Lukijakisaan osallistui valitettavasti vain viisi osallistujaa, joten kilpailua ei pidetä. Äärimäisen kurja juttu, ehkäpä ensi kerralla kilpaidea kolahtaa lukijoihin paremmin.
Usein naureskelemme ystävien kanssa mietiskellessämme, millaisia koiramme olisivat ihmisinä. On hirveän hauska analysoida kyseistä mielikuvitushenkilöä aina luonteenpiirteistä ulkonäköön! Puolison kanssa sitten vastapainoksi olemme usein miettineet, millainen minä olisin, jos olisin ihmisen sijaan koira. Nämä hauskat ajatusleikit päätin jakaa blogiin, jotta saadaan hieman huumorintäyteistä sävyä muuten niin "synkkään" treenaamiseen. Tammikuussa alkaa kuitenkin tiukka kilpailukausi!
Nauru olisi teini-ikäinen, Ruotsista pienenä lapsena Suomeen muuttanut tyttö. Hän olisi hyvin pitkä ikäisekseen, kasvanut hujopiksi jo varsin nuorena ja olisikin koulukiusattu lapsiparka: pojatkin katsovat häntä maankamaralta ylöspäin, eikä neiti muutenkaan vartaloltaan tyttömäisin mahdollinen ole. Nauru olisi kuitenkin luonteeltaan niin reipas ja hyvän itsetunnon omaava, ettei antaisi asian paljolti häiritä. Hän olisi äärimäisen sosiaalinen, reipas ja auttavainen ja siksi kiusaaminen jää taka-alalle, kun näkee, miten mahtava persoona hän oikein onkaan. Naurun asenne koulunkäyntiin olisi kuitenkin hitusen laiska ja rimoja hipova: hänellä olisi kyllä mielenkiintoa ja jopa potentiaalia, mutta jotenkin nuori tyttö ei vaan saa itseään antamaan tarpeeksi. Hän liian helposti jää mukavuusalueensa sisään ja urheilusuorituksissakaan ei turhaa hikeä otsastaan puserra, ellei valmentaja siihen tiukasti vaadi. Siitä huolimatta hänen suhteensa ei ole luovutettu! Nauru ei aina uskoisi itseensä ja vaatisikin toisinaan erittäin lujaa tsemppiä mennäkseen uusiin haasteisiin yhtä reippaasti ja itsevarmasti kuin arkielämän haasteissa! Häntä ei nimittäin elämän vastoinkäymiset huolestuta ja hän olisi kuin kotonaan kaikenlaisissa uusissakin tilanteissa. Nauru olisi sellainen luottohenkilö, joka ulkomaanmatkalla saisi kulkea kartta kädessä ja kysyä apua vierailta, kun muut seisoisivat kauempana vastauksia odotellen. Niin vieraassa kuin tutussa seurassa Nauru olisi erittäin puhelias ja höpötyksissään kovin rönsyilevä. Ulkonäkönsä suhteen hän ei turhia paineita ottaisi, pukeutuisi rennosti farkkuihin, sitoisi tukkansa huolimattomasti ponnarille ja saisi sitten kuulla, että joskus voisi ostaa vähän asiallisempia vaatteita rikkinäisten tilalle. Naurun ehdoton ykkösammatti olisi joko laulajana, juontajana tai jonkinlaisena kirjurina, ehkä jopa kirjailijana - hänellä olisi armottoman valtava mielikuvitus, luovuutta rutkasti ja ideoitaan hän huutaisi muille silloinkin, kun muita ei kiinnosta! Kaiken kaikkiaan tosi rento ja mutkaton tyyppi josta olisi vaikea olla pitämättä.
Kida, keski-iän kriisiä poteva uuttera urheilun harrastaja, joka palkkatyönään tekisi jotain turvallista, siistiä sisähommaa. Kida olisi sellainen hieman hermostunut tyyppi, joka työpöytänsä takaa mulkoisi hitusen happamana ohikulkijoita, ja joka ei todellakaan ole asiakkaiden ykkösvalinta auttamaan tuotteiden tai palveluiden valinnassa. Hän ei paljon vieraille pukahtaisi, korkeintaan kovaan ääneen karjuisi mahdollisille alaisilleen tai työtovereilleen, joiden laiska tai muuten hutiloiva ja huoleton työpanos ärsyttäisivät häntä suuresti. Kida olisi suurien aatteiden nainen, joka kuitenkin puhuu enemmän kuin tekee. Hän pitäii itseään tiukassa kontrollissa, olisi timmi vartaloltaan ja pituudeltaan keskiluokkaa. Suomessa syntynyt ja Suomen sisäänpäinkääntyneeseen kulttuuriin tottunut, omista asioistaan huolehtiva, joka kantaisi otsassaan tiukasti jääkuningattaren leimaa. Hän olisi kuitenkin uuttera ja aikaansaava, sellainen tarkan markan tyyppi, joka tekee hommansa juuri niinkuin pitää eikä vähän sinne päin. Kidan äksy olemus olisi kuitenkin suuresti epävarmuudesta johtuvaa, sillä hitusen hermoheikkona naisena hän pelkäisi milloin sodan syttymistä, milloin maailmanloppua tai syöpään sairastumista. Hän kärsisi luulotaudeista, googlettelisi olemattomia oireitaan ja ystävilleen valittelisi milloin mistäkin (kuvitellusta) murheesta. Kovin harva ei Kidaan jaksaisi tutustua, mikä on sääli, sille ystävilleen ja perheelleen nainen olisi erittäin lojaali, reipas ja rakastava. Hän olisi huumorintajuisempi ja erittäin uskollinen, vaikka kyllä yhteenottoja rakkaidenkin kanssa tulisi, varsinkin huonoina päivinä. Riidat kuitenkin aina sovitaan, eikä Kida järin pitkävihainen ole - hän saattaisi kyllä murehtia pitkään pilanneensa jotain lopullisesti, mutta pölyn laskeuduttua on huolet haihtuneet kuin huomaamatta. Vapaa-aikansa Kida kuluttaisi tiukasti lenkkipoluilla, salilla, pyöräilemässä tai yleisurheilemassa, mutta uimassa vain hyvin harvoin. Kesäkuumalla mökillä, jossa tosin viihtyy vain pari päivää, tai totaalinen kyllästyminen ja mökkihöperöityminen iskee.
Tara, selkävikainen mummonalku, joka potkittiin varhaiseläkkeelle väkisin. Muori roikkui kynsin kiinni ovenkarmeissa, kun vartijat tuuppivat häntä ulkoilmaan samalla leppoisia eläkepäiviä toivotellen. Tara olisi se joka paikkaan tunkeva utelias kyylä, joka on heti paikalla siellä, missä tapahtuu. Tara olisi se mummo, joka lähtee sienimetsään ja unohtuu sinne useiksi tunneiksi, kun siellä oli kaikkea niin jännää ja ihmeellistä - sienet luultavasti olisiat unohtuneet mielestä ensimmäisen vartin aikana. Tara olisi se mummo, joka löytyy työpaikan kahvihuoneesta, vaikka diili olikin, että töistä pysytään poissa. Siellä Tara tunkisi pullaa poskipusseihin ennenkuin kukaan muu tulee hakemaan osaansa ja santsikierroksen voi tehdä hyvillä mielin muiden saavuttua. Tara ei varmasti koskaan myöntäisi oikeaa ikäänsä vaan olisi jumittunut ajattelemaan itseään ikuisena kaksvitosena. Vokottelisi nuorempia miehiä ja haastaisi teinejä uhmakkaasti käsilaukkuaan ravistellen. Yleensä köpöttelisi tasaiseen tahtiin kauppakadulla, mutta nälkäisenä ravintolaan polkaisee niin vauhdikkaasti, että jää juniorit kakkoseksi. Tara olisi sellainen rääväsuinen kaiken suoraan sanova mummeli, joka tasan tietäisi oman arvonsa ja luultavasti luulisi itsestään vähän liikojakin. Äksyäisi muille, jos joku kehottaa siirtymään eikä voisi ymmärtää, miksei ajokorttia enää heltiä, vaikka ihan hyvin hän näki ajaa pari vuotta takaperinkin. Sukulaiset ja muut läheiset saisivat aina olla häpeämässä kun rouva kovaan ääneen kailottaisi kaupassa tuotteiden kurjuutta, eikä hän itse näkisi toiminnassaan mitään kummallista tai noloa. Nuttura ei olisi ainakaan liian tiukalla vaan tämä rouva nauttisi viimeiseen asti päivistään, ihan täysillä. Taran joka päivän kohokohta olisi se tietty kahvihetki, kun voi istua takapihalla, syödä ronskisti munkin (tai kaksi) ja nauttia samalla luonnon harmoonisesta rauhasta, ihan itsekseen.
Maija onkin sitten vähän hankalampi määriteltävä. Joskus leikkisästi tyttöystävä kirjoitti dobermannin rotukuvausta ja hehkutti miten se kuvastaa minua, mutta minä nauroin tälle räkäisesti. Yleensä minua on kuvailtu melko aktiiviseksi paimenkoiratyyppiseksi otukseksi. Turhaudun helposti liian samantyyppisiin rutiineihin ja tarvitsen silloin tällöin enemmän kuluttavaa aktivointia, jotta pysyisin tyytyväisenä. Liian turhautuneena tämä koira olisi juuri se, joka makaa vieressä tuijottamassa lasittunein silmin, värähtäen jokaisesta liikkeestä, valmiina toimintaan. Väriltään ehdottomasti punainen, ei mikään mahdottoman siro, mutta erittäin pitkäkinttuinen koiraeläin olisi kyseessä. Paimenkoiratyylisesti melko moniulotteinen luonne, toisaalta hyvinkin ohjaajapehmeä ja herkkä, mutta toisaalta tietyissä tilanteissa hyvinkin kova ja purkaa turhautumistaan kovaäänisellä komennushaukulla. Tämä koira nauttisi valtavasti pitkistä vaelluksista, reippaasta liikunnasta, mutta myös kainalossa köllimisestä illan päätteeksi sekä herkullisista ruoka-ajoista. Vieraita kohtaan varsin avoin ja sosiaalinen, mutta jonkin verran vahtiviettiä löytyy. Pitää "lauman kasassa" ja varjelee omiaan kyllä ehdottomasti, vieraitakin vähän päivän mukaan... ;) Tuleeko tästä kuvauksesta sinulle jokin rotu mieleen?
Usein naureskelemme ystävien kanssa mietiskellessämme, millaisia koiramme olisivat ihmisinä. On hirveän hauska analysoida kyseistä mielikuvitushenkilöä aina luonteenpiirteistä ulkonäköön! Puolison kanssa sitten vastapainoksi olemme usein miettineet, millainen minä olisin, jos olisin ihmisen sijaan koira. Nämä hauskat ajatusleikit päätin jakaa blogiin, jotta saadaan hieman huumorintäyteistä sävyä muuten niin "synkkään" treenaamiseen. Tammikuussa alkaa kuitenkin tiukka kilpailukausi!
Nauru olisi teini-ikäinen, Ruotsista pienenä lapsena Suomeen muuttanut tyttö. Hän olisi hyvin pitkä ikäisekseen, kasvanut hujopiksi jo varsin nuorena ja olisikin koulukiusattu lapsiparka: pojatkin katsovat häntä maankamaralta ylöspäin, eikä neiti muutenkaan vartaloltaan tyttömäisin mahdollinen ole. Nauru olisi kuitenkin luonteeltaan niin reipas ja hyvän itsetunnon omaava, ettei antaisi asian paljolti häiritä. Hän olisi äärimäisen sosiaalinen, reipas ja auttavainen ja siksi kiusaaminen jää taka-alalle, kun näkee, miten mahtava persoona hän oikein onkaan. Naurun asenne koulunkäyntiin olisi kuitenkin hitusen laiska ja rimoja hipova: hänellä olisi kyllä mielenkiintoa ja jopa potentiaalia, mutta jotenkin nuori tyttö ei vaan saa itseään antamaan tarpeeksi. Hän liian helposti jää mukavuusalueensa sisään ja urheilusuorituksissakaan ei turhaa hikeä otsastaan puserra, ellei valmentaja siihen tiukasti vaadi. Siitä huolimatta hänen suhteensa ei ole luovutettu! Nauru ei aina uskoisi itseensä ja vaatisikin toisinaan erittäin lujaa tsemppiä mennäkseen uusiin haasteisiin yhtä reippaasti ja itsevarmasti kuin arkielämän haasteissa! Häntä ei nimittäin elämän vastoinkäymiset huolestuta ja hän olisi kuin kotonaan kaikenlaisissa uusissakin tilanteissa. Nauru olisi sellainen luottohenkilö, joka ulkomaanmatkalla saisi kulkea kartta kädessä ja kysyä apua vierailta, kun muut seisoisivat kauempana vastauksia odotellen. Niin vieraassa kuin tutussa seurassa Nauru olisi erittäin puhelias ja höpötyksissään kovin rönsyilevä. Ulkonäkönsä suhteen hän ei turhia paineita ottaisi, pukeutuisi rennosti farkkuihin, sitoisi tukkansa huolimattomasti ponnarille ja saisi sitten kuulla, että joskus voisi ostaa vähän asiallisempia vaatteita rikkinäisten tilalle. Naurun ehdoton ykkösammatti olisi joko laulajana, juontajana tai jonkinlaisena kirjurina, ehkä jopa kirjailijana - hänellä olisi armottoman valtava mielikuvitus, luovuutta rutkasti ja ideoitaan hän huutaisi muille silloinkin, kun muita ei kiinnosta! Kaiken kaikkiaan tosi rento ja mutkaton tyyppi josta olisi vaikea olla pitämättä.Kida, keski-iän kriisiä poteva uuttera urheilun harrastaja, joka palkkatyönään tekisi jotain turvallista, siistiä sisähommaa. Kida olisi sellainen hieman hermostunut tyyppi, joka työpöytänsä takaa mulkoisi hitusen happamana ohikulkijoita, ja joka ei todellakaan ole asiakkaiden ykkösvalinta auttamaan tuotteiden tai palveluiden valinnassa. Hän ei paljon vieraille pukahtaisi, korkeintaan kovaan ääneen karjuisi mahdollisille alaisilleen tai työtovereilleen, joiden laiska tai muuten hutiloiva ja huoleton työpanos ärsyttäisivät häntä suuresti. Kida olisi suurien aatteiden nainen, joka kuitenkin puhuu enemmän kuin tekee. Hän pitäii itseään tiukassa kontrollissa, olisi timmi vartaloltaan ja pituudeltaan keskiluokkaa. Suomessa syntynyt ja Suomen sisäänpäinkääntyneeseen kulttuuriin tottunut, omista asioistaan huolehtiva, joka kantaisi otsassaan tiukasti jääkuningattaren leimaa. Hän olisi kuitenkin uuttera ja aikaansaava, sellainen tarkan markan tyyppi, joka tekee hommansa juuri niinkuin pitää eikä vähän sinne päin. Kidan äksy olemus olisi kuitenkin suuresti epävarmuudesta johtuvaa, sillä hitusen hermoheikkona naisena hän pelkäisi milloin sodan syttymistä, milloin maailmanloppua tai syöpään sairastumista. Hän kärsisi luulotaudeista, googlettelisi olemattomia oireitaan ja ystävilleen valittelisi milloin mistäkin (kuvitellusta) murheesta. Kovin harva ei Kidaan jaksaisi tutustua, mikä on sääli, sille ystävilleen ja perheelleen nainen olisi erittäin lojaali, reipas ja rakastava. Hän olisi huumorintajuisempi ja erittäin uskollinen, vaikka kyllä yhteenottoja rakkaidenkin kanssa tulisi, varsinkin huonoina päivinä. Riidat kuitenkin aina sovitaan, eikä Kida järin pitkävihainen ole - hän saattaisi kyllä murehtia pitkään pilanneensa jotain lopullisesti, mutta pölyn laskeuduttua on huolet haihtuneet kuin huomaamatta. Vapaa-aikansa Kida kuluttaisi tiukasti lenkkipoluilla, salilla, pyöräilemässä tai yleisurheilemassa, mutta uimassa vain hyvin harvoin. Kesäkuumalla mökillä, jossa tosin viihtyy vain pari päivää, tai totaalinen kyllästyminen ja mökkihöperöityminen iskee. Tara, selkävikainen mummonalku, joka potkittiin varhaiseläkkeelle väkisin. Muori roikkui kynsin kiinni ovenkarmeissa, kun vartijat tuuppivat häntä ulkoilmaan samalla leppoisia eläkepäiviä toivotellen. Tara olisi se joka paikkaan tunkeva utelias kyylä, joka on heti paikalla siellä, missä tapahtuu. Tara olisi se mummo, joka lähtee sienimetsään ja unohtuu sinne useiksi tunneiksi, kun siellä oli kaikkea niin jännää ja ihmeellistä - sienet luultavasti olisiat unohtuneet mielestä ensimmäisen vartin aikana. Tara olisi se mummo, joka löytyy työpaikan kahvihuoneesta, vaikka diili olikin, että töistä pysytään poissa. Siellä Tara tunkisi pullaa poskipusseihin ennenkuin kukaan muu tulee hakemaan osaansa ja santsikierroksen voi tehdä hyvillä mielin muiden saavuttua. Tara ei varmasti koskaan myöntäisi oikeaa ikäänsä vaan olisi jumittunut ajattelemaan itseään ikuisena kaksvitosena. Vokottelisi nuorempia miehiä ja haastaisi teinejä uhmakkaasti käsilaukkuaan ravistellen. Yleensä köpöttelisi tasaiseen tahtiin kauppakadulla, mutta nälkäisenä ravintolaan polkaisee niin vauhdikkaasti, että jää juniorit kakkoseksi. Tara olisi sellainen rääväsuinen kaiken suoraan sanova mummeli, joka tasan tietäisi oman arvonsa ja luultavasti luulisi itsestään vähän liikojakin. Äksyäisi muille, jos joku kehottaa siirtymään eikä voisi ymmärtää, miksei ajokorttia enää heltiä, vaikka ihan hyvin hän näki ajaa pari vuotta takaperinkin. Sukulaiset ja muut läheiset saisivat aina olla häpeämässä kun rouva kovaan ääneen kailottaisi kaupassa tuotteiden kurjuutta, eikä hän itse näkisi toiminnassaan mitään kummallista tai noloa. Nuttura ei olisi ainakaan liian tiukalla vaan tämä rouva nauttisi viimeiseen asti päivistään, ihan täysillä. Taran joka päivän kohokohta olisi se tietty kahvihetki, kun voi istua takapihalla, syödä ronskisti munkin (tai kaksi) ja nauttia samalla luonnon harmoonisesta rauhasta, ihan itsekseen.
