Erehdyin tässä miettimään, miten paljon olen muuttunut koiranomistajana. Joka suhteessa. Lajeissa ja harrasteissa sitä kehittyy kokoajan, mutta mietin myös kaikkea ihan koiran perushoidosta lähtien. Ja mietin sitä, miten paljon opittavaakin vielä on, kuinka paljon löytyy erilaisia polkuja ja niistä pitäisi osata valita ne omat ratkaisut. Hieman pelottavaakin, kun tarkemmin ajattelee.

Ruokinnassa olin aikanaan tavallinen nappulansyöttäjä. Siitä se kehittyi 50/50-linjalle, kunnes lopulta heitin viimeiselläkin Brit care-säkillä vesilintua. Nappulat tulivat uudestaan kuvioon Naurun myötä, mutta olen hyvin varma siitä, että tulevaisuudessa sitäkin odottaa elämä ehtana lihansyöjänä. Vaikkakin pikkukakara nauttii lihaa tälläkin hetkellä päivittäin, luita olen syöttänyt aremmin. Tyypillä on aika.. ahne tapa popsia, ja tuntuu ettei koskaan ole sellaista tuokiota, kun olisin oikeasti valvomassa Naukulaisen pureskelutahtia.

Alkuun lihojen pakastaminen oli ongelmista rajallisten tilojen vuoksi, mutta tämän vuoden keväällä löysin vanhan arkkupakastimen, joka vetää 200l tavaraa sisäänsä. Kaikkosi nekin huolet. Lahdessa ruoan kantapaikaksi vakiintui Maikin lemmikkikellari mahtavan valikoimansa ansiosta, mutta nyt Vantaalla se "kantabaari" on yhä hakusessa. Agipala kieltämättä on näppärä käydessään naapurissa Ojangossa, ja sieltä löytyy hyvin Mushin raakaravintovaihtoehtoja.

Klikkaa: http://www.mushbarf.com/fi/eform/submit/ilmainen-ateria

Mush on kyllä tänä kesänä tarjonnut mahtavaa aktiviteettia asiakkailleen. Alkuun oli "I love BARF"-kilpailut, joissa Kida oli heinäkuussa toiseksi tullut ja ansaitsi teidän kaikkien äänestyksien ansiosta 50€-lahjakortin, ja elokuussa saman tittelin ansaitsi Ora-mudi, samanlaisella palkinnolla. Voin kertoa, että kahden opiskelijan elämää huimasti auttoi tällainenkin rahallinen avustus neitieläimien sapuskan hankintaan. Mushin päivitettyä ilmettään alkoi uusi kampanja, joka tarjoaa ilmaisen starttipaketin: 800g:n aterian sähköpostiin ilmaiseksi lähetettävää koodia vastaan. Luonnollisesti otimme lahjan iloisesti vastaan. Aivan mainio keksintö tällainen. Uudet raakaruokinnan aloittelijat tai barffaamisesta kiinnostuneet saavat kannustimen kokeiluun, ja me vanhemmat kannattajat pienen lisätäytteen koiriemme ruokavarastoon.

800g tuntuu tietenkin mietittynä mitättömältä määrältä, ja isojen koirien omistajat tuskin asiasta villiintyvät. Kyseessähän on vain välipala. Pikkukoirat saavat kuitenkin natustettavakseen hyvän määrän purtavaa, ja kyllä esimerkiksi Kida 800g:llä pärjää pari päivää. Eihän lahjus suuri menetys rahapussista olisi, mutta tällaisen pienesti elävän koiraihmisen periaatteeseen kuuluu, että "pienikin hyöty on kuitenkin hyöty".

Mush on tosiaan ollut ilahduttavan aktiivinen viimeaikoina asiakkailleen, ja minusta on hienoa, kuinka lihan merkitystä nykyisin korostetaan koirien ruokavaliossa. Hampaitaan ja suolistoaan myöten rakkaat sohvanvaltaajamme ovat kuitenkin lihasta nauttivia olentoja, joille vilja on tarpeeton ruoka-aine. Kehitys on joskus ihanaa, vaikka tekniikka ärsyttää useammin kuin kerran päivän aikana, niin tieteen kehittyminen on iloinen asia - varsinkin, jos se antaa apuja eläimien parempaan kohteluun ja huomioon ottamiseen.

Meidän koirille liha maistuu, ja niin maistui B.A.R.F. VAISTO-ateriakin.