Huh millaisissa ihanissa helteissä me suomalaiset olemme fiilistelleet viikon verran! Juoksemassa, metsälenkeillä ja uimassa on ollut ihana käydä, kun aurinko hellii ja puut ovat puhjenneet vihreään huntuun ihan rytinällä! Parvekkeen lämmössä on ollut helppo kuivattaa uimareissulla kastuneita karvapeitteitä ruokaa odotellessa ja aamiaiskahvit on voinut juoda samassa paikassa, väriä samalla ihoon imien.

Nauru palasi äitienpäivän iltana, eli eilen. Se on vaikuttanut oikein tyytyväiseltä äitiyden loppumiseen. Vielä se on laiha ja dieettiä jatkuu viikon verran, kun odotamme maidon tuotannon kokonaan lakkaavan. Merle-eläimen masu huutaa ruokaa kovasti, mutta maltti on valttia. Se on kuitenkin kiemurrellut tyytyväisenä kainaloon tuhisemaan ja metsälenkeillä ravaa kevein askelin. Maltan tuskin odottaa, kun saamme lisättyä ruoan määrää ja samalla voimme alkaa nostattaa kuntoa. Onneksi kesällä se on helppoa: paljon uimista ja pikku hiljaa piteneviä juoksulenkkejä, myös treenit palaa kuvioon, kun kunto siihen sallii.

(Katselen tässä samalla norppaliveä. Siellä se köllii. Voisinpa olla norppa ja mennä samalla lailla selluliitteineni kalliolle makaamaan.)





Vietimme eilisen päivän mätsäreissä Tuusulassa. ShowHau oli järjestänyt mukavasti aikataulussaan pysyvän tapahtuman, vaikka luokkien hieman suolainen hinta kirpaisikin. Seitsemän euroa per kirsu tekee kuitenkin aika paljon, kun koiria on useampi, eikä paljousalennuksia näissä kemuissa ollut. Miinusta oli myös luokkien vähyys: veteraaneja ja sekarotuisia ei esitetty omina joukkoina ollenkaan. Tara sai vastaansa lapsikoiran ja olihan selvää, että hienosta esiintymisestä huolimatta se sai sinisen nauhan. Naria hieman kummastutti kehäkäytös pitkästä aikaa ja sekin sai sinisen. Huumorin ja yleisen sietämistreenin vuoksi otin kehään myös Kidan, joka esiintyi kuin vanha näyttelykonkari. Se sai punaisen nauhan, ihan ansaitusti, mutta siihen voittokulkumme päättyikin. Kokoomakehissä koiramme saivat lämmintä kättä - tai eivät edes sitä, kun "kiitos muille"-ilmoituksen jälkeen piti omin avuin luikkia kehästä. Välillä näissä kekkereissä turhauttaa, jos huonommin käyttäytyvät koirat pääsee hakemaan rahoilleen vastinetta, mutta se on pelin henki. Eikä onneksi niin vakavaa! Saatiin me kuitenkin komeat ruusut ja Kida kävi vähän poseeraamassa kamerankin edessä. Ja koska seura oli nastaa ja sääkin ihastuttava, meillä oli oikein kiva karvantäyteinen iltapäivä.





Viikkotreenit pärähtävät käyntiin tällä viikolla. Kiitos ihanan Lauran ja Pipsan, pääsimme Kidan kanssa myös säännölliseen tokotreeniin, joka alkaa tänään! Torstai-iltaisin sitten agitetaan. Onpa mahtavaa päästä hommiin ilman, että tarvitsee aina tehdä yksin! Aiheesta innostuneena menin sitten ilmoittamaan Kidan kokeeseenkin - se on toinen tarina, millaisiin pisteisiin kinkerit tulee päättymään, mutta päästäänhän kokeilemaan mitä pitää treenata. Valioituminen kiiluu silmissä...

Nyt harkitsemaan töihin suuntaamista muutamaksi tunniksi, niin pääsee sitten tokon ihmeelliseen maailmaan!