Taisin avautua tässä eilen, että on kamala ikävä kisakentille! Vaikka Naurun lihaskunto on palautunut huippuhyvää tahtia, en halua pilata mitään turhalla hätäilyllä. Olemme tehneet yhden treenin 50-55 rimoilla, muuten menty matalemmilla ja kontakteja/keppejä olemme treenanneet säästeliäästi. Eniten treenausta pitää niiden lisäksi kiinnittää Naurun omaan työskentelyyn. Tällä hetkellä homma on sen mielestä niin hauskaa, että se lukitsee esteitä vähän turhan löysästi (saattaa muuttaa mieltään kesken kaiken) ja on liikaa kiinni minussa (kääntyy kyselemään lupaa vaikkapa eteenlähetyksissä). Vauhti on kuitenkin ihan huippuluokkaa, laitan siitä esimerkkiä meidän muutaman viikon takaisista möllikisoista, joissa vedettiin taas vaihteeksi mieluummin överit kuin vajarit.

No, tänään meni sentään vähemmän överiksi! Taitoa tassuihin-koirakoululla oli avajaiset ja kipitimme sinne vähän hauskaa pitämään. Paikalla oli myös Julia&Melli-serkku, niin oli hauska odotella omaa vuoroa! Rata oli helppo ja lyhyt, täydellinen kuntoaan kohottelevalle mutsieläimelle elämän piristämiseksi! Ja tilat olivat tosi nastat, hauskaa kun paikan sai jaettua kolmeksi omaksi osakseen.

Ensimmäinen rata -5 pinnaa, joskaan minulla ei ole hajuakaan, mistä se vitonen tuli. Juliakaan ei ehtinyt rataa katsoa, kun starttasi heti perässämme. Ehkä kontaktilta? Aika korkealta Nauru laskeutui, mutta minä varmistin, että osuu taatusti. Osuikohan noustessaan ylös? Rimoja ei ainakaan pudonnut? Emminä tiedä, ihan sama! Seuraavalta radalta sitten nolla, jolla sijoituttiin toiseksi häviten Mellille ja Julialle alle sekunnilla! Nauru tekee vielä aika isoja kaarroksia ja kontakteilla se vähän himmailee. Treenin puutetta, mikä on onneksi parannettavissa. Hurjan kiva iltapäivä, hyvässä seurassa kaikki tuollainen hassuttelu on ihan parasta!




Koen jotain henkistä hyvää siitä, että olen saanut fiksattua koirien sapuskat juuri oikeanlaiseksi niille. Minun koirilla se nyt ei ole suurikaan hankaluus, pikkukivet oikeassa marinadissa maistuisi nekin oikein passelisti ja allergioita ei ole. Tykkään kuitenkin (kiitos uuden työni) kokeilla uusia ruokinta-asioita ja koska edelleen laiskuuttani jatkan 50/50-linjalla, oikea nappulamerkki ja oikeat lisät ovat tärkeässä roolissa laadukkaan lihan kyljessä.

Meno syö Acanan pentumurkinaa, sitä keltaisessa pussissa olevaa. Oikeastaan joka aterialla seassa on myös jotain lihaa. Iltaisin kuppiin tipahtaa myös öljyä ja usein mukana on myös AB-piimää tai maitohappobakteerijauhetta ylläpitämässä suolen toimintaa. Rustopäivänä Meno saa maukkaan luun normaalin aterian sijaan iltapalaksi.

Nauru syö normaalisti aamuisin Acanan sporttia, joka sopii sille oikein hyvin. Nyt ostin sille Orijenin Regional Redin ja voi vitsi, miten sairaan laadukas nappula! Harmi, että sen hinta on niin suolainen, etten kehtaa syötellä useampaa säkkiä ja palaamme totuttuun tavaraan tämän säkin jälkeen.
Iltaisin kupissa on vaihtelevasti lihaa (sika/nauta/kana/kala/kalkkuna/kenguru/hillevi hiiri mitä nyt sattuu pakkasessa olemaan) ja lisinä pellavaöljy (jota halusin testata totutun lohiöljy sijaan), pii-pet pari tablettia (sinkkilisä pudonneen karvapeitteen avuksi) ja nokkosta n. 1teelusikallinen. Siinä vasta mainio luonnonrohto. Runsaasti tarpeellisia vitamiineja, rautaa, magnesiumia, kalsiumia! Toisinaan liha-ateria korvataan lihaisilla rustoluilla.

Tara kertoo nopeasti epäsopivasta nappulasta vuotavilla silmillä. Acanan sportti sopii sille mainiosti, mutta mietin alkaako se olla turhan tuhtia tavaraa eläkkeellä höpsöttelevälle mummelille. Siispä ostin kokeiluun Happy Dogin viljattomasta nappulatuoteperheestä African. Se on ollut oikea nappilöytö, sillä silmät ovat pysyneet kirkkaina ja Tapsan paino normaalina. Vatsakin toimii mainiosti! Sitä putoaa kuppiin aamuisin, iltaisin Tarakin saa lihaa, lisinä nokkosen ja pellavaöljyn lisäksi on kokeilussa yrttivalmiste nimeltään Liquid Dewils Claw, jonka pitäisi olla mainio litku nivelien kunnon ylläpitoon.