Maanantai valkeni aurinkoisena teltan suojissa. Siellä me makasimme - kaksi naista, kaksi koiraa - oikein hyvässä yhteisymmärryksessä. Vaatetta oli ollut vähän liikaa ja niitä oli kumpikin karvattomista riipinyt päältään kesken yön. Koirat olivat rauhallisia ja hiljaisia ja heräilivät vasta samaan aikaan kanssamme.
Herkullinen ihmisaamiainen sisälsi välipalapatukoita ja energiajuomaa, mutta ajatuksena olikin matkan jatkaminen varsin pian. Teimme valokuvaus-ja fiilistelylenkkiä hiekkarantaa pitkin ja kuvasaldo kertyikin messeväksi. Nautiskelun ja kasvojenpesun jälkeen oli hyvä pakata tavarat autoon, huristaa ABC:n kautta ja kääntää nokka kohti keskisempää Pohjois-Savoa. Ajomatka sujuikin varsin leppoisissa tunnelmissa, eikä aikaakaan, kun pääsimme tyttöystäväni mummin mökille loikoilemaan pariksi päiväksi.













Tiistai ja keskiviikko sujuivat mökkeillessä. Koirien käytös oli loistavaa - paitsi Kidan vahtimisen. Kultakalan aivoillaan se unohti tyttöystävän mummon olemassaolon kerta toisensa jälkeen ja hälyytti "tunkeilijasta" röyhkeästi karjuen. Jos jonkinlaista sotasuunnitelmaa päässäni punoin tavan kitkemiseksi, mutta paikan päällä piti tyytyä natsikuriin. Muutoin kaikki sujui sopusoinnussa. Koirat eivät kertaakaan poistuneet tontilta, eikä niitä tarvinnut edes vahtia. Ne liikuskelivat perässä, riehuivat nurmella, kävivät uimassa.

Ja mökillä saimme aikaiseksi aloittaa "projekti Sienikoiran". Kävelimme räsyistä metsäplänttiä ja löysimme kuin löysimmekin kulahtaneen, madonsyömän, vanhan herkkutatin. Laji päätyi Naurun nuuhkutettavaksi ja viiden minuutin naksutintreenillä merle hosasi idean. Piilotin nurmikkoon muutamaan eri kohtaan sienestä palaset ja tehokkaasti nuuhkunenä nuuski sienien olinpaikat ja ilmaisi ne menemällä maahan. Kidan sieniopetuksen kanttarelleilla aloitin tänään (17.7) kotona kaupasta ostetuilla sienillä. Sekin on hyvin tehtävän jäljillä, mutta ilmaiseminen on sille vieraampaa kuin Naurulle. Kida vaistomaisesti haluaisi ottaa löytämänsä asian suuhun tuodakseen minulle, mutta uskon sen nopeasti ymmärtävän, että sen täytyykin ilmaista asia painumalla tanteretta vasten. Ehkä jo tänä syksynä koirat pääsevät tositoimiin sienietsintöihin.








Torstaina oli kotiinlähdön aika. Tavarat autoon, tupa siistiksi, lettua naamaan. Myös koirille. Siitä alkoi mutkainen ajomatka kohti äitini kotia Suomenniemellä. Maisemat olivat huikeita ja maalaiselämä huokailutti ihanuudellaan ja leppoisuudellaan. Matka sujuikin kuin siivillä, muutaman tunnin jälkeen ajelimme portista tuttuun pihaan ja vastaan tuli erittäin onnellinen, häntäänsä rikki huiskuttava tolleri.

Tapsa oli viettänyt erittäin hyvän loman äitini hoteissa. Se oli päässyt mustikkaan mukaan useana päivänä ja oli tottuneesti köpötellyt puskalta toiselle löytääkseen mehukkaimmat herkkupalat. Raa´at olivat myös kelvanneet. Tara oli saanut ikiomat ja uudet vinkuvat tennispallot, joiden kanssa aika oli pihamaalla sujunut leppoisasti. Ja olihan vahdittavana ollut vielä siskoni tolleripoika, jota mummo oli hyvin ojentanut ja kurissa pitänyt. Ei pääse pikkupojat sähläämään, kun on topakka tollerimuori vahtivuorossa!

Ahdettuamme itsemme täyteen ruokaa ja jälkiruokaa, oli matkan jatkamisen aika kolmen koiran voimin. Lomaenerginen tolleri vikisi alkumatkasta, jolloin Nauru yhdistyi mekkalointiin. Neuru on niin nätisti autossa Kidan kanssa, mutta elohiiri noutaja aiheuttaa vipinää nuorikossa. Muutaman rääkäisyn jälkeen takakonttikomitea onneksi asettui. Ajelimme Sysmään hieman fiilistelemään lapsuudenmaisemiani ja kävipä mielessä ajatus järveen pulahtamisesta. Valitettavasti kova sade-ja raekuuro pyyhälsi paikalle yhtä aikaa kanssamme, joten kaupassakäynnin jälkeen kurkistimme nurkat auton suojista ennen matkan jatkumista.

Lahdessa napattiin vielä autoon bensaa, kuunneltiin Taran yökkimistä, tarkistettiin asia ja köröteltiin kotiin. Auton purettua, iltapissityksin suoriuduttua ja sängylle asetuttua hiljeni asunto nopeasti. Elokuvaa katsoessa alkoi jo silmä lupata uhkaavasti ja Nauru ulvoi unissaan niin vakuuttavasti, että varmaan uneksi olevansa susi Alaskan erämaassa. Lamppu kiinni ja unta palloon - oli kiva olla takaisin kotona!