Maailman paras pentu

11.50

Tämä teksti on omistettu vain ja ainoastaan porukan nuorimmalle symppikselle!

Nauru täyttää huomenna 8kk. Ihan uskomattoman paljon, aika on mennyt niin vilkkaasti. Vastahan oli kevät, sitten olikin kesä, nyt talvi. Nauru tuntuu kaunistuvan kokoajan. Huomaan usean kerran päivässä havahtuvani tarkkailemaan sitä haltioituneena. Tykkään sen letkeästä (vaikkakin vielä ihanan pentumaisesta) liikkumisesta, ilmeikkäästä ja iloisesta ilmeestä, sen tavasta ajatella, keskittyä. Siitä on kasvanut hirmuisen kiva koirakansalainen, vaikka vielä pennunpöhelöyttä on huomattavissa, esimerkiksi suulla tykkää kokeilla kaiken mahdollisen. Maailma on maistamista varten, t. Nauru

Kuva c: Piela

Mitä kuuluu Naurun tokolle? Kiitos, hyvää.

Alokasliikkeitä on kasattu, ja samalla treenattu mm. tunnistusnoutoa, noutoa, ruutua, merkkiä, kaikkia ylempien luokkien liikkeitä. Metskua kantaa mielellään (OLEN HELPOTTUNUT) ja uudet asiat ovat sille hauskaa haastetta, leikkiä. Alokasluokkaa kuitenkin tarkistellaksemme kohta kohdalta:

Seuraaminen käännöksissä ja juoksussa on vielä hidasta, mutta kävelyssä (normaali ja hidas) hyvää. Hakee hyvin perusasennon. Jotta paikka pysyisi paremmin kokoajan, tehty viimeaikoina paljon hihnassa.
Perusasento on hyvä, välillä menee liian eteen, mutta korjailee melkein itse...
Liikkeestä jäävät ovat vahvoja, tosin istuminen heikoin. Pyrin treenaamaan kaikkia samanarvoisesti. Seisomisessa vaati vielä pientä käsiapua, nyt juurtunut mieleen paremmin. Naurun mielestä ihan parasta, kesken seuruunkin voisi hidastella tarjoamaan...
Hyppyä tehty 1-2 laudalla. Välillä tulee aivopieruja, mutta pääasiassa temppu on kakaran mielestä niin hauska, että hakee hyvin hypyn taakse seisomaan. Haen tähän vähän lisää potkua, mutta teknisesti jees.
Paikkamakuuta (ja paikallaoloa asennossa kuin asennossa) tehty aina ja paljon, eikä tässä ole ongelmaa. Minilyhyen piilopaikkiksen tein viime viikolla (piilossa ehkä pari sekuntia :D). Pahimpia on häiriövapautukset (toisen suusta siis), näitä harjoitellaan tällä hetkellä.
Luoksepäästävyyttä en ole treeninä kokeillut, mutta esim. mätsäreissä antaa tuomarin tutkia, muttei silti liikahda paikaltaan. Pitäisi testata, miten tositilanteessa tokotuokiona......
Luoksetuloon haettu poweria heitsaamalla, meinaa muuten olla liian hidas. Perusasennon hakee kyllä.

Ihan uskomaton tyyppi, eikö olekin?

Jäävät 22.8

No entäpä agility? Nuori ikä rajoittaa, mutta paljon on tehty. Hypyille tai hyppykuvioille minulla ei ole kiire, jottei koira tykkänään hajoa (ikuinen kammoaiheeni!), vaan kaikkea pohjustusta on tehty. Kontaktit on hyvin vahvat, heti kun tyyppi näkee kontaktiesteen, kiepsauttaa on-offin tekemään. Putkista tykkää, ja keppiväliä on naksuteltu. Nyt lisäsin mukaan pari verkkoa, eli koira hakee ensimmäistä pujoa... ja hakee muuten kaukaa. Viimetreeneissä näytin Oonalle ja Sadulle, kun lähetin Naurun kuuden metrin päästä kepeille, ja oikeasta välistä pujahti. Ei karannut namikipolle, joka odotti vartioimattomana vastassa keppivälipujon päässä. Kyllä sain minäkin vähän henkeä ottaa ihastuksesta. Ojangon pentupuoli on tarjonnut myös puomin harjoittelun, sillä se on leveämpi ja matalempi. Vauhtia on hurjasti, namikippo pysäyttää vauhdin kontaktille ja siihen se jää odottamaan vapautuskäskyä. Pentukeinulla on kokeiltu myös liikettä ja paukahdusta. Ensi kerta pamahdus keinun päällä ollessa vähän säikäytti, mutta palautui nopeasti. Kun naksuttelin episodin jälkeen puomin paukuttelusta, ei tuntunut enää missään, vaan tyyppi kovalla voimalla suorastaan hakkasi keinun päätä maahan. Mekkala oli sen mukainen.... Pientä "rataakin" tehty viimeisen kuukauden aikana. Hyppyjä ei ole, mutta siivekkeet antamassa linjaa. Tässä viimeisin, jolla harjoittelin eteenmenoa, ja viskoin lelua sitten aina eteen, jos en jättänyt sitä maaliin odottamaan.

Jäljellä emme ole nyt käyneet, tällä viikolla olisi (toivottavasti) aikaa käydä porukalla. Sen sijaan esine-etsinnän alkeita tein hetken pari päivää takaperin, ihan tasoa Ö. Naurulla oli hauskaa, ja se kantoi minulle kyllä "pudottamani" kameran suojapussin. Korvat löytyvät huomattavasti paremmin, eikö mörköpuhinaa ole enää (onneksi!) ollut. Erittäin varsin sosiaalinen, kaikkia rakastava, leikkisä tyyppi. Kidan kanssa vetää hepulirallia ulkona, Taran kanssa pyörii pitkin lattiaa sisällä. Tai sitten se makaa kainalossa närisemässä onnellisuuttaan...

Toinen kuva c: Piela

Ja onhan me myös showpuudeleita leikitty! Viime sunnuntaina oli Hakunilassa, ihan kotimme vieressä, mätsärit. Äitini ilmoitti, etteivät pomeranianit tulekaan, ja olin perumassa koko jutun. Yleensä ravaan paikalla siis esittämässä niitä, äitini puolesta. Jostain syystä päätinkin mennä, vaikka sää oli epävapaa ja vähän kastuttiinkin. Raha meni kuitenkin hyvään tarkoitukseen, ja tapahtumahan oli suorastaan.. tapahtuma! Järjestäjänä Rekku rescue, paikalla oli kojuja, erikoiskilpailuita, sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi... Ja valokuvaaja Olivier, joka nappasi aikuisista neideistä kuvat joskus kilpapaikalla. Nyt näpsäistiin kuvat myös Naukulaisesta, ja Nauru käyttäytyi kuten kokeneen mallin kuuluukin. Koirien älypeliä pääsimme myös testaamaan, keskivaikeaa sellaista. "Kyllähän australianpaimen osaa", kuului kouluttajan hörähdys sinisen pähkäillessä, ja hyvinhän tuo osasikin. Joskin luuli kapuloiden olevan se syötävä osa, joka siis oikeasti sijaitsi kapulan alla... Nauru käyttäytyi kisapaikalla ihanteellisesti. Sitä ei häiritse häiriö, "seiso"-käskyn saatuaan se seisoo maailman tappiin saakka ja toljottaa minua. Tuomari sai tarkistaa ja koluta, ravasi kauniisti, ja ennenkaikkea tsemppasi. Nappasimme PUN1 sijoituksen pentujen kehässä, ja BIS-kehään oli pitkä aika. Nauru nukkui sylissämme, mutta siitä huolimatta kehässä olemus oli vähän nuupahtanut. Silti se vaan pönötti, ja ravasi, ja pönötti, ja lopullinen tulos oli PUN1 BIS1. BIS-kehässä tuomaroinut romanialainen hylättyjen koirien auttaja kehui pienen maasta taivaisiin, pussasi ja suukotti, ja Nauru väsähtäneenä nuuskutteli takaisin.
Koska ystävälläni on syntymäpäivät lokakuussa, suostuin, että lähden silloin mukaan seikkailuun. Rakvereen. Koiranäyttelyyn. Naurun kanssa. Ihan sama tuloksesta, mutta ainakaan ei tarvitse pelätä, osaako pieni käyttäytyä. Emännästä sen sijaan ei voi olla varma.....

Ei hätää, ei Nauru pelkkä täydellisyys ole, vaikka treenikehissä se on omaan mieleeni ylivertaisen mainio. Kutsun sitä nykyään "Vinku-Iitaksi" tai joksikin muunnokseksi, sillä se tykkää protestoida äänellään, olipa se sitten iloinen, surullinen, nälkäinen tai tylsistynyt. Se apinoi kavereita (ennenkaikkea) pahassa, ja jos sillä tulee yksinoloaikana tylsää, se kyllä keksii tekemistä - vaikkapa ensin protestitarpeilla, jonka jälkeen voikin laittaa koirasohvan sohvatyynyn päreiksi. Onneksi tuon tuhoamat asiat ovat hyvin pieniä juttuja, pari johtoa mennyt ennen tänä vanhan, arvottoman sohvan entisöintiä.

Draama-queen luonnetta on vielä havaittavissa, joskin kokoajan vähenevissä määrin. Onhan tuo kuitenkin melkoinen Prinsessa, ja sellaisena se saa pysyäkin, omissa kuvitelmissaan.

7 kommenttia

Katana4. syyskuuta 2013 klo 22.41
Taitava pentunen sulla! Tulee ittelle kauhiat paineet tulevan pennun suhteen! Kahdeksan kuus lyhyttä kuukautta saavuttaa edes puolet teidän jutuista, ettei olla ihan nollia :D
VastaaPoista
Vastaukset
dellu5. syyskuuta 2013 klo 21.20
Jee, Nauru on mun idoli! Heti Mummon ja Kiidun jälkeen siis :'D Jostain syystä hajotti suuresti taskusta roikkuva tiikerin häntä. :D
VastaaPoista
Vastaukset
Paimenlauma6. syyskuuta 2013 klo 14.56
http://paimenlauma.blogspot.fi/2013/09/haasteet.html Teidät on haastettu!
VastaaPoista
Vastaukset