Maailman paras merle-eläin

22.04

Kävimme tänään Röykässä esittäytymässä tulevaisuuden lapsisuunnitelmia ajatellen ja siinä samalla sain vastailla pariinkin kysymykseen Nauruun liittyen. Merle-eläimen pörrätessä ystävien ympäröimänä ja juoksennellessa kahjo ilme naamallaan metsässä siitä todettiin, ettei sitä huonovireiseksi treeneissä uskoisi. Se veti minut hetkeksi hiljaiseksi. Tajusin luoneeni mediassa koirastani kuvan, että paimenkoiran sijaan se muistuttaa kamelia, jolta on yksi jalka katkaistu.

Vire on kaikkien koirien kanssa vähän monimutkainen treenattava. Joillakin sitä virettä täytyy nostaa, toisilla laskea. Minun pahin virheeni oli, että oletin Naurun toimivan samalla tavalla kuin Kida. Sen sijaan, että olisin huomioinut sen yksilönä ja edennyt sen vaatimalla, hitaammalla tahdilla, oletin senkin antavan vireen tekemiseen ihan ilmaiseksi. Kidahan on melkoinen professori, virkamies, joka kilisevästä pääkopastaan huolimatta tykkää tehdä duunia. Tai no, niin nykyään - jotenkin olen vuosien antanut kullata muistot ja unohtanut, miten vaikeaa Kidan kanssa tähän pisteeseen pääseminen on ollut, kun se mm. pelkistä kepistä paineistui miltein liikkumiskyvyttömäksi...


Punaeläin peruuttaa. Ai vitsit se tekeekin sen hienosti! Myös oikealle/vasemmalle käännökset peruuttaen onnistuu.



Onneksi jokainen virhe opettaa, eikä mitään ole pilalla. Tätä muistutti minulle Laurakin, kun aloitin oivallukseni kertomalla, että "itse olen tokoni pilannut". Tiedän kyllä itsekin, ettei pilalla mitään olekaan, vaikka saankin paikata itse aiheuttamiani mokauksia. Tässä piti kaikki tavoitteet laittaa pois, jonka myötä koin itsekin rentoutuneeni ja tekemisestä tuli aidosti mukavaa, ei vain itselleni valehdellen. Pari päivää sitten teimme Naurun kanssa parhaan tokotreenin ikinä. Mikä olisi hauskempaa, kuin työskennellä tällä ilmeellä tekevän koiran kanssa, joka pinkoi ruutuunkin sellaista vauhtia, ettei tassut meinanneet maahan osua? Ja se repi lelua niin, että meinasin kaatua naamalleni ja sen häntä viuhtoi välillä seuratessa, jolloin minua hymyilytti kamalasti.






Nykyään, kun minulta kysytään Naurun vireestä, en enää sano juuta ja jaata. Pyydän tulla katsoaan itse ja tekemään omat päätöksensä, sillä uskon monen olevan minun kanssani täysin eri mieltä. Olen tietenkin kriittisempi itseäni ja koiraani kohtaan kuin moni muu. Ja vaikka tokosta tulikin vähän tylsää Naurun mielestä, hakumetsällä se on aivan kreisi ja agilityssakin hakee vauhtiaan paremmaksi kokoajan. Kunhan se oppii radalla hallitsemaan vauhtinsa täysillä - ja minä juoksemaan! - saa bortsut kyytiä!

Huomaan kuitenkin, että Nauru on taas vallannut ihan oman alansa sydämestäni. Jokainen koirani on minulle kultaakin kalliimpi ja Naurusta on tullut yhtä suosikki kuin muistakin. Se on ihmeellinen luonteeltaan ja näistä se, joka saa minut aina hymyilemään ja nauramaan. Sen ihanat, persoonalliset ja sydämelliset tavat luovat mieleeni valtavasti lämpöä silloinkin, kun surullisuus on vetänyt mieleni synkkään peittoon.

Vitsit se on kreisin mahtava. Tulkaa kaikki moikkaamaan sitä.
Saatan antaa teidän halatakin sitä jossain oman halailuni välillä.




Kaikki kuvat c: Rebecca S.

Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

  1. minne teitä voi tulla moikkaamaan : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijaitsemme Helsingissä, joskin joulukuussa takaisin Vantaalla!

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat