Taakse jääneenä viikkona vietimme lomaa. Sai jäädä treenit (jos yhtä 5km juoksua ja lauantaiyön agilitya ei lasketa) ja hurruuttelimme savolaismaisemiin ahtamaan itsemme täyteen paitsi ruokaa, myös puhdasta maalaisilmaa. Ja matkalla kävimme toki ihailemassa Nastolassa SM-agilityn huumaa, tuttuja ja upeita urheilijoita. Meno ja Tara jäivät lomalle äitini luokse muutamaksi yöksi, kun minä, avopuolisoni ja Nauru suuntasimme mökkeilemään. Naurun heränneet vahtikoiran vaistot hiukan ärsyttivät pariin kertaan, mutta muutenhan simppeli koirakansalainen nautiskeli rauhasta. Ja vedestä. Ennenkaikkea vedestä, koska uiminen on siisteintä.

Vietimme juhannuksen äitini luona, jossa halailtavaksi sai reippaan paimenpojan. Niin kovin kiltisti oli jätkä hoidossa ollut. Tarpeet oli tehty ulos, tavarat oli jätetty rikkomatta ja kissat jahtaamatta. Myös pientä Mimmi-pomeraniania, jolla on elopainoa ruhtinaalliset 2kg, poika kunnioitti ja väisti erittäin kiltisti.