Superpentu

23.13

Kaikki postauksen kuvat ovat © Suvi Koskela

Leppoisana sunnuntaina lähdimme Naurun kanssa kylään ystäväni luokse keskustaan. Pienen pennun ensimmäinen kaupunkireissu, ja minulla oli tunne, että reissu olisi menestys. Niinhän se olikin. Nauru on tyyppi, jota elämä ei turhaan stressaa, ja siksi tällaiset uudet asiat se ottaa varsin lunkisti vastaan.

Tällä kertaa turhat vikinät jäi pois auton käynnistyessä. Typy nousi varsin tuttavallisesti etupenkille, asettui sievälle kerälle ja aloitti nukkumisen. Siinä neiti tuhisi aloillaan, kunnes pienen hetken päästä olimme perillä. Uusi paikka hieman kummastutti kengän kokoista koiranpentua, mutta kohta oltiinkin jo niin rentoa tapausta, kun astelimme oven kautta hissiin.
Ystäväni pentu otti vastaan kuin vanhan ystävän. Vieraassa paikassakin se oli kuin kotonaan. Pussailujen, sylissä nyhjäämisien ja rapsutuksien jälkeen oli aika hepuloida ympäri yksiötä ja leikkiä innokkasti leluilla, joita olin ottanut mukaan viihdykkeeksi. Yksi pissi tuli vahingossa matolle, mutta kakka suoritettiin oikeaoppisesti ulos. Hepulointien ja virallisten toimitusten jälkeen pieni asettui kenkieni päälle nukkumaan, jotta me tylsät ihmiset saimme hetken istua rauhassa teekupposten äärellä.



Unien jälkeen hieman unenpöpperöinen pentu pääsi torille. Bussit, autot, pyörät ja koiranulkoiluttajat... kaikki olivat ihan ok pienelle sinisilmälle. Sosiaalistamisen puolesta reissu oli oikein onnistunut: ensiksi lupaa silittää pyysi tuttavallinen, keski-ikäinen mies, ennenkuin ehdimme edes torille asti. Torilla paijaamaan pääsi luvalla kaksi tupakalla ollutta naishenkilöä, sekä yksi koiria jännittävä naishenkilö. Tämän jälkeen saapuikin kaksi naista kahden lapsen kera, kolmannen istuessa lastenrattaissa. Kyllä pientä koiraa rakastettiin! Ja Nauru rakasti takaisin. Ja maisteli vähän takkeja sekä korvalehtiä.
Lopuksi vielä - ehkäpä ihan pienesti - juopunut mies kävi silittämäsä pentua tiukan valvontani alaisena. Tulipahan pennulle kokemusta vähemmän skarpeista henkilöistäkin.

Lenkkeily hyvin eritahtisen kolmikon kanssa sujuu hyvin. Aamulenkki suoritetaan yhdessä, samoin päivälenkki. Kakara palloilee hienosti porukan mukana, ja jos väsy iskee, se on helppo napata kainaloon. Vieläpä ei tehottomuus ole iskenyt, vaan energisesti muksu juoksee isompien perässä. Hihnassakin pentu toimii ikäisekseen mallikkaasti: se on tosin keksinyt helpon tavan liftata. Taran tai Kidan hihnasta kiinni vain, ja sitten raahaudutaan!
Tänään aamulenkillä Kida ensimmäistä kertaa keksi, että sinisen kanssa voisi leikkiäkin. Kyllä minä sain makeat naurut metsätiellä, kun lempeästi nörisevä punapaimen palloitteli päänsä kokoista pentua, joka lähinnä heitti kuperkeikkaa painiottelun sijaan.



Iltaisin on sen verran pakkasta, etten raaski muksua ottaa mukaan. Se saa jäädä unia näkemään tai luun äärelle, kun minä painelen isompien kanssa säätä uhmaten. Aiemmin Nauru on jäänyt ihan rauhallisesti itsekseen, mutta tänä iltana oli poikkeus. Energiaa oli tuhottomasti, ruokaa masu täynnä, ja vaikka tarpeilla oli juuri käyty, nököttäminen omassa yksiössä ei kiinnostanut tuon taivaallista. Luukaan ei ollut yhtään hauska juttu. Kämppis kertoi, että lähdön jälkeen Nauru oli kiljunut täyttä huutoa hyvän tovin. Sittemmin se rauhoittui, päästi muutaman, surullisen piip-äänen, ennenkuin hiljeni kokonaan.

Itseasiassa tänään oli myös ensimmäinen Naurun kunnollinen yksinolo-päivä. Aamulenkin jälkeen ja ruoan saatuaan pieni oli niin uninen, että jäi rauhassa unten maille. Tulin käymään kotona klo 11, ja pieni unenpöpperöisenä odotti paikallaan. En koskaan tee  suurta numeroa paluustani/lähdöstäni, kävelen vain pennun luo, otan kainaloon ja kannan ulos pissille. Tämän jälkeen pieni sai pyöriä hetken isompien kanssa, kun tein ruokaa itselleni ja suoritin pennunhoito-puuhat. Kun kaikki oli kunnossa, pentu palasi paikalleen namietsinnän kera. Se jäi tuhisemaan herkkujen perään, eikä piitannut poistumisestani.

Kakalla pieni ei malttanut käydä aamuruoan jälkeen, eikä myöskään aamupäivällä. Arvasinkin, että kotona odottaa haiseva yllätys. Tottakai kakkaläjässä oli uitettu lelu jos toinenkin, joten pesukone pääsi laulamaan railakkaasti illan ratoksi. Noin muuten lapsi oli ihan rauhallisen oloinen, joten hyvä fiilis jäi pikkumuksun ensimmäisestä olopäivästä. Huomenna ajattelin uteliaisuuttani laittaa ääninauhurin pyörimään, niin saan käsityksen otuksen mölytasosta silloinkin, kun kämppis ei ole minua informoimassa.

Huomenna on agilityä, jes! Samaa mieltä asiasta on myös Kida:


Kuulemisiin, siis!





Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

  1. Maija.... myös sun blogi joutuu kohta ankaraan boikottiin! ;)

    No okei aika söpöjä kuvia. Tasapuolisesti kaikista koirista tottakai! Nauru vaikuttaa aika samanlaiselta kuin, mikä Lumo oli pentuna :')

    VastaaPoista
  2. :D:D Anteeksi! Yritän välttää saastuttamista... ..tai sitten en. ;)

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat