Joka ikinen media on varmasti jo asiaa toitottanut, mutta taivaalta leijaili muutama haituva kiinteään muotoon muuttunutta vettä, joka aiheutti pientä hysteeriaa itse kunkin pääkopassa. Ei vielä! En ole valmis! Talvivaatteeni ovat retuperällä (=niitä ei ole)! Palelee! Kesä takaisin!

Koirat huutaa päinvastaista. Jee! Lisää kylmää! Lunta! Pakkasta! Siistii! Juostaan täysii!

Huom, seuraavan tekstin olen kirjoittanut torstaina 26.9!

Kummasti kintut kevenevät, kun mittarin lukema alkaa putoamaan. Eilen vauhdikkaan koulupäivän ja iki-ihanan Gatsby-pojan kuvaustuokion päätteeksi lähdin aussieiden kanssa treenaamaan oitis kotiin päästyäni. Pukea sai päälle rutkasti, pimeääkin oli, mutta onneksi koulun iso jalkapallokenttä loistaa valoisuudellaan.

Nauru teki ensin, Kida keskittyi kiljumaan. Wtf oikeasti, miten minun elikkoni ovat oppineet avaamaan surutta ääntään, jos eivät ole häkissä/autossa? Porsaat. Pieni sininen oli kuitenkin intopinkeänä hommissa. Tiistai-iltana tehtiin tosi onnistuneesti tunnistusnoutoa, kapulan ja metskun pitoa, perusasennon itsenäistä hakua sekä pyllynpyöritystä laatikolla. Nyt keskityttiin palkattomiin seuraamispätkiin ja kävelin ihan tahallani vähän yrmeästi ja jännittyneesti. Eipä Naurua kiinnostanut, se kipitti kauniissa kontaktissa ja vuolaasti palkkasin pätkien päätteeksi. Oikealle kääntyy hyvin, samoin täyskäännöksen tekee, mutta oikea vaatii hinkkaamista imuttaen.
Perusasentoja hakee hirmu hyvin kiertäen, pyörähtäen menee usein vinoon/liian eteen. Seisoin siis vain hiljaa ja odotin, mitä koira tarjoaa. Oikeasta perusasennosta ainoastaan naksautin ja palkkasin, muista vain siirryin pois, jotta tyyppi voi kokeilla uudestaan. Pari kertaa meinasi neidiltä herrrrmo mennä, mutta aina se vaan palaa yrittämään uudestaan.

Luoksetulot ovat parantuneet! Ennen jättämistä paikalleen leikitin kovasti, niin oli into päällä ennen käskyä. Lähtikin joka kerta näpäkästi liikkeelle! Sivulletulo on hidas ja väljä, siihen pitää panostaa, mutta sentään lähtee jo ensikäskystä liikkeelle. Palkkasin myös pelkistä lähdöistä, saavat pysyäkin täpäköinä.

Jäävissä tuo on aika haka. Maahanmeno on kivunnut taas suosikiksi, jota voisi tarjota joka kohtaan. Hyvin muistui mieleen muutkin - istuminen, vaikka ajattelin sen unohtuneen, olen laiskotellut sen suhteen. Kai kaukojen viimeaikainen hinkkaaminen on palauttanut istumaan laskeutumisen jalon taidon mieleen myös seuruun yhteydessä, vaikken ymmärrä miten ne toisiinsa liittyvätkään. Nyt olen pistänyt merkille, että Naurun perusasentoon nousu on hidas, siihen täytyy panostaa.

Kidalle tauko on tehnyt ihan superhyvää. Sillä oli kova hinku päästä hommiin! Aloitettiinkin sitten Zetalla, joka meni kertalaakista ihan nappiin. Oli hauska nähdä, miten hauskaa Koolla oli, vaikka ihan tarkoituksella tein itsestäni ilmeettömän, tylsän ja "stressaantuneen". Seuruissa hyvä kontakti, näpäkät jäävät ja loppuun saakka hyvä fiilis. Siirryttiin siitä suoraan noutoon, joka meni nappiin heti sekin.

Kaukoja treenattiin lähinnä. Pitkä väli, sellainen 15 askelta. S-m ja m-s menee hyvin, mutta s-i meinaa valua. Kärsivällisesti naksautus ja palkka vasta, kun teki täysin oikein, mutta en lähtenyt väliä lyhentämään. Eikä tarvinnut, muutaman toiston jälkeen kuin ihmeen kaupalla teki tosi hienosti pyllyn päälle peruuttaen! M-i on muuten jees, mutta vähän hidas paikoin, joten palkkasin nopeista suorituksista. I-m meinaa joskus jäädä odottavasti kyynärien varaan, i-s ei ongelmaa. Pallopalkka oli ihana, jaksoi tehdä, (epäonnistua) ja tehdä vielä vähän lisää iloinen ilme naamalla!




Pientä koiratanssihöpsöttelyä otettiin loppuun, seuruuta molemmin puolin, jaloissa pujottelua, jalan yli hyppyä molempiin suuntiin, eteentuloa ja siitä pyörähtämistä jommalle kummalle sivulle.... Hauska lopetus Kidan mielestä! Nauru myös avasi ääntään hyvin paljon odotellessaan vuoroa, joten jätin sen murehtimaan yksin äänihuuliensa rasittuneisuutta ja menin Kidan kanssa tekemään vielä "puuagilitya" kauemmaksi. Palasimme mölisevän merlen luokse vasta hiljaisuuden langettua, ja palkaksi hyvistä hommista kaksikko sai painattaa keskenään pitkin peltoa.

Tapsalla on aika tylsä elämä. Se saa lenkkiä, rakkautta ja pientä tekemistä, mutta harrasteet on aika jäissä. Toki pientä tokoa/rallya/temppuja puuhaillaan, muttei mitään kunnianhimoista. Mielessäni pyöriikin ilmoittautuminen mukaan pelastuskoiratoimintaan...