Minulla jäi jotenkin superhyvä fiilis tämän päivän treeneistä. Rataa tutustuessani oli monta kertaa olo, ettei tästä mitään tule. Paljon hämyesteitä ja vielä enemmän tiukkoja käännöksiä. Sen sijaan meillä meni hyvin, saimme paljon hyviä vinkkejä ja harjoiteltavaa, ja myös minun silmiäni avattiin sen suhteen, miten mainio koira tuo punaotus on ohjata. Joten Maija, luottaisit itseesi vähän enemmän, hophop!

Alussa treenattiin merkkaamista. Merkkasin hypyn kaksi, sitten siirryin kakkosen ja kolmosen välimaastoon, sieltä työntö ponnistuspaikalle ja salamana liikkeelle. Tämä kuvio oli minulle todella hankala, mutta Kida sen sijaan luki oikeaoppisesti hypyn, vaikka itse viipotin jo kohti seuraavia haasteita. Tauon jälkeen rikottiin niitä rajoja, tein työnnön ensin kolmoshypyn kohdalta koiran puolelta, sitten jopa kolmoshypyn takaa. 

5-8 lutviutuivat yllättävänkin hienosti, vaikka esteet olivat hyvin lähellä toisiaan. Amerikkalaisen valitsin jo heti, jonka jälkeen saksalainen, puolivalssi ennen putkea. Ensimmäinen kerta levisi jo pelkästään vääränlaisen mielentilani vuoksi, jonka lisäksi Kidan hyppy oli niin kokoamaton, että vitoselle tuli ihan turhan suuri kaarre. Kuten meidän kohdalla aina, pikku fiksailu pelasti tilanteen. Keppejä oli vain kuusi kipaletta tällä kertaa, eikä niillä ollut ongelmaa. Välivaiheessa tein kepit myös toisella kentällä olevilla verkoilla, pääsin ottamaan turvallisesti etäisyyttä, ja Kidan imu on huoattavasti parantunut.

14-15 ajattelin heti saksalaista, mutten osannut yhdistää siihen mitään, jotta myös 16-17 pysyisi kasassa. Vastaus oli twisti, joita olen treenannut ihan luvattoman vähän. Pelkäsin kaatuvani tantereeseen jalat rusetilla, mutta ähäs sentään, en kaatunut! Homma pelitti, kun muistin tosiaan sulkea suuni, malttaa ja pitää katseen koirassa. Vastakäännös seitsemällätoista antoi koiralle hyvän tien puomille.

Loppuun vielä koko rata, joka onnistui nollana aina viimeiselle putkelle asti. Kida ei malttanut tehdä kontaktia loppuun, jonka ansiosta sain jalkoihini ylimääräisen, karvaisen raketin. Hmm. No, eipä ottanut pikku törmäyksestä paimen itseensä, vaan saimme suorittaa loput kolme estettä kunnialla!

Nyt on aika ottaa himotreeniin taas kontaktit. Neiti tosiaan himmailee niitä. Lisäksi minua ärsyttää sen pikku liikahdus lähdössä, vaikkei se muuta teekään kuin nytkähdä, kaikenlaisesta etenemisestähän minä sitä korjaan. Perfektionistilla on perfektionistin ongelmat. Lisäksi täytyy treenata hiljaista rataa, tiukkoja kurveja, noita merkkauksia, luottoa..... Paljon kaikkea, mutta arvatkaa mitä? Motivaationi ei varmaan koskaan ol ollut näin korkea!

Nauru teki ylimääräajalla naapurikentällä putkea ja pikku kiertelyitä siivekkeen avulla. Koska kierto-käsky on sille niin vahva, pystyin jo ottamaan persjätön ja valsseja ja palkkaamaan niistä. Leikkaukset putkelle eivät myöskään ole ongelma. Parkkipaikalla vielä perusasentojen käännöksiä ja varsin pitkä paikkamakuu kovassa häiriössä. Pentu oli etevä!

PS. Tapsa on tullut kotiin!