Näimme pitkästä aikaa Naria ja Essiä! Pieni pehkonen on kasvanut valtavasti ja näyttää jo ihan oikealle collielle. :)
Enää muutama päivä kilpailuviikonloppuun, eikä treenattavaa ole oikein ollut. Agilityssa kaikki perusjutut sujuu näppärästi, enkä jaksa turhaan hinkata samoja juttuja maailman tappiin asti. Naurulla kaiken pitäisi sujua, kunhan itse pidän paketin kasassa eikä esimerkiksi keinulle rynnätä liian kovalla vauhdilla. Kidan ainoa mokamahdollisuus lienee kontakteilla, joilla liika innokkuus voi kostautua kontaktivitosella. Perjantaina on kuitenkin vielä ryhmätreeni tiedossa, jossa sitten hiotaan viimehetken hifistelyt viikonloppua varten valmiiksi.
Kävimme valokuvailemassa ja lenkkeilemässä Ojangon lähimaastoissa Narin ja Essin kanssa. Kaikenlaisia kuvaräppäyksiä tuli taas taltioitua, mutta parhaimmista taidan tehdä kuvapostauksen erikseen... laitetaan kuitenkin ensimakua tuohon vähän alemmas. ;) Narilla on ensimmäiset juoksut, mutta eipä ne likkoja kiinnostaneet. Kida kävi vähän nuuhkimassa, totesi pehkoeläimen sakkolihaksi ja sitten se tyytyi painimaan hangessa yhdessä merle-eläimen kanssa. Tuo kaksikko on melkoinen paitaperse-yhdistelmä, kolmas osapuoli saa mitään huomiota, kun kahdestaan on aussieilla niin omat juttunsa.
Tänään kävin tekemässä pitkästä aikaa tokotreeniä, mutta lyhyeksi pyrähdykseksi yritys jäi. Yksin ei vaan ole kivaa. Siitä suivaantuneena sovin Sussun ja Linkin tapaamista helmikuulle, tyhmän itsevarmana varasin harjoituskokeen Naurulle (ja Kidan heitin varalle) ja lisäksi suunnittelin jonkin hallin varailua yhdessä innokkaiden tokoilijoiden kanssa. Tomppelina kun uskottelen itselleni, että helposti sitä kisoihin palaa itsetuntokolahtaneen punakiitäjän tai moottoripuutteellisen merlen kanssa. Ihan helppo nakki. Ihan innokasta työskentelyä noilta kahdelta irtosi, vaikka hommat kestikin n. 20min / nenä.
Paimenlauman kirjoittelija Leena pisti kyselyä blogikoirien huonoista tavoista. Luonnollisesti meiltä löytyy kasa vain kilttejä enkelikoiria, jotka eivät koskaan mitään pahaa tee ja aina ovat omistajan varjoja ja enkeleitä - ainakin, jos heiltä itseltään kysytään. Kukaan piski ei ole täydellinen ja jokaisesta löytyy ne tavat, jotka saa punaiset hiukseni putoilemaan ennen aikojaan. Jotta kukaan ei erehtyisi pitämään puudeleitani täydellisinä (mikä on suuri virhe, koska ainakin minä olen, t. Tapsa), valaisen hieman hottentottien likaisimpia puolia.
"Mun paha tapa on se, että oon niin täydellinen, et muihin sattuu. Tsekatkaa nyt näitä muuvejakin."
On pari pientä juttua, mitkä pitää tietää Tarasta yksinolon aikana. Se on noutaja. Noutajan omistaja varmasti jo tietää mitä ajan takaa, ummikompi voi miettiä, että lähteekö se siis yksinään hakemaan jostain jotain. No ei lähde, mutta ahne se on. Tosi_ahne. Esimerkki löytyy ihan kuluneelta päivältä, kun laitoin koirat vessaan siksi aikaa, kun imuroin olohuonetta. Pienessä lukaalissani tähän kului aikaa muutama hassu minuutti, plus vielä hetki kun moppasin lattian ja laitoin maton takaisin paikalleen. Avasin vessan oven ja kappas, arvovaltainen luppakorvaisuuden edustaja pönöttää pää roskiksessa, toimenkuvanaan ihanaisten tamppoonien repiminen riekaleiksi. Siinä se sitten päätään kummissaan kallisteli, kun minä kihisin kiukusta sotkun nähtyäni, paimenten luikkiessa äkkiä karkuun. Tara on monta kertaa asettanut myös rakkaalle tyttöystävälleni yllätyksen, kun hän on repinyt koiraportin pois tieltään päästäkseen käsiksi roskapussiin, joka ei ole päässyt ulos roskikseen asti. Siinä on sitten imuroitu kahvinpuruja ja noukittu puhtaaksi nuoltuja ruokarasioita. Taran vatsa ei onneksi tästä ole yleensä moksiskaan, se koko sopasta vielä puuttuisikin.
Naurun paha tapa on vähän kiistelty aihe. Entinen avopuoliso tunsi valtavaa raivoa ko. tapaa kohtaan, nykyinen kumppani taas on kehittänyt piirteestä yhteisen jutun itselleen ja merlelle. Nausku on nimittäin aika puhelias tyyppi. Ei se hauku äänille eikä ulise yksinään, kentänkin laidalla se osaa olla ihan hiljaa nätisti, samoin häkissä. Tyyppi on vaan persoonaltaan täysi kanarialintu, joka livertää päivän kuulumiset ja tarinat niin kovaan ääneen, ettei kukaan voi olla kuulematta. Hieman tätä pulinaa on ollut kuultavissa Nauskun synttärivideoissa (1 & 2). Onhan tapa hieman rasittava, kun pieni, puhelias Nauru-eläin kertoo, kuinka häntä väsyttää ennen nukkumaanmenoa, tai kuinka tosi siistiä oli treeneissä tai millaisia unia hän näki odottaessaan minua töistä kotiin tai kuinka kamalan onnellinen hän oli hyvästä ruoasta tai kivasta päivälenkistä... vaan toisaalta. Onhan se aika söpöäkin.
"Mul on vaan kiire kertoooooo mitä kaikkee siistii mun elämässä tapahtuu!"
Kidan huonoin tapa lienee sen päällepäsmäröiminen silloin, kun ahdistaa. En kyllä tiedä voiko sitä ihan puhtaasti pahaksi tavaksi laskea, se nyt kuuluu koiran persoonaan ja pysyy hienosti kurissa tiukalla johdonmukaisuudella. Kiduskia kuitenkin ahdistaa maailma joskus tosi kovasti. Taivas putoaa niskaan ja elämä on tyhmää, eikä silloin ole hauskaa pienillä punapaimenilla. Hässkkä vieraiden koirien keskellä - tai ylipäänsä uusiin tyyppeihin tutustuminen - on jännää ja elämästä löytyy muutama muukin juttu, joista pienet aivosolut joutuvat vähän koetukselle. Kyllähän Kida silloin hammasta näyttää ja kehoittaa muita siirtymään kauemmas, mutta aina neidin ego ei kestä ajatusta, että HÄN voisi sen sijaan siirtyä pois, ettei muiden tarvitsisi. Silloin Kida kulkee menemään kuin pahkasika, mennä röhkii pienessä mytyssä happaman näköisenä ja mulkoilee mennessään kaikkea ja kaikkia, syyllistäen niin pirusti kuin osaa. Ja sitten se makaa happamana pienellä kerällä ja voivottelee mielessään, kun ei pieniä australianpaimenkoiria yhtään arvosteta tai koskaan rakasteta. Toki ikäväksi tavaksi voisi mainita myös vieraiden kovaäänisen vastaanoton leukojen louskuttamisen muodossa, mutta eiköhän tämä olisi ollut ihan pois karsittavissa vähän reippaamalla ja aktiivisemmalla koulutuksella, sekä paneutumisella...
"Mutta mä olen kuitenkin kamalan nätti, tosi kiva kisakoira, pätevä ja poseeraan aina kivellä, halusit tai et. Lisäksi pussailen aina, kun vain sitä toivot. Ja vaikket toivoisikaan."
2 kommenttia
Aivan ihanasti kirjotettu postaus, oivoi ku pisti hymyilemään :')
VastaaPoistaVoi kun tuo Naurun jutteleminen kuulostaa tutulta, meillä Jumin pitää aina kertoa päivän tapahtumat kun tulen kotiin <3
VastaaPoistaKiitän kommentistasi jo etukäteen!