vol 1 c: Sara Maanantai valkeni aurinkoisena teltan suojissa. Siellä me makasimme - kaksi naista, kaksi koiraa - oikein hyvässä yhteisymmärryksessä. Vaatetta oli ollut vähän liikaa ja niitä oli kumpikin karvattomista riipinyt päältään kesken yön. Koirat olivat rauhallisia ja hiljaisia ja heräilivät vasta samaan aikaan kanssamme. Herkullinen ihmisaamiainen sisälsi välipalapatukoita ja energiajuomaa, mutta ajatuksena olikin matkan jatkaminen varsin pian. Teimme valokuvaus-ja fiilistelylenkkiä hiekkarantaa...

Sinne meni viikko! Ja miten touhukas viikko se olikin! Jokaisena iltana, kun unille laskeuduttiin, mätkähti maahan kaksi paimenkoiraa muistuttavaa raatoa ja kuorsaus alkoi, ennenkuin omia silmiä ehti ummistaa. Joka päivälle oli jotain suunnitelmaa, jonka lisäksi ajettuja kilometrejä kertyi "jokunen". Pääreitin lisäksi lukuiset edestakaiset ajot kisapaikan ja murkinoinnin välillä, lenkkimaastojen etsiminen tai yleinen nortalgisointi. Reippaasti ja urheasti rakas farmarini, sinisenhohtoinen fordi Valas, kynti maanteiden...

Osa 1 Muutama treeni jäi välistä milloin töiden ja milloin muiden menojen takia, mutta onneksi nyt olin taas mukana. Sain hyvän kenraaliharjoituksen kisoja ajatellen - tai no, hyvän ja hyvän. Siinä puoli tuntia ennen valmennuksen alkua katselin muiden menoa ja aprikoin, kumpi koira takakontista valikoituisi mukaani. Alkuperäinen suunnitelmani kuitenkin piti ja sateen ropistessa nappasin autosta Kidan sijaan Naurun, joka puhkui tarmoa. Ja ai...

"Joko saa rynnätä veteen?" ... tähän tapaan. Heippa kaikki! Terveisiä sängyn pohjalta! Tai en minä siellä enää makaa, mutta muutama päivä meni kölliessä räkää nenästä kaivaessa. Juuri silloin, kun oli pahimmat parhaimmat hellepäivät. Olen onneksi sen verran sisukas koiranomistaja, ettei koirien hyvinvoinnista tingitä edes omistajan niiskuttaessa. Vaikka treenaamaan ei päässyt, huolehdittiin koirien aktivoinnista pitkien lenkkien avulla. Kävimme tutustumassa aivan uusiin maisemiin ihan täällä...