Agility on sairaan kivaa!
23.53
Kuvia voi ihmetellä myös täällä!
Voi viude! Johan tässä on koomailtu. Ajatuksia ei harrasterintamalle ole juurikaan liikautettu, on vaan tehty töitä ja yritetty saada stressistekijöitä pois elämästä ja ahdistuskaipuuta kuriin. Tänään köröttelin vihdoin treeneihin merlevaljakon kanssa, enkä olisi voinut parempaa fiilistä saada. On tässä tehty niin hyvä homma, että pitää hattua nostaa. Itselleni ja Naurulle, kummallekin. Ollaan kehitytty tosi hurjasti!
(Treeneissä oli tarjolla pullaa. Ehkä siksi jäi niin hyvä mieli.)
Heini oli kikkaillut meille juuri hyvän treenin. Medikorkeuksilla loikkiva Nauru sai baanattaa kunnolla eteenpäin, mutta minulle oli muutama aivopähkinäkin järjestettynä. Ennen olin todella surkea valssaamaan, mutta ahkera treenaus onkin kääntänyt asian niin, ettei nyt skulaa enää persjätöt. 12-14 olikin kiva, kun siihen tunki jaappanialaisen ja sitten vielä yhden persjätön kaupan päälle. Ei tarvinnut pyöriä extraa, mikä on jees, mutta tuntui silti hankalalta! Kerran se japanialainen muuttuikin uus-seelantilaiseksi surffausohjaukseksi (vielä se käyttöön tulee), mutta sittenpä se sujuikin, oikeastaan vahingossa.
Naurussa riitti potkua ja sillä oli hurjan hauskaa! Pienen hienosäädön jälkeen töräytettiin suorilta lähdöstä kepeille, jossa hätäilyni aiheutti Naurun joutumisen suoraan kakkosväliin. Pidettiin hetken henghdys, Nauru imaisi itseensä annoksen after drinksua ja minä keskityin hengittämään läähätykseltä ja matkaan mars uudestaan. Sitten päästiinkin jo helpon tuntuisesti puomille, jossa vähäinen treeni kostautui niin, että Nauru nappasi putken. Eipä haitannut, fiilis oli niin huipussaan. Tekaistiin kerran putki-hyppy-puomi erottelu loppuun ja lopetettiin naama hangon keksinä.
Naurun palautuminen on kyllä erittäin hyvässä vaiheessa. Turkki tipahti ja huono karva aiheuttaa siitä vähän kuivan yleisfiiliksen, mutta lihakset ovat alkaneet kehittyä terveellisen rasvakerroksen kerryttyä. Tällä hetkellä minulla on vain hyvää sanottavaa Flying Dogin mineraalijuomista, mutta niitä käsitellään omassa postauksessaan myöhemmin. Nauru on kuitenkin juonut pari tuntia ennen treeniä annoksen mineral juomaa ja treenissä on mukana after drink.
No ihan tosi kivan aarteen löysi rannalta.
Menosta ei noin yleisestikään ole kuin hyvää sanottavaa. Hallilla se oli nyt kolmatta kertaa, eikä voisi pieni pentu enää reippaampi olla. Se yritti tervehtiä kaikkia ja ne ihmiset tai koirat, jotka moikkaamaan tulivat, saivat suukottelemaan maailman onnellisimman pienen miehen. Se on niin tuttavallinen, ettei kauan jaksaa esittää kohteliasta vaan maistelee oikein mielellään vieraidenkin neniä, sormia ja nilkkoja.
Hallilla pentu puuhaili reippaasti maahanmenoja ja se kerjäsi oikein taidokkaasti pullaa, jota itseeni ahdoin. Yritti varmaan muistuttaa linjoistanikin, mutta kun en puhu menoa. Radan rakennuksen ajaksi päätin ottaa rauhoittumisharjoituksen, joka ei paremmin olisi voinut mennä. Hetken herra protestoi paikallaan, kitisi ja pomppi tasajalkaa. Hyvin nopeasti se kuitenkin hiljeni, huokaisi, iski pienen pyllynsä tantereeseen ja lopulta asettui makaamaan keinonurmelle. Olin äärettömän ylpeä, olen edelleenkin, kun asiaa ajattelen.
Suoran putken ilon Meno on keksinyt jo aikaisemmin. Muutama päivä takaperin Ojangossa se lyllersi putken läpi ja sai miljoonat kehut minulta ja puolisoltani. Siitäkös huru-ukko riemastui ja pian se kaahasi nasta laudassa esteen läpi onnellisesti myös räksyttäen. Huutava agikoira, check.
0 kommenttia
Kiitän kommentistasi jo etukäteen!