Viime viikonloppu oli aivan älyttömän rankka! Viiden päivän työputken päätteeksi piti herätä kumpanakin päivänä aikaisin, kiitos koiraharrastuksien. Lauantai kului messukeskuksessa Winnerissä ja siellä saikin moikkailla ja jutustella niin hirveästi tuttujen kanssa, että ääni meinasi käheäksi painua! Hyvin sai ajan kulumaan, enkä kamalan suuriin heräteostoksiin sortunut... mitä nyt yksi treeniliivi tuli ostettua, mutta hei, edelliseni hajosi! Se on siis aivan sallittua!
Sunnuntaina ei haitannut yhtään herätyskellon pimpottaminen. Nappasin kaikki kolme koiraa autoon ja köröteltiin kohti Lohjaa, josta nappasimme Essin mukaamme. Sieltä kaahailimme Kaarinaan, Jaakko Suoknuutin agilitykoulutukseen! Varasin tämän koulutuspäivän jo aikaa sitten tutuille ja parille tutun tutulle. Jaakko on kyllä ihan mielettömän mukava kouluttaja, tykkään kovasti hänen tyylistään. Joskus vuonna peruna Kidan kanssa vietimme viikonlopun hänen ja Janitan opeissa ja se oli kyllä yksi parhaista koiruusviikonlopuistani koskaan!
Treenit itsessään menivät tosi näppärästi. Sain palautteeksi sen, minkä olen tiedostanutkin, mutta aina parempi kuulla se oikean ammattilaisen suusta. Olen teknisesti hyvä ohjaaja, ohjaan siistiä ja kaunista jälkeä, mutta tarvitsen lisää moottoria. Saisin vedättää koiria enemmän ja antaa itsestäni enemmän, jolloin koiranikin antaisivat. Se muniminen esteillä saisi siis lopultakin jäädä! Merkkaan esteet hyvin ja ajoituksenikin osuvat varsin hyvin kohdalleen, mutta kontakti koiraan rakoilee. Siihen minun täytyykin tästä lähtien keskittyä täysillä niin rataantutustumisessa kuin tehdessäkin.
Kida oli äärettömän kiva agikoira, vaan koskapa se ei olisi! Se lukee ohjausta hyvin, jaksaa toistoja hyvin ja nyt teki kauniita linjojakin. Läksy tuli kontakteista, sillä niitä neiti näppärä taas hiipii, vaikka saisi paahtaa täysillä on-offille. Vitosen back flapin teki niin tiukalla käännöksellä, että hyppäsi vitosen kahteen kertaan, vaikka olisi pitänyt irrota kutoselle. Ysillä sitten taas tuplasylkkäri ja siihen yhdistetty pakkovalssi sujuivat oitis kuin unelma! Köröttelimme menemään esteelle numero 20 asti.
Nauru väsähti jossakin kohdalla ja viimeiset tehtävät menivät puoliteholla, mutta se aloitti hyvällä asenteella. Naurun kanssa tuli muistutus siitä, että kokoamiskäskyn on oltava selvästi erilainen kuin luoksetulokäsky ja että minun pitää olla tarkkana siinä, mitä käskyä käytän missäkin kohdassa. Itse ohjauskuviot sujuivat kyllä hyvin ja kontaktitkin merle-eläin suoritti hyvin, A:n hyvin nopeasti, puomilla vähän hidastellen. Jaakko lohdutteli kestävyyden paranevan iän karttuessa, pakko reippaasti uskoa siihen!
Essi taas meni ensimmäistä kertaa valmennukseen Taran kanssa! Tapsa oli niin täynnä tarmoa (ja ääntä..) ettei tosikaan! Aivan huippuhyvin meni kaksikolla, Essi varmasti omaan blogiinsa kertoo yksityiskohtaisemmin. Varmasti tämä kaksikko nähdään jossain vaiheessa epiksiä starttaamassa yhdessä. :)
Koin kauhunhetkiä mitatessani Naurun säkäkorkeuden päivänä eräänä. Eihän siinä, tuollainen 56 senttinen mörmyläinen pääsee ainakin helposti agilityesteistä yli... huh huh silti! Mistä ihmeestä se itseensä moiset jättigeenit imi, onkohan sen perimään sekoittunut vähän afrikannorsua tai kenties jääkarhua? Persoonaltaan se on kyllä varsinainen harmaahylje, joten ehkä oikea etäsukulainen onkin merileijona.
Valokuvaaminen näinä rumina sadepäivinä ei todellakaan kiinnosta. Onneksi Essi räpsäisi otoksia turilaisistani, kiitos siis hänelle! Näppäränä tyttönä tekaisin myös nopean videokoosteen agivalmennuksesta. Täytyy mahdollisimman pian taas kömpiä viisaiden ihmisten oppiin!
.jpg)
