Pentupainia Vantaalla

22.07

Torstai-iltana pääsi Naurukin mukaan ensimmäistä kertaa Hakunilaan. Matka sujui mukavasti nukkuen, mutta ensimmäinen ilta ja yö uudessa paikassa olivat hieman levottomia. Ei niinkään hereillä ollessa, tyttö oli reipas ja iloinen itsensä, mutta yöllä nukkui huonosti niin pentu kuin omistajakin (jälkimmäinen lähinnä ensin mainitun takia). Onneksi seuraava päivä oli jo ihan normaali yöosuudellakin.




Perjantai ei sinällään sisältänyt mitään erikoista, paitsi Oran ensimmäiset kiinnostuksen osoitukset pientä sinipalloa kohtaan. Aiemmin siihen on suhtauduttu hieman kuivasti, mutta nyt mudi keksi, että tyypin kanssa voi leikkiä. Painiottelut sohvalla olivat hurjanlaiset (sohva on niin matala, että jopa pieni sininen pääsee omin avuin sille) ja milloin päällä istuu mudi, milloin aussie, ja milloin sohvatyynyt lentää ja matot ruttuuntuu hepuleiden tahdissa. Näistä leikeistä on videomateriaaliakin, laittelen sitä myöhemmin esille.

Hauskempaa oli tänään lauantaina, sillä meillä oli treffiy sovittuna Windedosin toisen kasvatin, n. viikon vanhemman aussiepennun Inarin ja tämän omistajan kanssa. Päivämme alkoi pienellä kakkaepisodilla - pienen masu oli ollut yöllä sekaisin, ja huolimatta ulkona käymisestä, oli yksi läjä päätynyt lehdelle. Ei siinä mitään, mutta koska pieni oli yön aikana päättänyt nukkua läjän päällä, oli sotku (ja tuoksu!) vallan mehukas. Pienellä kylvyllä asiasta selvittiin, ja tulipahan tutuksi niin kylpyamme, pyyhkiminen kuin hiustenkuivaaja. Viimeiseksi mainitulle kiljuttiin teatterimaisesti, mutta varsinkin kuivauksen loputtua asenne olikin: "Oho. No eihän tuossa mitään pahaa ollut."





Takaisin pentuaiheeseen. Tyypeillä oli aika hauskaa keskenään! Pienet leikkivät toisensa väsyksiin tehokkaasti. Ohitimme lenkin aikana hienosti niin hiihtäjiä, sauvakävelijöitä kuin koiriakin, eikä pienillä otuksilla ollut mitään ongelmaa kulkea vapaana kanssamme. Lumi pöllysi ja toisinaan närinä kävi, yhden pienen maitohammasvekin sai Nauru etujalkaansa Inarin sapelimaisesta purukalustosta. Vaan eipä mitkään näpsäisyt, korvassa roikkumiset tai päällä makaamiset menoa haitanneet. Nauru olikin aivan puhki pyörimisen jälkeen, eikä paljoa maailman menoon reagoinut, kun kannoin sen nukkumaan. Sain ihan huoletta käydä isompien kanssa lenkillä nauttimassa lämpimästä auringon paisteesta.

Lisää kuvia niin Naurusta kuin Inarista löydät kuvasivustoltani: http://wipoe.kuvat.fi/KOIRAT/




Yritin saada Kidalle tokokoepaikkaa (VIHDOIN!) 30.3 Ojangossa pidettävään kokeeseen, mutta heikolta näyttää. Varasijat 6 ja 7 eivät pahemmin mieltä lämmitä, mutta peukkuja voi tietenkin pitää pystyssä, ja varpaat voi rutistaa tiukasti yhteen. Seuraavia kokeita katsomaan, ja onneksi huhtikuussa alkaa seutumme epäviralliset tokokokeet, joissa voi turvallisesti käydä kokeilemassa, miten ne liikkeet tositilanteessa sujuukaan.

Tähän loppuun voisin listailla vielä, mitä olen Naurun kanssa tehnyt. Tapanani on joka päivä yksi ateria käyttää naksutteluun. Ei toki koko sapuskamäärää, vaan alkuun vähän tehtäviä, jonka jälkeen loput saa syödä rauhassa. Tähän mennessä pienen kanssa on mietiskelty (myös Lauran kanssa):

  • naksuttimeen ehdollistaminen - penikka reagoi naksautukseen lopettamalla toiminnan nostamalla päänsä ylös ja seisahtumalla aloilleen, joten se selvästi on tajunnut äänen merkitsevän ruokaa.
  • katsekontakti - on muuten epelillä vahva keskittymiskyky ja tuijottaminen, mikä on oikein positiivista
  • kaukot, eli istu, maahan ja seiso - namivedätyksellä tottakai, naksuttimella merkkaus
  • pientä ja vaatimatonta perusasennon ja eteentulon hakemista
  • paikallaolo - kakaralla on hirvittävä kiire kupille, joten olen hakenut maltillisuutta. Pieni on oppinut nopeasti, sillä tällä hetkellä se pysyy vaatimani ajan istuen/maaten, kun asetan ruokakipon maahan. Aika, jonka vaadin, on pari hassua sekuntia. Palkkioksi naksautus ja kupin siirtäminen nokan alle
... naksuttimen lisäksi harrastan hyvinkin laajaa sosiaalista palkkaa, kosketuksia ja ääntä. Varsinkin jälkimmäinen on (kuten voi olettaa) hyvin tärkeässä roolissa. Sitten ympätään tietenkin kaikki peruskäytös: lenkillä vahvistellaan luoksetuloa, ohituksia ja muiden huomioimattomuutta (paitsi luvan saatuaan), tarpeidenteosta ulos kehutaan kovasti jne.




Ensi kerralla taas mietiskellen,


Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

  1. Voi mahdoton, kun Nauru onkin sievä :)

    Täällä pidetään peukkuja, että pääsette kokeeseen Kidan kanssa! Joko metsku sujuu? :)

    VastaaPoista
  2. Nauru on iihastuttava!

    Ja kiitos, peukkuja tarvitaankin! Metsku on entisenlainen: nolla luultavasti tulee, mutta josko muut tehtävät sujuisi niin hyvin, ettei se haittaisi tulosta.

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat