No. Satuin kuuntelemaan tätä. Ihana Kurkela. Tajusin tänään vihaavani vappua. No olenhan minä sen aina tiennyt. Vappu on tehnyt minut hermostuneeksi. Se on aiheuttanut ahdistusta ja jopa fyysisiä oireita, itkua, päänsärkyä, pahoinvointia. Suunnatonta stressiä. Tein diagnoosin, etten siedä sitä alkoholin määrää ja julkisilla paikoilla olevaa sardiinipurkki-efektiä. Töissä tänään toivotin jokaiselle hyvää vappua ja totesin sanovani sen täydestä sydämestäni. Hiipikö pessimistin päähän jopa pieni...

Ipana iippanat ja melkoiset mönkijät. Syntymäpäivälahjaksi Laura antoi mitä parhaimman: kolme kauhukakaraa pariksi yöksi hoitoon. Huolimatta siitä, että pieni Meno herättää viideltä aamulla huutamalla MOOOOORNING IS HEEEERE, ne ovat vastustamattoman ihania. Möngin unenpöpperössä Naurun kanssa pentuboxiin, piilotin hiukseni käsieni suojaan ja siellä me torkuimme. Minä ja Auhu, lähekkäin, samalla kun kolme pientä huligaania hyppi mahan päällä kuin trampoliinilla. Istuimme lauantaina tuntikausia pentuboxissa ihastelemassa...

Olen viimeaikoina havahtunut huomaamaan, että hyvin monet ihmiset puhuvat vain omista asioistaan. Minua on myös viimeaikoina ärsyttänyt se huomattavan paljon! Myönnetään, minäkin tykkään tarinoida. Omien kokemuksien ja kommelluksien värittäminen on parasta ajanvietettä, kun kuuntelijaa asia selvästi kiinnostaa. Yhtä mukavaa on kuitenkin myös toisen tarinaan eläytyminen: tsemppaaminen, myötäeläminen ja ihan vain kuunteleminen. On ihana oppia uusia asioita toisesta ja hänelle tärkeistä asioista. Kuitenkin esimerkiksi...

Tämä postaus sisältää kännykkäkuvia, jee! IHANAA aurinkoista kevätsunnuntaita! Olipa ehkä parasta ikinä treenailla tokoa kuivalla hiekkakentällä paksu huppari niskassa. Tukkoinen nenä ja flunssainen pää hieman latisti fiilistä, mutta nautiskelin silti, syvästi. Kidalla on hieman takajalka jumissa, se paljastui eilen agsatreneissä riman pudotteluna. Meillä oli hoidossa Lauran Kipinä-neiti ja varmaan kaksikon hurjat juoksuleikit ovat aiheuttaneet osumaa, maa pelloilla on kuitenkin vielä liukas eikä Kidakaan...

Tänään iltalenkillä fiilistelin ihanaa keväistä auringonlaskua. Taas voi painaa menemään Kidan muotoilemassa rakastetussa kevyemmässä takissa, talveksi ostetun toppatakin voi ripustaa kaapin perälle. Kopkopkop, ellei Äiti Luonto päätä sylkäistä niskaamme vielä yhtä lumimyräkkää, ihan vaan kiukutellakseen. Koska minulla ei ollut sen kummempaa asiaa, haluan vaan laittaa näytille pari kuvaa menneeltä talvelta, joita koneelta tänään katselin. Muistakaa, että valokuvilleni on oma facebook-sivu, josta voi kurkkia...