Ilmassa on uupumusta

14.52




En kuulu sellaisiin bloggaajiin, jotka mielellään voivottelisivat tekstien vähyyttä, pidentyneitä postausvälejä tai ylipäänsä selittelisivät kamalasti elämänsä aikatauluja. Minulle blogin kirjoittaminen on aina ollut hyvin huoleton harrastus, johon sisältyy näppärästi valokuvien kanssa puljaaminen. Viimeaikoina on kuitenkin ilmassa ollut huolestuttavia väsymyspilviä, kun olen pokkuroinut terveyden ajattelun, töiden, sosiaalisten suhteiden ja harrastusten välillä. Mukaan on isketty elämään toisinaan kuuluvat, ihan arkiset stressitekijät, mutta jotenkin näiden kaikkien yhteinen summa on aiheuttanut minussa suurta uupumusta ja ahdistusta.

Viikonlopun unilla sen huomasi. Tunsin oloni kiveksi, joka heitettiin lammen pohjaan. Liu´uin uneen kiireellä ja jysähdin pohjaan. Siellä pohjassa makasin, kunnes minut joku nosti raskaasti ylös takaisin rannalle. Unien jälkeen en ollut varma, olinko levänneempi vai vaan väsyneempi kuin illalla ja seuraavana yönä sama toistui. Yksinkertaiset tekemiset tuntuvat haastavilta ja mieluiten koirien liikuttamisen/treenaamisen ja töiden lisäksi vain makoilisin sängyllä sarjoja katsellen tai pelikonetta näpytellen. Tämä on yksi syy, miksi bloggausvälit ovat olleet viimeaikoina tuskallisenkin väljähtäneitä.






Toinen syy on muuttunut asenteeni blogiharrastukseen. Haluaisin kehittää blogiani entistä enemmän lukijoiden suosimaksi. Otan kovasti paineita ulkoasusta, sponsoreiden kosiskelusta (jotka etenevät tuskallisen hitaasti) ja blogitekstien sisällöstä. Aina, jos lukijoita lähtee listalta, tunnen itseni jollakin tapaa epäonnistuneeksi. Harmistun, kun kommentteja tulee niin harvoin ja yritän keksiä aina vaan mehukkaampia tekstiaiheita, jotta saisin lukijat kiinnostumaan olemassaolostamme. Tämä yhdistettynä edellä mainittuun väsymykseen on tuottanut sen, että pelkästään bogin vilkaisu nostattaa stressikertoimet uudelle volyymille.

Bloggaaminen ei tietenkään ole päättymässä, kuten ei blogin kehittäminenkään. Nyt on vain vaihe, että pitää ottaa vähän iisimmin, jos siltä tuntuu. Lisääntyvä auringon tuoma lämpö kiihdyttää treenimotivaatiota ja valokuvien syntymistä, joten materiaalia blogiin on niin paljon, kuin jaksaa naputtaa. Kaikenlainen palaute ja kommentit ovat tietenkin erittäin kaivattuja, koska mikään ei piristä niin paljon kuin asiallinen, ehkä jopa kannustava ja positiivinen, lukijan kirjoittama viesti hyväksyntää odottamassa.






Jottei teksti menisi vain uupumustarinoiden kertomiseksi, kerron kokemastani onnistumisesta. Tänään tokoa treenatessa tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että tämän minä todellakin osaan. Olen löytänyt oikeat kikat ja nappulat koirieni tuloksien saavuttamiseksi. Naurun kohdalla varsinkin kohosi sellainen valtava onnistumisen hyökyaalto. Olen pitkään kehitellyt Naurulle sopivaa motivointikeinoa nimenomaan kokeita varten ja tänään, kun tuloksena oli sekä näppärät kaukot kaikilla vaihdoilla, reipas ruutuun juoksu, erittäin reipas hyppynoudon palautus ja jopa hyvänä pysynyt seuruu, totesin tekniikan toimivan. Parasta on, kun sen on keksinyt ihan itse, ilman fiksumpien apua. Myös Kidan kohdalla oikeat nappulat sen hataran pään kasaamiseksi on löytynyt treeniaitojen sisällä ja neiti antaa itsestään enemmän epämiellyttävissä tehtävissä, kuten metallin hyppynoudossa.

Positiivista on myös viime lauantainen agilitykisa - Nauru kävi yhden radan juoksemassa ja koppasi sieltä toisen LUVA:n! Yksi vielä, ja ollaan kakkoslaisia! Rata oli omasta osaltani hyvin epävarma ja turhaan varmisteleva, joka kostautui lukuisina sekunteina. Pääasia oli kuitenkin se nollatulos.

Mites nämä turinat sitten?

12 kommenttia

  1. Millä kameralla kuvaat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä kauhotaan Canonin 70D-rungon ja 85mm f/1.8-objektiivin kera.

      Poista
  2. Onnittelut saavutuksista Naurun kanssa niin tokon kuin aksankin puolella! Hieno merle-eläin. :)

    Olen itsekin huomannut, miten asenne bloggaamiseen voi muuttua, kun niitä lukijoita ilmestyy enemmän. Silloin tulee hetkellisesti paineita, että pitäisi panostaa hirveästi yms., kun taas hetken kuluttua rentoutuu, ja tekstiäkin alkaa tulla luontevammin. Usein lukijat huomaavat, jos bloggaaja ei ole täysillä mukana bloggaamisessa, joten postauksia ei kannata kirjoittaa, kun ei jaksa. Itsekin olen huomannut, miten itseltäni ei meinaa tulla yhtään tekstiä joskus, ja joinain viikkoina taas sitten kirjoitan aivan liikaa, jolloin täytyy melkeinpä rajoittaa postausten julkaisemista (en halua kahta samalle päivälle). :D Tietysti se aina hetkellisesti harmittaa, jos lukijoita lähtee, mutta toisaalta se on parempi, että blogia seuraavat vain siitä oikeasti kiinnostuneet ihmiset.

    Älä ota liikaa paineita bloggauksesta, sulla on hieno blogi, joka erottuu kyllä joukosta niin tekstien kuin koirapersoonien puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanasta kommentista! Olet niin oikeassa. Tuntui suorastaan hätkähdyttävältä tajuta, millaiseen painekattilaan on itsensä osannut asettaa. Olen lukenut aina muiden stressipostauksia vähän kummastellen, mutta kun se osuu omalle kohdalle niin totisesti tajuaa, ettei kukaan tätä harrastusta vaan itseään varten tee.

      Poista
  3. Sinun blogisi on ihana! Tahdon meillekin jo tuollaisia kukkivia niittyjä.
    Joskus on vaan otettava taukoa bloggaamisesta. että mielenkiinto sitä kohtaan sujuu hyvänä. Stemppiä arjen haasteisiin!

    VastaaPoista
  4. I feel you! Niin tuttu tunne nää paineet blogin jatkuvasta kehittämisestä, parantamisesta yms. Ite huomaan myös että en ole enää mihinkään tyytyväinen mitä blogin puolella saan aikaseks, tekstit vois olla mielenkiintosempia, ulkoasu parempi, videoita vähän siitä ja tästä, ainii sponsorikin pitäs jommata ku tollaki on! Ja sitte taas tuntuu että tää on vaan kilpailua kellä on nätein blogi, eniten lukiojoita, sponsoreita ym ym. Ja bloggauksen syvin idea katoaa..

    Niin ja onnea vielä LUVAsta ja vireen nostosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma juttu tämä kilpailuhenkisyys....
      Kiitos!

      Poista
  5. Älä ota ressiä. Ihmisiä me kaikki vaan ollaan! :)

    VastaaPoista
  6. Ei kannata murehtia bloginsa sisällöstä tai ulkoasusta koska ikinä et pysty miellyttämään kaikkia.
    Kannattaa olla oma persoonallinen itsensä ja kirjoittaa itseään ajatellen, ne joita kiinnostaa seuraavat blogia ja ne toiset tipahtelevat lukijalistalta pois. Iloista mieltä ja hyvää kevättä! :)

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat