Blogitähtien rodut vallan päälaellaan
23.34Lukijakisaan osallistui valitettavasti vain viisi osallistujaa, joten kilpailua ei pidetä. Äärimäisen kurja juttu, ehkäpä ensi kerralla kilpaidea kolahtaa lukijoihin paremmin.
Usein naureskelemme ystävien kanssa mietiskellessämme, millaisia koiramme olisivat ihmisinä. On hirveän hauska analysoida kyseistä mielikuvitushenkilöä aina luonteenpiirteistä ulkonäköön! Puolison kanssa sitten vastapainoksi olemme usein miettineet, millainen minä olisin, jos olisin ihmisen sijaan koira. Nämä hauskat ajatusleikit päätin jakaa blogiin, jotta saadaan hieman huumorintäyteistä sävyä muuten niin "synkkään" treenaamiseen. Tammikuussa alkaa kuitenkin tiukka kilpailukausi!
Maija onkin sitten vähän hankalampi määriteltävä. Joskus leikkisästi tyttöystävä kirjoitti dobermannin rotukuvausta ja hehkutti miten se kuvastaa minua, mutta minä nauroin tälle räkäisesti. Yleensä minua on kuvailtu melko aktiiviseksi paimenkoiratyyppiseksi otukseksi. Turhaudun helposti liian samantyyppisiin rutiineihin ja tarvitsen silloin tällöin enemmän kuluttavaa aktivointia, jotta pysyisin tyytyväisenä. Liian turhautuneena tämä koira olisi juuri se, joka makaa vieressä tuijottamassa lasittunein silmin, värähtäen jokaisesta liikkeestä, valmiina toimintaan. Väriltään ehdottomasti punainen, ei mikään mahdottoman siro, mutta erittäin pitkäkinttuinen koiraeläin olisi kyseessä. Paimenkoiratyylisesti melko moniulotteinen luonne, toisaalta hyvinkin ohjaajapehmeä ja herkkä, mutta toisaalta tietyissä tilanteissa hyvinkin kova ja purkaa turhautumistaan kovaäänisellä komennushaukulla. Tämä koira nauttisi valtavasti pitkistä vaelluksista, reippaasta liikunnasta, mutta myös kainalossa köllimisestä illan päätteeksi sekä herkullisista ruoka-ajoista. Vieraita kohtaan varsin avoin ja sosiaalinen, mutta jonkin verran vahtiviettiä löytyy. Pitää "lauman kasassa" ja varjelee omiaan kyllä ehdottomasti, vieraitakin vähän päivän mukaan... ;) Tuleeko tästä kuvauksesta sinulle jokin rotu mieleen?
7 kommenttia
Loistava teksti :D Mä oon joskus miettinyt että jos Priya olis ihminen niin se olisi minä ja jos mä olisin koira niin olisin Priya. Ollaan niin samanlaisia: rauhallisia ja haaveilevia oman tiensä kulkijoita :D
VastaaPoistaMahtavaa :D
Poista:-D
VastaaPoistaMulla tuli sinun kuvauksesta mieleen Naurun ruumiinrakenne, Kidan väritys ja vähän luonnetta ja ripausta Taramaisuutta. :D
VastaaPoistaHahaha, aika hauska! :D
PoistaEi nyt tähän julkaisuun liity,mutta mitä mieltä olet 1 vuotiaan koiran agilitystä? Minulla on siis medi-maksi rajalla oleva nyt 11kk ikäinen kelpie, mitä esteitä tekisit tässä vaiheessa koirani kanssa? Ja mihin korkeuteen voidaan laittaa rimat hyvällä omatunnolla ? Ollaan tehty putkea hyppyä ja takaakiertoa,ollaan naksuteltu keppien ekaväliä muttei keppejä sen enempää. Sopiiko ohjurit vai kujat tälläiselle tapaukselle paremmin?Onko liian aikasta aloittaa keppien harjoittelu jo nyt? Oltiin suunniteltu vasta kesäprojektiksi,mutta ollaan päästy nyt agility ryhmään jossa muut kisaa jonkolmosessakin asti:D aloiteltas keppejä jo ihan vaan kujalla,ilman kaventamista. Vai onko parempi sitten turhaa kujaa jauhamatta aloittaa kesällä niin että voi aloittaa kaventamiseen heti pienin askelin? Vai onko ne ohjurit nyt paremmat? Jos viitsit vähän listata mitä voitas mielestäsi jo harjoitella,olisin enemmän kuin tyytyväinen:-) Kiitos jos vaivaudut vastaamaan!
VastaaPoistaMoikka! Minusta viisainta olisi kiikuttaa koira luustokuvaukseen vuoden ikäisenä, jotta saat varmuuden harrastuskaverisi realistisesta terveydentilasta. Jos kuvissa paljastuu, että kaikki on priimaa, saa harrastusta aloittaa täysillä ilman huolia!
PoistaVuoden vanhan koiran kanssa voi alkaa tehdä hommia mielestäni reippaasti, mutta kuitenkin maltilla. Kiire etenemiseen ei ole. Selän kasvulevyt ovat kunnolla sulkeutuneet vasta 14kk iässä, mutta esimerkiksi Naurun kanssa treenasin muutamaa keppiä jo tuossa iässä. Itse olen käyttänyt ohjureita, ihan vaan siksi että ne sopivat minulle paremmin. Keppiopetuksen käyttö riippuu resursseista ja siitä, mikä tekniikka on paras juuri teille.
11kk ikäisen koiran kanssa opetin monipuolisesti eri ohjauskuvioita hillityllä estekorkeudella, medikorkeuksiin nostin vuoden iässä ja siitä pikku hiljaa kohottelin, kisaiässä (18kk) aloiteltiin kisakorkeuksia, eli n. 55cm esteitä. Mielipiteitä on monia, mutta ehdottomasti EI kannata hätiköidä siksi, että muut ovat edellä. Heillä on vanhemmat ja kehittyneemmät koirat, etkä missään nimessä saa heihin lähteä tilannettanne vertailemaan! Koiralla on kisa-ja harrastusikää useita vuosia ja aina vaan aika on pidempi, mitä vähemmän koiraansa rikkoo.
Itse tosiaan tein on-off harjoitusta kontaktin alastuloilla, vahvistin keppien ensimmäistä väliä ja muutamaa keppiä, tein erilaisia ohjauskuvioita matalalla estekorkeudella, helppoja ratoja matalilla estekorkeuksilla ja putkilla, opetin renkaan ja pituutta. V
Kiitän kommentistasi jo etukäteen!