Enpäs kerrokaan vielä houdinitarinoita, vaan tämän päiväisistä tokoepiksistä. Ohjaajan fiilis oli huomattavasti leppoisampi ja rennompi, ja asiaan varmasti vaikutti se, kun paikalla oli niin monta tuttua ja hauskaa juttuseuraa. Lisäksi sekä tuomari että liikkeenohjaaja olivat tuttuja, niin saattoi mennä hyvillä mielin kehään - varsinkin tuomari nimittäin tietää Kidan tilanteen ihan täysin. Cupin osa-alueen järkkääjänä toimi tällä kertaa VAU ry. Pisteet eivät vieläkään huimanneet...

Voi vollotus. Onpas haikeaa. Ystävyysottelun voittajajoukkue, KANAV 2013 Olen ollut tosi onnekas ko. seurasta. Ihana, ihana porukka, joista moni pysyy mukanani toivon mukaan hamaan loppuun saakka niin kisakavereina kuin juttutovereina. Nina oli ihana kouluttaja ja antoi minulle niin paljon oppeja, itseluottamusta ja mahdollisuuksia edetä. Hän antoi vastuuta ja näytti, mihin minusta on ja mitä haluan tehdä. Ikuisesti kiitollinen olen hänelle. Tänään tosiaan Kida...

HUOM1. Play hard videon ensimmäisen version voi katsoa osoitteessa: http://www.youtube.com/watch?v=UcD1Y20YUPw Katsokaa se. Se on kiva. Minulla on ilo myös laittaa esille taannoisen episvoittajan koostevideo, kiitos Sussu! HUOM2! Video täytyy katsoa youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=xO0SAssjO9c&feature=youtu.be Ollaan oltu taas viikonloppu Vantaalla. Ensi viikonlopusta eteenpäin olemmekin siellä pysyvästi. Tervetuloa tutustumaan, kaikki pk-seudulla treenaavat tai muuten koirailevat, sillä Lahden pölyt karistan melko lailla jaloistani, mitä koirien kanssa tekemiseen tulee. Tiistaina luultavasti...

Noutaja-postaus! Perjantaina oli seikkailu. Olen vahvasti sitä mieltä, että nimiini laitettua koiratanssi-kurssia seuraa huonon onnen pilviverho, sillä ensin avainselkkaus onnistui peruuttamaan tunnin, ja seuraavalla kerralla syyllisen viittaa kantoi oranssi, reipas novascotiannoutaja. Ennen Renkomäkeen suuntaamista lähdin hyvissä ajoin pesäkallion metsiin lenkkeilyttämään koiramaiset eläimeni. Pellolla kulkiessani ja kaivellessani puhelinta esiin mietiskelin, miksi ojan takana sijaitsevasta tehtaasta kuului voimakkaita, ryskääviä ääniä. Ehdin juuri saada puhelimen korvalle,...

"JEEEEE! HYVÄ TE! ONNEA!!! Tuli kylmät väreet kun luin tän. Oot niin paljon puhunu tästä. Superia." - Jenny Kauan se tosiaan vei! Ja monta, monta kertaa meinasi iskeä epätoivo ja lannistus. Vihdin Hiiden Haukkujen kisoissa olin jo sitä mieltä, että jos nämäkin kisat menevät päin honkia, minun on pakko joko a) pitää luova tauko kisaamisesta, jotta saan oikeanlaisen asenteen tekemiseen ja b) hankkia...

Vajaa vuosi sitten, 17.6.2012, kävimme viimeksi virallisessa tokokokeessa. Sen jälkeen taisimme käydä yhdessä epävirallisessa, jos oikein muistan. Tauko on sisältänyt treenaamista, ohjaajan pohdintaa, uudenlaisia tapoja, tekniikoita. Malttia, kokeilua, vireen etsimistä. Ja eilen, 15.5 keskiviikkoiltana, me palasimme kehän nauhojen sisäpuolelle Jokimaalla tokocupin merkeissä. Kisanomaisia treenejäkään ei ole juurikaan vedetty, ja tässä kokeessa meillä oli selvä tavoitteet: Koira ei paineistu, vaikka jokin/jotkin liike/liikkeet menisi mönkään...

Käh! Olen tuskastellut jo ties kuinka monelle samaa asiaa: ensin oli talvi, ja sitten yhtäkkiä onkin kesä. Mihin se kevät jäi?! Ei sillä, kesän lähestyminen suurin harppauksin on aina iloinen asia, mutta tällainen pieni ihminen menee ihan sekaisin vähemmästäkin. Viime lauantaina aurinko porotti niinkin paljon, että onnistuin polttamaan hartiani pahasti Ojangon agilitykentillä. Koska HSKH:n jäsenyys napsahti sähköpostiin, piti tästä ottaa hyöty irti jo...

Kuten lukijatkin varmasti ovat ymmärtäneet, sieluni ei ole näyttelyille menetetty tapaus. Voin silti myöntää, että mätsäreissä viihdyn yleensä hyvin, jos on hyvä sää ja hauskaa seuraa - kehässä ympärijuoksun takia en jaksa nyhjätä yleensä itsekseni, vaan sosiaalisena otuksena kaipaan pölötysseuraa puuduttaville odotusjaksoille. Äidin pomeranianit ovat usein hihnani päässä kehäkettuilujen merkeissä, ja minä nautin niiden pikkuhöpsöjen kanssa kaikenlaisesta touhuamisesta. Tänään kuitenkin hihnaan päätyi joku...

Tänään oli jokin jokaviikkoinen "tänään KAIKKI menee putkeen"-päivä. No joo, ihan kaikki ei ehkä mennyt, mutta pääasiassa. Sen lisäksi, että koulussa huhkin hiki hatussa onnistuneesti ja tunsin siitä suurta riemua ryhmäni kanssa, jatkui ahkeroinnista ansaittu kiitos myös koirien kanssa treenikentällä. Kidan kanssa pikatreeni ennen ryhmäni saapumista. Nappasin metskun ja virtaa hehkuvan koiran autosta, ja painelin nurmialustalle vähän syrjempään kokeilemaan, miltä metalli maistuu. Alaspäin...

Agility peruuntui, kun äitini ei päässyt ajelemaan Rosaa paikalle. Olin aika varma, ettei päivästä tule mitään. Tuli onneksi sittenkin. Koirapuolelta illan kruunasi kolmen kilometrin tehokas juoksulenkki Kidan kanssa (+ lämppä ja jäähdyttely) ja tunnin lenkki kolmikon kera laskevan auringon alla peltoja samoillen. <3 Oonan räpsimiä ihania kuvia. Kiitos. ...