K U J E M I E L E N

Meno 11vko 3pv

meno 12.25

Kuvassa 11vko, kuvan c: Sara K.

Voi vitsit, melkoinen mies! Kovasti minulle lupailtiin putkiaivoisuuden ihanuudesta ja vielä kun hormooni-ongelmia ei ole, on elo ollut lokoisaa. Pieni putkiaivot keskittyy yhteen asiaan kerrallaan: Menon tapauksessa se on yleensä juokseminen täysiä eteenpäin tai kuorsaaminen. Jälkimmäiseen lähinnä töissä hissukseen (se ei ole tehnyt työpaikalla tarpeitaan lattialle kuin parina ekoina päivinä, hurraa!) tai kotona yöllä (kunhan asiaa on ensin valitettu kovaäänisesti, koska nukkuminen on tylsää).

Kotona on harjoiteltu uusia juttuja rauhallisesti. Ruokakupille mennään vasta luvan kanssa, samoin ovesta sisälle. Nyt uutena harjoituksena pitäisi vielä nostaa katse kupista tarjoilijaan. Olemme saaneet sekunnin katseita, sen verran Meno luottaa, ettei kuppi pakene paikalta katseen kääntyessä. Naksutinta on mys vahvisteltu ja ensimmäisessä kunnon harjoituksessa penskan piti käydä koskettamassa puukapulaa. Alun äijä töhötti ruoan perään kuin maailmanlopun saapuessa, mutta lopulta se kävi omatoimisesti naukkaamassa kapulaa ilman kummempia apuja.

Mun kameran laturi on tehnyt katoamistempun. Tietty... Onneksi on kännykkä.

Ruoka tosiaan maistuu. Hullun lailla. Penska pomppii loikkii kun ruokaa on saatavilla. Se menee sekoboltsi-tilaan haistettuaan myös ihmisten ruoat. Motivointi ei siis todellakaan ole hankalaa, onhan tuo varsin leikkisäkin. Rakastaa kaikkea ja kaikkia, miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia... Naapurin muksut ovat keksineet hauskoja leikkejä tuon kanssa ja eilen lenkillä pieni rakkausmerle viipotti lenkkeilijöiden perään, vaikka yritin estellä. Minkä pieni mies mahtaa rakkauden määrälle, joka pakahduttaa!

Yksinoloihin se suhtautuu iisisti, kuten myös koviin ääniin tai uusiin paikkoihin. Kaikenkaikkiaan hirvittävän reipas ja simppeli tapaus. Kasvaa vaan pirulainen ihan silmissä. Naamassa näkyy jo pieniä viitteitä siitä, miltä tyyppi näyttää täydessä koossaan. Tai sitten minulla on vaan vilkas mielikuvitus... Rikottujen tavaroiden lista on pieni, osataan sen takia, että olen huolehtivainen tyyppi tällaisissa asioissa. Yhdet kuulokkeet ja fellraiserieni nauhat kokivat surullisen kohtalon, mutta ne ovat helppoja uusittavia.

Nyt töissä ovat asiakkaat usein kyselleet "sen ihanan pennun" perään. Meno on ollut kotona lomailevan puolisoni kanssa. Eipä ihmekään, että tuollainen äijä varastaa sydämen mennessään ja kiikuttaa sen kauheaa kyytiä auringonlaskuun.

Lue lisää

Share |

Juoksuhaaste

flying dog 9.45

Kaikkea sitä pieni ihminen menee lupailemaan, ja vieläpä vapaaehtoisesti!!

Tämä teksti on toteutettu yhteistyössä Murren Murkinan kanssa.

Eilen lenkin varrella kuvat puhelimellaan nappasi Sara K.

Murren Murkina maahantuo Zero DC:n laadukasta urheilukoiratavaraa. Olen heidän valjaisiinsa luottanut jo pidemmän aikaa ja kummaltakin neitiaussielta löytyy short-merkkiset valjaat. Omissa väreissään, tietysti. Olikin hauskaa, kun sain kokeiluuni tuoteperheen osan, jonka tietoja olen aiemminkin kiinnostuneena lukenut ja tuotesisältöä päntännyt. Nyt, jos koskaan, on ajankohta parhain mahdollinen testailla palautumista helpottavaa herkkua - ja kesällä urheilu on kivaa, niin siinä samalla voi haastaa itsensä.

Flying Dog After Drink on nimenomaan treenin päätteeksi tarjoiltava juomajauhe, jonka pitäisi helpottaa suorituksesta palautumista. Se täydentää lihasten energiavarastoja, estää lihasten katabolisen tilan ja ylläpitää koiran normaalia aktiviteettitasoa.Tuotteen valmistusmaassa Tsekeissä palautusjuomaa on testattu myös synnytyksestä ja tiineysajasta toipuvilla koirilla - tättärää, sehän passaa Naurulle kuin nakutettu! Tsekkaa lisää: http://murrenmurkina.com/ajankohtaista/flying-dog-tuoteperhe-erityisesti-aktiivisille-koirille/

"Koira, jolle on annettu Flying Dog After Drink -palautusjuomaa harjoittelujakson aikana sekä kilpailun jälkeen on valmis uuteen suoritukseen lyhyemmässä ajassa verrattuna koiriin, jotka eivät ole saaneet After Drink -juomaa. Palautusjuomaa nauttineiden korien energiataso palautuu ja hengitys normalisoituu nopeammin." - Murren Murkinan verkkosivu

Innostuneena sitten kajautin, että tässähän voisi laittaa juoksuohjelman pystyyn! Ärsytti laiskistuminen ja mieli halaji juuri sillä hetkellä ulos rivakalle hikilenkillä. Pohdin ääneen, että jos kympin jaksaisi koiran kanssa painaa tuntiin, niin siinä olisi jo tavoitetta tarpeeksi. Kuukaudessa varmaan ehtisi nähdä myös, miten juoman latkiminen vaikuttaa. Tai kahdessa. Ihan mielettömän kiinnostavaa! Annan mineral-drinkin pari tuntia ennen lenkille lähtöä ja afterin loppukävelyiden jälkeen.

Lähtökohdat ovat seuraavanlaiset: Nauru on palannut mammalomalta ja sen kanssa palataan treeniin rauhakseltaan. Muutama päivä sitten juostu trail lenkki Sipoonkorvessa oli vajaa 5km (~35min) ja Nauru juoksi vapaana. Pidempää ja nopeampaa se ei olisi jaksanut juosta, joten tuosta lähtee Naurun kunnon kohotus. Eilen oli niiiiiin huono lenkki, joka sisäsi mm. yhden juurakkoon kaatumisen pehmeään maahan (minä kompuroin, ei koira) ja keuhkojen syttymisen tuleen (kiitos siitepölyallergia). Aika olisi ollut varmasti sen 5km/vajaa 30min, mutta loppu matka meni ärsyyntyneenä kävellen, kun ei vaan eteneminen rullannut. Nauru juoksi kyllä kauniisti pitkää raviaan ja latki juomansa onnellisena.

Toivottakaa meille onnea ja myöhemmin saatte lukea, miltä tulokset näyttävät projektin edetessä!

Ainakin nää uppoaa. Nauru voisi juoda monta litraa yhdeltä seisomalta.

Lue lisää

Share |

Takana viikko melkoista Menoa

kuvat 8.17

Viikko sitten perjantaina leirinuotiolle saapui pieni, tuttu merlemies. Olin tutustunut siihen kahdeksan viikon ajan ja nyt alkoi aikakausi, jolloin oppisin siitä vieläkin lisää - sen koko loppuelämän ajan. Huh huh. Aina yhtä järisyttävä ja mielenkiintoinen ajatus!

Pikaeditointi aamukahvin lomassa, jotta kuvan nälkäiset lukijat saavat ihasteltavaa!

Meno on lunastanut odotuksia jo nyt ja päästänyt minut verrattain helpolla. Odotin kamalaa älämölöä pitävää tuittupäätä (jota se joissain tapauksissa onkin), mutta pääsääntöisesti poika käyttäytyy hirveän asiallisesti. Ja mitä olen kuullut, sen veljet ei yhtään ole hullumpia - valmiiksi koodattuja kuten äiskänsä.

Menoa kuvaavimmat sanat ovat "rohkea" ja "rakastava". Se ei pelkää kiiruhtaa vieraiden syleilyyn, olipa kyseessä mies tai nainen, nuori tai vanha. Eräänäkin iltana iltapissatuksella tuli sitä silittämään kaksi nuorta lasta ja lopputuloksena nämä kolme juoksivat nurmella edestakaisin toisiaan jahdaten. Meno juoksi itsensä puhki ja kun lapset istuivat nurmelle, se häntä heiluen kiiruhti kaksikon luokse suukottelemaan heidän kasvoja. Ihastelimme näkyä yhdessä samassa rapussa asuvan rouvan kanssa, joka luonnollisesti oli tervehditty jo aiemmin yhtä avoimin elkein.

Myöskin lenkillä tullut vastaan tuttu kolmen koiransa kanssa ei aiheuttanut epävarmuutta. Hänen kanssaan oli vielä hänen ystävänsä omien koiriensa kanssa: koiria oli yhteensä kuusi. Meno kiirehti lauman keskelle voidakseen häntä heiluen tervehtiä jokaisen, ihmiset mukaanlukien. Ainoa, mille se tähän mennessä on pöhähtänyt, on ollut työpaikalle asiakkaan kanssa saapunut ranskanbulldoggi.

Kuvat on eiliseltä uimareissulta Vuosaaresta!

Yksinolot on sujuneet hyvin, samoin sisäsiisteysharjoitukset. Pentu protestoi hetken kurjaa kohtaloaan ja käy sitten nukkumaan. Äänihuulensa se avaa vasta, kun on päästävä ulos tarpeille. Sisäsiisteyskello tikittää lujasti, eräänäkin iltana se alkoi loikkia parvekkeen oveavasten, kun vatsaa väänsi ja luonto kutsui. Olisinko kahdet kakat siivonnut lattialta, niidenkin syntyminen johtui omasta kiireestäni (=laiskuudestani) kun ignoorasin pennun luontohuudot. Pissola lirahtaa herkemmin. Tuo miesmäinen ote lirutteluun on minulle vielä vähän uutta...

Tähän mennessä Meno on tehnyt vähän istu-maahan-vaihtoja ajankuluksi ja opetellut odottamaan lattialle tulevaa ruokakuppia istuen. Ruoka aiheuttaa siinä entistä enemmän vauhdikkuutta, sillä pieni merlemies on hyvin ahne. Napaan menee kaikki ruohonjuuria myöten. Naksuttimeen ehdollistuminen on myös aloitettu, mutta muuten otamme rauhallisesti, kuten lupaukseni kuului. Lenkeillä se viipottaa vauhdikkaasti isompien perässä, vaikka olisin valmis kantamaan sitä käsissäni oikein mielelläni. Yleensä avulias eleeni saa aikaan kiukkukohtauksen, koska "minä itse!"

Kaikenkaikkiaan alku on sujunut siis hyvin. Tällä hetkellä poika on löytänyt äänihuuliaan leikin lomassa aktiivisemmin ja sitä saa toppuutella. Kenkiä se nakertaisi surutta, crocsit ja fellraiserit olisivat sen suurinta herkkua. Öisin olisi tylsää mennä nukkumaan, kun niin paljon mielenkiintoista on kokematta! Onneksi hetken valituksen jälkeen se tyytyy kohtaloonsa ja kuorsaa kohta kintut oikosellaan täydessä unessa. Töissä se sitten nukkuu kyllä rauhallisesti, pitäähän yötä varten kerätä kovasti energiaa...

Huomenna luvassa on ison luokan pentutapaaminen ja samalla piipahtaminen Helsingin julkisen liikenteen pyörteissä. Sitä ennen olisi kuitenkin reippaasti tehtävä yksi työpäivä kahdestaan sinisilmäisen hurmurin kanssa! Joten jos liikutte Tammiston lähellä, tervetuloa Murkinaan moikkaamaan. :)