"Mielipuolinen agsanarkomaani"

20.51

"Höpsishöö tässä hiekalla vaan kiltisti leikittelen."

Noin kauniilla sanoilla vertasin Naurua keskiviikkoiltaisessa agilitykisassa. Paska reissu, mutta tulipahan käytyä! Pakkanen puri ahterista ja reisistä kaiken muun ajan, paitsi radalla juostessa ja autossa lämmitellessä. Mieli oli musta ja väsytti niin kamalasti, herätyskello kun oli soinut aamulla puoli viisi ja samanlainen herätys oli tiedossa seuraavanakin aamuhämäränä. Radalle mentiin hyvillä mielin, haaveissa toinen kappale LUVAa, mutta nuori agsahirmuni oli toista mieltä tavoitteen kanssa. Se oli ihan mieletön! Siis hyvässä ja pahassa, ehkä ennemmin hyvässä. Kovin kaukana on se radalla pömpöttelevä hiiri, sen voin sanoa. Jo kisapaikalla se oli kamalan ~~äänekäs~~ tarmokas ja leikkisä ja ihan messissä. Muut koirat kehtasivat juosta hänen kisaradallaan ja lämmitellä hänen harjoitusesteillään. Tuloksia radoilta ei tosiaan herunut, ensimmäinn kusahti putken väärään päähän (KOSKA PUTKET ON NIIN IHANIA KUN VOI JUOSTA TÄYSII t. Nauru) ja toinen paitsi kepeiltä karkailuun myös minun silmääni niin rumaan keinuun, jonka sitten korjasin. Plussia ja miinuksia oli paljon, kuten myös kotiläksyjä.
Kakkosrata löytyy täältä.
+ Naurun asenne. Se haukkui radat ja sillä oli kamala kiire eteenpäin ja sen ilme oli huikean riemastunut. Se on myös saanut sitä kaipaamaani röyhkeyttä! + Otin riskejä ajatuksella "näin tekisimme treeneissäkin". Turha hissuttelu hiiteen! + Nauru ei edelleenkään reagoi kisapaikkoihin tai kisatunnelmiin mitenkään negatiivisesti. Se on niin sairaan helppo ja reipas verrattuna Kidaan, joka on niin herkkä kaikenlaiseen ahdistumiseen ja jännyyteen. + Naurusta on kehittynyt niin estehakuinen kuin hyvin irtoavakin pieni otus, - Vauhtia on niin paljon, että nuoren koiran korvat tipahtaa ilmavirrassa. Ajatustyö meinaa jäädä taka-alalle. - Takaakiertoja täytyy treenata - tämä ei paljastunut kisaradalla, vaan itseasiassa viikko sitten treeneissä. - Keinu on edelleen herkkä olemaan lennokas. Täytyy ottaa tehotreeniin. Muilla kontakteilla ei ongelmaa.

"Itte toivoit asennetta joten älä vänise."

Nauru on käynyt fysioterapiassa pari kertaa ahkerasti. Oli melko huvittavaa melkeinpä kuulla fyssarin tuomio Naurun kropasta Se on ikäistään vuoden jäljessä, liikkeissäänkin edelleen aika varsamainen. Hallitsee kyllä kroppaansa ihan hyvin, käyttää takapäätään, mutta syviä lihaksia ei oikeastaan ollenkaan. Tämän vuoksi takasetkin värisee, kun pintalihakset joutuu tekemään niin paljon töitä sisimpien loikoillessa. Käsittelyssä neiti on hirvittävän nätisti ja se on aiheuttanut kommelluksillaan käsittelijälle lukuisia tyrsähdyksiä. "Onkohan tuo hieman liian fiksu", kysyi fyssari, kun kerroin Naurun syksyisestä seikkailusta ihmisääniä matkiassa. "Tai sitten se on vain liian tyhmä", vastasin. "Se raja on hiuksenhieno."
Saimme hieronta-ja venyttelyoireita, iskin koiran B(E)-vitamiinikuurille ja lisäsin vettä sen ruokaan. Jo muutamalla jumpalla Nauru oivalsi mitä pitää tehdä ja tänään tulokset olivat häikäiseviä! Tietenkään lihakset eivät näin lyhyessä ajassa ole vielä kehittyneet niin paljon, että muutos olisi niistä johtuvaa, mutta hermosto on. Syvät lihakset olivat paljon aktiivisemmat, lisäksi lihakset reagoivat käsittelyyn paremmin, vaikka vielä vähän työsarkaa onkin. Joka tapauksessa huimasti parempaa jo nyt. Kuukauden päästä kurkistelemme tilannetta uudestaan, jotta Nauru pääsee nukkumaan ihanan laserhoitovälineen alle. Se aina sammuu totaalisesti käsittelyn aikana, ensimmäisellä kerralla jouduin tökkimään sen hereille. Eikä kaukana tökkiminen ollut tänäänkään.

Huipulla tuulee. Vallan iloista poseeraamista.

Kävimme viime viikolla Vuosaaren maisemissa yhdessä Essin ja Narin kanssa. Olipa taas hauskaa! On aina yhtä mukavaa kulkea vanhan ystävän kanssa ja koiratkin nauttivat toistensa seurasta. Voi juoruta kaikenlaisia asioita tai olla ihan vaan hiljaa, kaikki on luontevaa. Räpsimme kuvia luonnollisesti suuria määriä, sehän lenkkiemme päätarkoitus aina on. ;)
Paras hetki lenkissä oli, kun Kida osoitti hyväksyneensä Narin täysin osaksi laumaa. Luulin sen vaanivan Naurua leikkiasennossaan, mutta sitten se pomppasikin Narin päälle, joka oli uoksemassa sen ohitse. Samanlainen meininki kuin Naurun kanssa leikkiessä, joskin herkkähipiäinen pehkoparka ei ihan ymmärtänyt asian ydintä. Se jäätyi aloilleen tuijottamaan silmät lautasta muistuttavina, Kidan heiluttaessa pientä töpöään. Ei lähtenyt collie leikkiin, ei, joten merleen oli tyytyminen.