Suurkiitos kaikille kysymyksiä laatineille! Seuraava postaukseni tulee antamaan vastaukseni näihin. Ihan superkivoja kysymyksiä näytti olevan, mitä muutamaa ensimmäistä vilkaisin. Ajattelin kylläkin vastata kysymyksiin niin, etten lue loppuja etukäteen, joten siinähän pohdiskelen vastausta - teidän kaikkien tuijottaessa. ;)

Minusta on ihana aloittaa bloggailu kesäloman jälkeen kertomalla teille erittäin hyviä uutisia. Hymy karkaa huulille ihan vain, kun muistelen eilistä. Lähdimme päivän varoitusajalla tokokeeseen Kidan kanssa. Menimme ihan vaan kahdestaan - avo jäi tekemään koulujuttujaan, Tara oli vielä maalla lomalla, Naurukin sai jäädä kotiin. Minä ja Kida, talsimme kisapaikalle, teimme sekaisin vähän tokoa ja agia, valmistautuessamme kokeeseen. Jännitti niin älyttömästi, flunssa pureskeli vielä nokkaa.

Koko kokeen ajan meillä oli hauskaa yhdessä. Kidalla vielä enemmän kuin minulla. Jokaisen liikkeen jälkeen se katsoi minua innokas aussiehymy naamallaan ja odotti, mitä seuraavaksi. Mikään ei häirinnyt sen keskittymistä, sillä me tehtiin hommia yhdessä.



Valioitumiskello on aika pistää tikittämään. Me emme nimittäin palaa enää voittajaan. Kida voitti luokan yhden liikkeen nollautumisesta huolimatta - VOI1, 258p., sij1!

Tuomarina Ilkka Stén, kisapaikkana Ojangon koiraurheilukeskus, Vantaa

Paikkamakuu 10 - "Mikäs tässä auringon paisteessa makaillessa", tuumasi tuomari numeroa näyttäessään.
Seuraaminen 8 - Peruuttaminen sujui nätisti, mutta jätti perusasennon ottamatta. Olin niin ylpeä. Yhdessä vasemman käännöksessä kiepsahti ympärini. Ei äännellyt!
L-kirjain 9 - Liikkeet oli istu ja maahan. Sain neuvoksi, etten mene niin läheltä kartioita kuin tällä kertaa menin, jottei vaan koira vahingossa joudu väärälle puolelle. Ihanaa, kun annettiin vinkkejä! Kida suoritti liikkeet näppärästi.
Luoksetulo 8 - Ennakoi pysähdystä, eikä muutenkaan ollut räjähtävää nopeusvoimaa. Suoritti kuitenkin kiltisti.
Ruutu 10 - No ihan paras Kida. Meinasin ensin hämääntyä, kun liikkeenohjaaja sanoi "liikkeelle mars" sanan "käsky" sijaan. :D Jäin paikalleni raksuttamaan aivojani ja liikkeenohjaaja hoksasi, että jokin meni nyt pieleen. Hassua!
Ohjattu nouto 9 - Koira-parka ei ensin nähnyt kapulaa, joten teki pienen mutkan juostessaan. Lähti oikeaan suuntaan, palautti vähän hitaasti, mutta nätisti. Alun seuraaminen merkille sujui hyvin, kuten myös pysäytys.
Tunnistusnouto 9 - Emme ole treenanneet liikettä kunnolla aikoihin, onneksi se sujui hyvin. Nappasi oman suuhunsa, pudotti, haisteli vielä viereiset, ennenkuin otti oikean uudestaan ja palautti.
Kauko-ohjaus 9 - Itseasiassa varmaan Kidan parhaat kisakaukot ikinä. Vähän varovaiset, mutta selkeät ja suoritti paikoillaan.
Metallinouto hypäten 0 - Lähti hakemaan, lähti palauttamaan, pudotti. En tajunnut käskyttää koiraa ennen hyppyä takaisin noutamaan, jolloin pisteitä olisi vielä herunut. Palautin hakemaan hypyn jälkeen uudestaan, jolloin toi sen erittäin inhoten loppuun asti. :D
Kokonaisvaikutus 8 

Koska ulkoasun remontti menee kiireellisen työviikonlopun takia ensi viikkoon, päätin seurata monien muiden bloggaajien esimerkkiä ja päräyttää teitä, lukijoita, haasteella.

Meidän tapauksessa hommat menee harvemmin niinkuin Strömsössä, mutta viime viikonloppuna taidettiin tehdä oma enkka. Ai kamala sentään, onneksi oli kuitenkin hauskaa, niin ei ihan kaihertamaan jää!





Vime lauantaina olimme tokokoepaikalla Kidan kanssa hyvissä ajoin. Illalla juoksuja ei vielä kuulunut ja olin tyytyväinen, etteivät ne ehtineet alkaa. Suoraan sanoen vitutus olikin melkoinen, kun harjoittelimme juoksitarkastusta ennen kehään menoa: veripisaroita tipahteli valkoiselle nenäliina-arkille. Kymmenen minuuttia ennen kehään astelua piti minun käydä ilmoittamassa juoksunartun saapumisen estymisestä kilpailemaan. Voi.. räähkä, mutta onneksi tunnin nokosten jälkeen maailma tuntui taas valoisalta paikalta, eikä tilanne haitannut enää niin paljoa. Vastassa olisi kuitenkin ollut vain kaksi koiraa ja tähtäimessä seuramestaruus, vaatimattomasti.

Sunnuntain JAU:n agilitymestaruuksiin olivat kuitenkin juoksunartutkin tervetulleita. Astelin, tai siis ajelin, paikalle koko köörin kanssa. Nauru ja Kida kisasivat kilpailevissa maxeissa, kun taas Tara otti osaa veteraanien fiilistelyluokkaan. Kidan kanssa mennessä radalle olin niin kuutamolla, että unohdin sille jopa housut jalkaan! Hyvinhän tuo loikkii pöksyissä, ei siinä mitään, mutta rimapudotuksen se sai silti aikaan muotivarustuksessaan. Radala räpsähti (onneksi?) vielä HYL, en ollut yhtään kisamoodissa ja kusin radan juuri siinä kohdassa, minnä alunperinkin ajattelin... ei näin!

Kidan meno oli kuitenkin hyvää, toisin kuin nuoremman version. Juoksuinen Nauru on kuin viisitoistavuotias lahna. Se kiikaroi miesten perään, mutta muuten lähinnä valittaa turvonnutta oloaan. Radallakin sen meno oli lähinnä surullista katsottavaa. Se kieltäytyi kahdella esteellä, eikä kummastakaan voi syyttää minun ohjaustani. Se oli lukinnutkin esteen, mutta päätti sitten kuitenkin olla hyppäämättä.






Naurulle tulokseksi 10rv ja turkasen hidas aika. Kepeilläkin se oli kuin löysä makkara. Ei sillä sijoille päästy, mutta hauskaa oli kuitenkin hyvällä porukalla! Juuri ennen veteraanien rataa pärähti vielä ukkoskuuro suoraan yläpuolelle ja kyllä siinä joukkuehenkeä vähän vaadittiin, kun kaikki kökkivät joko buffateltan tai toistensa sateenvarjojen suojissa. Tara saikin juosta radan jo rauhoittuneessa tihkusateessa ja melkoista haipakkaa koira viilettikin! Aivan oli pieni oranssi liekeissä ja se kuulutettiinkin kisoissa mediradan voittajaksi. Myöhemmin paljastui, että minien radan voittanut koira olikin todellisuudessa medi, joten Taran aika oli erittäin hyvä kakkonen. Kyllä muori ansaitsi pandakarhupehmonsa, joka itseasiassa on edelleen korkkaamatta treenirepussa...