä. Pitkän kaavan mukaan, ihan rauhassa - kahvikin kannettiin sänkyyn. Äitini toi pieniä taimia parvekkeelle kasvamaan ja aamulenkin jälkeen majoittauduin parvekkeen keskeneräiselle sohvalle tyynyjen keskelle. Aurinko sai hikikarpalt valumaan pitkin sisäreisiä, Tapsa läähätti helteessä, muttei silti suostunut lähtemään siitä viereltäni.

Minä söin hyvää aamiaista, datasin ja nautin.

Töissä sain puuhastella vahvuuksieni mukaan. Päivä hujahti siivillä ja koen saaneeni asioita aikaiseksikin. Asiakas, joka oli käynyt hyvän aikaa sitten levitti valtavan hymyn naamalleen nähdessään minut ja kiirehti kiittämään minua vinkeistä, joita olin antanut. Hän kertoi innostuneena lemmikkinsä positiivisista muutoksista ja minä hymyilin hangon keksinä kuunnellessani hänen tarinointiaan. 

Poistui töistä hymyssä suin. Parkkipaikalla vastaan tuli avopuolisoni ja Tapsa, joka riemastui tunnistettuaan tutun auton. 



Hurjapäinen Metku!



Vaihdoin työvaatteet juoksutamineisiin ja suuntasin Kidan kanssa ulos. Tällä kertaa juoksu kulki! Hihattomassa paidassa lempeän ilta-auringon alla juoksimme treenikentille hiljaisessa harmoniassa, jonka rikkoi vain alkumatkasta Kidan riemukas haukahtelu. Perillä purin varusteitani, Kida loikki paikallaan ja sen silmät säteili kuin tähdet osassa Otavaa. Teimme tehokkaan agilitytreenin, joka sisälsi juoksukontaktien harjoittelun (osui joka kerta!) ja keppien poispäinkäännökset (lähinnä fiilistelyn takia). Rimat eivät putoilleet ja Kidan hyppytekniikka oli normaali, joten jumit on taas kukistettu. Palkkasin riemukasta koiraani vähintään yhtä innostuneena.

Pakkasimme tavarat palkkauksen ja juomisen jälkeen, kävelimme parkkipaikan yli ja metsäpolulla juoksu jatkoi. Pehmeä maa ja vaihteleva maasto tekivät juoksemisesta pienen leikin, kun jokaisen jalan paikkaa sai vähän ajatella aivottoman lönköttelyn sijaan. Taivaanranta hohti oranssina, kuin valtava kokko palaisi jossain kaukana. Muita lenkkeilijöitä ei ollut mailla halmeilla.

Kun palasin kotiin, nenääni tulvahti ruoan tuoksu. Uunituoreet voieivät odottivat syöjäänsä ja hetken päästä suihkun raikkaana minä ahmin niitä. 

Onnellisuuskippura. Onnellisyys-sykerö, Sellaisilla sanoilla olen kuvaillut itseäni tänään.



Mallipoika Mahti pellolla ollessaan meillä hoidossa veljien kera!

Mites nämä turinat sitten?

0 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat