Kuten monet muutkin, myös minä kirjoitan koosteen vuoden 2016 tapahtumista. Se lienee ihan hyvä, sillä blogi oli äärimäisen kuollut menneenä vuotena. Harkitsin lopettamistakin monta kertaa, mutta se tuntui väärältä. Oli parempi antaa sivuston roikkua, odottaa harrastuksen intopuuskaa ja sitä, kun jaksan jäsennellä taas aatoksiani julkisesti nettiin ihmeteltäväksi. Vuosi 2016 oli... erikoinen. Samalla elämäni huonoin, mutta myös paras. Se sisälsi kivuliasta itsetutkistelua, mutta myös...
Kiitos kaikille kommentoineille! Olipa hauskaa, kun edelliseen tekstiin pyllähti useampikin huhuilu, vaikka blogi on muistuttanut hautausmaata pidemmän aikaa. Ihan jokaiseen en vastannut henkilökohtaisesti, mutta ehkä näin yleisellä naputuksella jokainen vastaanottaa lämpimän kiitokseni. :) Itsenäisyyspäivää vietimme perheporukalla, Tapsa messissä. Avopuolisoni isän ja hänen puolisonsa kotona oli pöytä koreana ja myös rakastettu mummo-koira sai runsaasti apetta ja rakkautta osakseen. Illalla se makasikin niin täydessä unessa,...
Yhtenä päivänä tuli ikävä bloggaamista. Se ei ollut vaivannut pitkään aikaan. Ainiin, en voi käyttää omaa konettani kuvien editoimiseen ja tämän näytön säädöt on näköjään täyttä paskaa. Koittakaa kestää. Editoinnit jatkuu, kunhan on kalibroitu, shoppailtu tai ihan mitä vaan. Hästäg vihaan materiaharrastamista. Talvi tuli, talvi meni. Niin jostain syystä on käynyt myös logolleni, joten tyytykäämme hetken tekstiversioon. Tiedossa oli vapaapäivä, istuin aamiaisella toljottamassa...
Ipana 5kk Voi jehna! Tuossa heinäkuun puolella minut ja Nauru pyydettiin ATD:n joukkueeseen varakoirakoksi. Vähän YOLO-fiiliksellä sitten mukaan tosiaan lupauduin, ajattelin, että ei siinä mitään menetä paitsi naamansa korkeintaan. Ehkä ihan hyvä asenne, sillä menin kokeeseen hyvinkin rennosti verrattuna jännitykseen, jota yleensä harrastin epäonnistumisen pelossa. Hieman pipariksi koe meinasi mennä heti alkuunsa, kun vieras lenkkeilijä oli varma, että tapatan pentuani kuumaan autoon. Olihan...
Tämä viikonloppu oli erittäin antoisa. Nautiskelin kunnolla koiraurheilun ihanuudesta ja myöskin hyvästä seurasta, ja viikonloppua edeltäneestä onnistuneesta työpäivästä. Näin ne päivät alkavat: aamumöyhnäys mutsin korva suussa. Perjantaina oli lyhyt iltavuoro, joten aamupäivällä ajelin Mankkaalle näkemään Siiriä ja ihanaa Kybäläistä. Pidimme päälle tunnin tehotokotreenin, joka päättyi passelisti juuri ennen jäätävää kaatosadetta. Päälläni oli työvaatteet jo valmiiksi, joten kaatosateessa kastuminen ei tosiaan sopinut suunnitelmiini. Onneksi...
Huhhei. Jotenkin koneella istuminen ja blogin päivittäminen ei ole napannut yhtään. Kännykällä lorviminen senkin edestä ja Instagramit kyllä päivittyy, blogipahanen sen sijaan ei. Noh. Mitä sitä paineita ottamaan, loppusyksyn sateissa kerkiää sitten puuduttaa takamustaan näyttöpään edessä. Joskin syksyllä on paljon mielenkiintoisia treenejä ja koulutettavaa, niin mahtavaa! Nauru tekaisi juoksunsa, joten kisaamaan päästään elokuun lopussa/syyskuussa ilman huolen häivää moisista hidastuksista. Sitä ennen täytyy kuitenkin...
Taisin avautua tässä eilen, että on kamala ikävä kisakentille! Vaikka Naurun lihaskunto on palautunut huippuhyvää tahtia, en halua pilata mitään turhalla hätäilyllä. Olemme tehneet yhden treenin 50-55 rimoilla, muuten menty matalemmilla ja kontakteja/keppejä olemme treenanneet säästeliäästi. Eniten treenausta pitää niiden lisäksi kiinnittää Naurun omaan työskentelyyn. Tällä hetkellä homma on sen mielestä niin hauskaa, että se lukitsee esteitä vähän turhan löysästi (saattaa muuttaa mieltään...
Luvassa kuvapostaus, halusitte tai ette! Voihan onnellisuuskuplailohurrikaani. Hymyilyttää. Hyväparempiparas päivä takana. Ajeltiin aamusta Mahti-pojan kotitilalle, jossa paikalla oli myös Metku ja luonnollisesti omistajat. Vietimme muutaman tunnin mahtavassa porukassa, juoruttiin, otettiin kuvia, syötiin - JA PAIMENNETTIIN! Itse paimentamisesta kuvia ei ole (ei sentään hevosia paimennettu... ihan lampaita) vaan olipa se hauskaa. Meno mussutti papanoita alkuun antaumuksella, mutta sitten se yhtäkkiä heräsi alkukantaisine vaistoineen ja...
Taakse jääneenä viikkona vietimme lomaa. Sai jäädä treenit (jos yhtä 5km juoksua ja lauantaiyön agilitya ei lasketa) ja hurruuttelimme savolaismaisemiin ahtamaan itsemme täyteen paitsi ruokaa, myös puhdasta maalaisilmaa. Ja matkalla kävimme toki ihailemassa Nastolassa SM-agilityn huumaa, tuttuja ja upeita urheilijoita. Meno ja Tara jäivät lomalle äitini luokse muutamaksi yöksi, kun minä, avopuolisoni ja Nauru suuntasimme mökkeilemään. Naurun heränneet vahtikoiran vaistot hiukan ärsyttivät pariin...
Kuvia voi ihmetellä myös täällä! Voi viude! Johan tässä on koomailtu. Ajatuksia ei harrasterintamalle ole juurikaan liikautettu, on vaan tehty töitä ja yritetty saada stressistekijöitä pois elämästä ja ahdistuskaipuuta kuriin. Tänään köröttelin vihdoin treeneihin merlevaljakon kanssa, enkä olisi voinut parempaa fiilistä saada. On tässä tehty niin hyvä homma, että pitää hattua nostaa. Itselleni ja Naurulle, kummallekin. Ollaan kehitytty tosi hurjasti! (Treeneissä oli tarjolla...
