Hellurei toivottaa lomalaiset. Allekirjoittanut vietti aivan huikean miniloman Suomussalmella, aivan Venäjän rajan läheisyydessä. Kävimme äitini ja siskoni kanssa kyttäämässä villejä karhuja niiden syöttöpaikalla, piskuisissa kyttäykseen rakennetuissa erämökeissä. Kokemus oli luonnollisesti huikea ja kuvasaldo oikein messevä. Vielä en ole ehtinyt kaikkia kuvia tutkimaan, mutta tässä pari räpsyä:









Nauru oli tämän ajan hoidossa Essin ja Nari-pennun luona, Tara ja Kida pysyttelivät kotona Oonan riesana. Naurun kanssa olin ensin yhdessä yön yli, mutta perjantaista sunnuntaihin pieni merleni jäi Essin vastuulle colliepenskaa kiusaamaan. Neiti oli ollut kuulemma erittäin kiva hoitolainen ja leikkiä kahden lapsen (tai ainakin lapsen ja lapsenmielisen!) välille oli mahtunut runsaasti. Nari oli suorastaan ihastunut ihanaan australialaiseen ja pennulla oli pissatuksellakin kamala kiire takaisin sisälle Naurun luokse.

Myös isommat olivat olleet kotona oikein nätisti. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut stressata lauman voinnista, kun tiesin niiden olevan hyvissä käsissä. Colhu oli reissuni ajan omistajansa toisen kaverin luona, mutta nyt aw on jo palannut meidän nurkkiimme tyttöjen iloksi. Josko sitä pikku hiljaa palailisi takaisin treenimoodiin, vaikka fiilis onkin kovin rento ja voisi lökötellä rennosti muutaman lisäpäivänkin...

Parempia päivityksiä odotellessa. Onko teillä toivomuksia, millaisia tekstejä olisi vaihteeksi hauska lukea?

Heipähei kaikki karvalliset ja karvattomat! Huomaan, että joukkoon on mahtunut pari uutta lukijaa, ja tervehdin teitä syvään kumartaen! Kivaa, kun blogini jaksaa olla sen verran kiinnostava (?), että sitä malttaa useamminkin kuin vaan kerran käydä vilkaisemassa.

On tapahtunut paljon muutaman päivän sisällä. Kävimme tokoilemassa Lahdessa, mutta teen siitä oman päivityksensä, kun saan toisenkin videon editoitua. Aloitan tänään kertomalla siitä, että kolmihenkinen laumani on hetken ajan nelipäinen. Toverini Colhu saapui meitä viihdyttämään emäntänsä lomamatkan ajaksi. Seropiherra on vilahtanut jutusteluissani, sillä olemme paitsi lenkkeilleet parivaljakon kanssa, myös opastaneet heitä agilityn ihmeellisessä maailmassa.

Joskus on ihan okei valita treenikentän sijaan pitkä, aurinkoinen lenkki ihanissa kotimaastoissa. Minulla oli tavattoman rento ja hyvä olo koko lenkin ja koiratkin näyttivät siltä, että ne nautiskelivat kovasti. Elämme kuitenkin näin kesällä varsinaista kiertolaiselämää treenien takia, monet illat etenevät joko kentän laidalla tai autossa omaa vuoroa odotellessa. On ihanaa asettaa aivot narikkaan, kuunnella lintujen iloista liverrystä ja hengittää keuhkot täyteen raikasta, kesäistä ilmaa.




"auttakaa joku, toi noutaja on hullu"


¨
Naapuritallilla oli ratsastustunti meneillään, juuri ketään ei ollut liikenteessä niillä teillä ja poluilla, jotka valitsin. Koirat milloin piehtaroivat hiekassa, milloin uivat ja milloin juoksentelivat niin pitkässä heinikossa, että niiden piti hypähdellä korkeuksiin nähdäkseen, missä kaveri oikein eteni.






"pffft et oo kovin uskottava."



Huomenna on hyvänmielentokoilut tiedossa Lahdessa. Suoritukset aion ottaa niin kilpailunomaisesti kuin koirat sallivat: jos ne näyttävät yhtään tyytymättömiltä tai jäykiltä, palkkaan ne ja osoitan, että kisoissa voi olla erittäin jännää. Ihan yhtä hauskaa, kuin treeneissäkin. Hauskinta on saada Kida taas hommiin, sen viimeisistä julkisista tokosteluista on kulunut vajaa vuosi. Vaikka sen asenne omissa treeneissämme on muuttunut silmittömästi, en usko, että sama potku päätyy vielä kisapaikalle saakka.




"jo riittää nää poseeraukset!"

++++