Illanvietto ystävien kanssa on luonnollisesti entistäkin hauskempaa, jos siitä pääsee nauttimaan verrattain harvoin. Yhdistetyt synttärijuhlat mahdollistivat pitkästä aikaa huonon jutun tarinointia olohuoneessamme koiraporukalla, ja juttua (sekä Pocahontasia) riitti reippaasti yli puoleenyöhön. Senpä vuoksi herääminen aamulla pienoisen huono-oloisuuden kera seitsemän jälkeen ei tuntunut mukavimmalta sunnuntain aloitukselta ja viimeistään silloin kun paljain käsin kaivoin autoa lumen alta esiin kirosin mielessäni rumia sanoja kolmella eri kielellä. Ajellessa innokkuus jo kuitenkin kipristeli vatsassa, sillä Jenna Caloander tuli kouluttamaan hallille ja menin Kidan kanssa kuuntelemaan hänen viisauksiaan.



Ihana kouluttaja, ihanan positiivinen, selkeä ja tsemppaava. Kerroin ongelmaksi turhan varmistelemiseni ja tulipa selväksi toinenkin paheeni, nimittäin koiran "unohtaminen" tietynlaisissa kohdissa. Caloander antoi selkeitä esimerkkejä, opasti ja perusteli hyvin. Hän yhteenvetosi mikä meissä oli hyvää ja mitä meidän kannattaa harjoitella.

Rata oli hirmu mukava, vaikka unohdinkin (sitä se juhliminen teettää) radan pari kertaa hieman väärin. Ensimmäiset 5 estettä olivat olleet taannoisissa kisoissa kolmosten "hylkäyspaikka" ja kieltämättä erittäin tiukka putkijarru vaikutti mahdottomalta. Putkijarruna sen kuitenkin tein - ja Kida kääntyi kuin kolikon päällä, ei vilkaissutkaan väärää estettä vaan kiiruhti sen ohitse vitoselle, ansaiten (Caloanderin sanojen mukaan) hatunnoston ja paljon kehuja. Jokaisella toistolla Kida teki suorituksen yhtä pätevästi, joten putkijarrut ainakin on kondiksessa! Takaakierroilla rimat roiskahtelivat, kun jäin munimaan eteen, mutta antamalla tilaa Kidalle hypyistä tuli erittäin mallikkaista.

Kellotimme myös 12-18 välin kahdella eri tavalla. Ensin voimakkailla vekeillä, sen jälkeen muuten sama, mutta 16 hyppy viskileikkauksella. Ajat näyttivät samaa, joten totesimme, että ohjaan kohdan sillä tekniikalla, mikä tuntuu paremmalta. Viski voitti, Kidalla on hauska viskejä tehdä.
Kepeillä Kida karkasi ensin omia aikojaan, mutta tsemppasi sitten. Putkijarrun lisäksi suureksi plussaksi tuli puomi-putki-erottelu, sillä vaikka putki oli huomattavasti paremmassa sijainnissa, valitsi Kida "kiipee" käskyn kuultuaan puomin, putkea vilkaisematta!




Kun treeni oli purkissa, lähdin samantien ajelemaan takaisin Vantaalle Vuokkoset-areenalle, jossa SM-ryhmä kokoontui. Nauru pääsi tekemään pientä treeniä ja minä kuulemaan viisaita sanoja Miettisen Piialta siitä, miten lähden omia ongelmia työstämään. Näytimme seuruun käännöksiä, jotka ovat parantuneet paljon ja saimme ohjeeksi "jatkaa samaan malliin". Viralliseen syyniin päätyi Naurun perusasento, joka edelleen valuu helposti vähän liikaa eteen. Kävimme läpi erilaisia harjoitteita ja palkkaamistekniikoita ja lopulta treenasin vapaa-ajalla itsekseni kentällä perusasennon hakua operantisti. Tehtävää vaikeutti hieman kentän laidalla huhuilevat kontaktiesteet, mutta kyllä Nauru lopulta keksi, mistä nakit ja kehut oikein ansaitsi.
Tekaisimme myös liikkeestä maahanmenon, mikä oli hyvä. Liikkeestä seisominen sen sijaan valui: takajalat pysähtyi, mutta etujalat eli omaa elämäänsä. Treenasin myös täpäköitä pysähdyksiä omalla ajallani, samoin teimme kaukojen vaihtoja, hyppyä ja pientä luoksetuloa - vaikkakaan jälkimmäiseen ei oma energisyyteni ihan riittänyt.

Loppuun paikkaistuminen ja -makaaminen seitsemän koiran voimin. Paikkaistumisessa etupalkka (yksinäinen pala lihapullaa nurmen seassa) ja oli oikein tyylikäs kahden minuutin taidonnäyte, kerran vai kaksi kävin palkkaamassa. Paikkamakuussa namihäiriöt etujalkojen viereen, oli hyvinkin ryhdikäs ja tarkkaavainen. Neljä minuuttia, yksi palkkaus. Viimeisillä sekunneilla Naurun vieressä oleva koira syöksähti haukahdellen eteenpäin paikaltaan, eikä Nauru häiriintynyt lainkaan, hetkeksi hölmistyi vain kasvoiltaan.
Teimme myös perusasennosta maahan-istu-vaihtoja pienellä ympyrällä, koirakot kasvokkain. Käskytimme sekaisin ja koirien tehtävä oli luonnollisesti ignoorata vieraiden käskyt ja reagoida vain omiinsa. Tämäntyylisiä harjoitteita teimme juuri torstaina, joten sen suorittaminen sujui mainiosti!




Oona otti Taran mukaan perheensä luo kylään ja tekstarin mukaan bussimatka sujui hyvin, mitä nyt possulainen oli kerjännyt toisella puolella käytävää istuvan henkilön donitsia... Me aussieiden kanssa olemme lämmitelleet ja nautiskelleet löhöämisestä. Koulutuksien jälkeen pidin nimittäin treenin vielä Essille ja Foxille, joten kyllähän siinä kylmää alkoi valittaa niin varpaat kuin sormetkin! Onneksi kuuma kylpy tekee ihmeitä, vaikkakaan harmitusta sekään ei pysty pyyhkimään, kun lämmin kevät yhtäkkiä muuttui lumen ihmemaailmaksi. Viikon takaisia kuvia ei uskoisi niin tuoreiksi. Onneksi ehdimme käydä jäljestämässä perjantaina!

Perusasennosta ja seuruusta pyydeltiin puhetta ja tämä sai minut hieromaan päätäni hieman huonovointisena. Kaksi niin laajaa asiaa, joiden kirjoittamiseen menee lukematon määrä kirjaimia ja miettiä saa enemmän kuin oma hiusraja sallii. Olen itse päässyt varsin helpolla ja koirilleni on sopinut perin "perinteiset" metodit, enkä siksi omalla kohdalla ole lähtenyt kokeilemaan kummempia kommervenkkejä. Tekniikoitahan tähän liikkeeseen olisi erittäin monia.

Perusasentoa muistettaessa tärkeää on mustavalkoisuus. Ei ole olemassa "melkein"-perusasentoa. Perusasennon paikka on oikein selvä: ohjaajan vasemmalla puolella, koiran lapa jalkaasi vasten, koiran varpaat aika lailla samalla viivalla omien varpaidesi kanssa. Koira on suorassa, istuu ryhdikkäänä. Jos haluaa olla johdonmukainen, täytyy heti alussa tiedostaa, millaista perusasentoa haetaan. Palkkaus tapahtuu oikeista perusasennoista, ei koskaan vinoista, liian takana olevista tai muuten vääränlaisista. Tällainen jyrkkyys helpottaa koiraa hahmottamaan mitä siltä oikein halutaan. Kuvitellaampa itsellemme tilanne, ettää pyydettäisiin tuomaan sininen kynä, mutta joskus kun vahingossa toisit punaisen, saisit palkkion siitäkin. Sillähän perusteella voisit myös tuoda punaisen kynän, eikö? Koska sait siitä ihan yhtä kivan suklaalevyn kuin sinisestä.



Itse olen lähtenyt opettamaan perusasentoa seinän vieressä. Seinä auttaa, että perusasento on alusta asti suora ja tiivis. Menen seisomaan seinän viereen niin, että minulla on koiran kokoinen aukko seinän välissä ja autan koiran namilla oikeaan perusasentoon. Istahtamisesta oikeaan paikkaan naksaus - palkka. Ja sitten naks - palkka, naks - palkka pari kertaa siitä, kun istuu vaan nätisti paikoillaan. Palkkaus saa olla alkuun tiuhaa, jotta perusasennossa pysyminen vahvistuisi myös mukavasti. Muutama onnistunut toisto päivässä (ja miksei molemmille puolille, eli perusasentoa myös oikeaan toispuoleisuuden välttämiseksi!) Seinästä lähdetään ottamaan välimatkaa heti, kun koira saa haisua ajatuksesta.

Laatikkotekniikka on myös erittäin kätevä tapa lähteä harjoittelemaan, mutta se vaatii paljon toistoja, enemmän aikaa ja työskentelyä. Sen plussat ovat ehdottomasti siinä, ettei tarvitse imuttaa koiraa mihinkään vaan koira alusta asti tekee tehtävän mahdollisimman itsenäisesti.
Esimerkkivideon löydät täältä: klik
Tehtävässä täytyy edetä seuraavanlaisesti:

1.  Koiran pitää oppia nousemaan kohteen päälle etutassuillaan.
2. Koiran pitää oppia pitämään etutassujaan kohteen päällä.
3. Koiran pitää oppia liikuttamaan takajalkojaan etujalkojen ollessa kohteen päällä.
4. Koiran pitää opetella liikuttamaan takajalkojaan niin paljon, että tekee ympyrää etujalkojen ollessa kohteella.
5. Koiran pitää oppia temppu, vaikka kohde vaihdettaisiin matalemmaksi (esim. korista kirjaan)

 Tällä tavalla koira oppii siis käyttämään takapäätään paremmin. Koirilla tuppaa olemaan vähän hankaluuksia takaraajojensa hahmottamisen kanssa, joten pienet aktivoivat tehtävät helpottavat noin muutenkin, esimerkiksi seuraamista ajatellen. Kun koira osaa pyöriä, täytyy vain itse mennä seisomaan "tielle", jolloin koira mätkähtää jalkaasi vasten --> palkka (tai ensin merkkaus naksuttimella)



Muista kädet! Älä nosta käsiä ylös missään vaiheessa, vaan nappaa vaikka houvunpuntista kiinni, jotta opetat koiran alusta asti tuijottamaan poskeasi (tai tissiäsi, jos olet rintava ihminen) käsiesi sijaan. Koira alkaa helposti toljottamaan namia pitelevää nyrkkiä ja ohjaaja saattaa tyytyäisenä myhäillä koiran tarkkaa kontaktia. Peili on myös hyvä kaveri perusasentoharjoituksissa, sillä pääset helpoti näkemään koiraa tuijottamatta onko se esimerkiksi vinossa.

"Katsekontakti" on myös hyvin harhaanjohtava termi perusasentoa pyöritellessä. Tämä antaa kuvan, että koiran pitäisi tuijottaa ohjaajan silmiä. Ohjaajan kumartuvat koiriensa puoleen, jotta silmiin saisi katseen - ja kas kun seuruuta tehdessä kasvot täytyykin pitää eteenpäin suunnattuina, alkavat koirat edistämään ja/tai ottamaan välimatkaa. Miksi?
Koska ne hakevat ihmisen silmiä katseeseensa.
Syy, miksi itse puhun juurikin poski-tai tissikontaktista, koska rehellisesti puhuttuna ne enemmän toljottavat niitä.

Kestoa perusasennossa pysymisessä on treenattava yhtä paljon kuin itse paikkaakin. Kädet pidetään alhaalla ja kasvot eteenpäin suunnattuina (siksi se peili, oikeasti) ja koiraa kehutaan äänellisesti, kun se istuu oikealla paikallaan kauniisti kontaktissa. Alkuun palkkaamistiheys on luonnollisesti ripeä ja häiriö ympärillä vähäinen, mutta palkkausväli pitenee ja häiriö ympärillä lisääntyy taitojen karttuessa, joidenkin kohdalla nopeastikin.

Häiriötehtäviä kannattaa myös tehdä, eli että joku reipas apulainen antaa häiriökäskyjä tai muita epämääräisiä häiriöitä, mutta koiran pitää siitä huolimatta keskittyä paikkaansa ja ohjaajaansa.




En henkilökohtaisesti myöskään ymmärrä seuraamisen kiiruhtavaa treenaamista jo silloin, kun perusasennosta ei ole hajuakaan. Jaarittelen aiheesta laajemmin jonakin päivänä, mutta alustavasti jotain sanoja mieleni sopukoista. Kun treenataan perusasentoa, treenataan perusasentoa ja turhat, nakin perässä imutetut mukamas-seuruut ovat aivan yhtä tyhjän kanssa harjoiteltavalle tehtävälle. Paikallaan parin askeleen avulla on hyvä harjoitella käännöksiä, täyskäännöstä ja perusasennon paikkaan. Kun koira on saanut ajatuksesta kiinni, voi perusasentoa treenata esimerkiksi seuraavanlaisella harjoitteella:

Jätä koira istumaan ja mene seisomaan kohtisuoraa sitä kohden, parin askeleen päähän. Anna perusasento-käsky ja koira hakeutuu paikalleen perusasentoon. Jos asento on vino/muuten huono, sano "oho" tai vastaava muu huomautus, äläkä palkkaa. Koira saa palkan vain oikeista perusasennoista. Jätä koira paikalleen ja toista harjoitus. Jos tehtävä ei onnistu, helpota sitä auttamalla koira perusasentoon esimerkiksi herkun avulla. Tällöin myös tiedät, ettei paikka olekaan ihan hakusessa.

Aina ei tarvitse jäädä kohtisuoraan, vaan voit harjoitella myös vinoja perusasentoja olemalla vinossa koiraa kohti, tai esimerkiksi selkä käännettynä sitä kohden.



Hyvästä, vahvasta perusasennosta on helppo lähteä rakentamaan vaivatonta, toimivaa seuruuta.

Täysin vapaa viikonloppu. Mitä harvinaista herkkua, ja niin perin kaivattua sellaista. Ensi viikonloppu pitää sisällään taas niin paljon valmennuksia (ja ilonpitoa!), että pitkään nukkuminen ja rauhalliset kävelyt lähimaastoissa ovat vetreyttäneet mieltä. Kaiken on kruunannut keltaista valoa hohtava, lämmin aurinko, joka nostattaa hymyn kasvoille kuin varkain. Se kujeilee naamalle heti herättyä ja pysyy niin kauan, kun ulkona viihtyy. Illan tullen voi jo enemmän ärsyttää, kunnes koittaa taas aamu ja uusi auringonpaiste.

Ei auringossa muuten ole mitään erikoista, mutta kerrankin lainasin kameran koulusta oikeaan aikaan. Tämä tietää kuvapostausta!
Sääli on vain blogger, joka tekee kuvista esittäessä ikävän sumeita.






Sunnuntaina teimme jotain hyödyllistä. Ensin pidin ensimmäisen alkeistreenin Essille ja Foxille, jotka kumpikin olivat kamalan päteviä. Vaikka tuuli puhisi, paikka oli vieras ja häiriötäkin oli runsaasti, pärjäsi setäkoira mahtavasti ja työskentelyä ohjaajan kanssa oli ilo katsella. Yksi ihanin tunne on se, kun voi antaa parivaljakolle eväitä ja voi seurata, kuinka he nauttivat yhteistyöstään!

Yhteistyö omieni kanssa oli hieman lyhytpinnaisempaa, sillä ennenkaikkea Kida piti huolen, ettei antanut minun tehdä töitäni täydessä rauhassa. Tarkoituksemme oli onneksi lähinnä näpsiä kuvia pitkästä aikaa, joten vaativia tehtäviä ei tarvinnut suorittaa. Nauru teki pätevästi keinun (pöydällä helpotettua) kontaktia ja muisteli vähän eteenmenoa ja irtoamista, sekä pieniä tokojuttuja. Kida näytti Essille käsillä- ja vartalolla ohjaamisen eroa, tekaisi kepit ja pomppaili omiaan. Tara ei kentälle päässyt touhuamaan aamuisen masutuskastelun takia, mutta loppulenkillä se hepuloi itsekseen kepin kanssa, ansaitsi turkkinsa täyteen takiaisia ja makasi loppuillan tyytyväisenä peiton ja tyynyjen välissä.