Pikaeditointi aamukahvin lomassa, jotta kuvan nälkäiset lukijat saavat ihasteltavaa!

Meno on lunastanut odotuksia jo nyt ja päästänyt minut verrattain helpolla. Odotin kamalaa älämölöä pitävää tuittupäätä (jota se joissain tapauksissa onkin), mutta pääsääntöisesti poika käyttäytyy hirveän asiallisesti. Ja mitä olen kuullut, sen veljet ei yhtään ole hullumpia - valmiiksi koodattuja kuten äiskänsä.

Menoa kuvaavimmat sanat ovat "rohkea" ja "rakastava". Se ei pelkää kiiruhtaa vieraiden syleilyyn, olipa kyseessä mies tai nainen, nuori tai vanha. Eräänäkin iltana iltapissatuksella tuli sitä silittämään kaksi nuorta lasta ja lopputuloksena nämä kolme juoksivat nurmella edestakaisin toisiaan jahdaten. Meno juoksi itsensä puhki ja kun lapset istuivat nurmelle, se häntä heiluen kiiruhti kaksikon luokse suukottelemaan heidän kasvoja. Ihastelimme näkyä yhdessä samassa rapussa asuvan rouvan kanssa, joka luonnollisesti oli tervehditty jo aiemmin yhtä avoimin elkein.

Myöskin lenkillä tullut vastaan tuttu kolmen koiransa kanssa ei aiheuttanut epävarmuutta. Hänen kanssaan oli vielä hänen ystävänsä omien koiriensa kanssa: koiria oli yhteensä kuusi. Meno kiirehti lauman keskelle voidakseen häntä heiluen tervehtiä jokaisen, ihmiset mukaanlukien. Ainoa, mille se tähän mennessä on pöhähtänyt, on ollut työpaikalle asiakkaan kanssa saapunut ranskanbulldoggi.

Kuvat on eiliseltä uimareissulta Vuosaaresta!

Yksinolot on sujuneet hyvin, samoin sisäsiisteysharjoitukset. Pentu protestoi hetken kurjaa kohtaloaan ja käy sitten nukkumaan. Äänihuulensa se avaa vasta, kun on päästävä ulos tarpeille. Sisäsiisteyskello tikittää lujasti, eräänäkin iltana se alkoi loikkia parvekkeen oveavasten, kun vatsaa väänsi ja luonto kutsui. Olisinko kahdet kakat siivonnut lattialta, niidenkin syntyminen johtui omasta kiireestäni (=laiskuudestani) kun ignoorasin pennun luontohuudot. Pissola lirahtaa herkemmin. Tuo miesmäinen ote lirutteluun on minulle vielä vähän uutta...

Tähän mennessä Meno on tehnyt vähän istu-maahan-vaihtoja ajankuluksi ja opetellut odottamaan lattialle tulevaa ruokakuppia istuen. Ruoka aiheuttaa siinä entistä enemmän vauhdikkuutta, sillä pieni merlemies on hyvin ahne. Napaan menee kaikki ruohonjuuria myöten. Naksuttimeen ehdollistuminen on myös aloitettu, mutta muuten otamme rauhallisesti, kuten lupaukseni kuului. Lenkeillä se viipottaa vauhdikkaasti isompien perässä, vaikka olisin valmis kantamaan sitä käsissäni oikein mielelläni. Yleensä avulias eleeni saa aikaan kiukkukohtauksen, koska "minä itse!"

Kaikenkaikkiaan alku on sujunut siis hyvin. Tällä hetkellä poika on löytänyt äänihuuliaan leikin lomassa aktiivisemmin ja sitä saa toppuutella. Kenkiä se nakertaisi surutta, crocsit ja fellraiserit olisivat sen suurinta herkkua. Öisin olisi tylsää mennä nukkumaan, kun niin paljon mielenkiintoista on kokematta! Onneksi hetken valituksen jälkeen se tyytyy kohtaloonsa ja kuorsaa kohta kintut oikosellaan täydessä unessa. Töissä se sitten nukkuu kyllä rauhallisesti, pitäähän yötä varten kerätä kovasti energiaa...

Huomenna luvassa on ison luokan pentutapaaminen ja samalla piipahtaminen Helsingin julkisen liikenteen pyörteissä. Sitä ennen olisi kuitenkin reippaasti tehtävä yksi työpäivä kahdestaan sinisilmäisen hurmurin kanssa! Joten jos liikutte Tammiston lähellä, tervetuloa Murkinaan moikkaamaan. :)

Rawr! Pikkumies meni rohkeasti ja innokkaasti veteen muiden kanssa. :)