Yksi lukija on tipahtanut taas kyydistä. Asia surettaa minua jollakin tavalla, mutta omapahan on syyni: kuka jaksaisi lukea blogia, jonka päivitystahti on tällainen. Tämä kesän piti olla kunnianhimoista aikaa blogille, mutta valitettavati toisin on käynyt. Menneisyyden mörköjen selvittelyt ovat menneet etusijalle ensimmäistä kertaa kahdeksaantoista vuoteen. Niin tai näin, täällä me yhä olemme. Päivitymme tasaiseen tahtiin, syksymmällä ehkä taas hivenen reippaammin. Ainakin kisakuulumisia on...
Viikko sitten keskiviikkona oli ryhmämme treenivuoro ja nappasin punaisen Kidan mukaani. Myöhemmin totesin, että olisi pitänyt ottaa kumpainenkin, sillä olin ainoa, joka kentälle saapui. Oli kuitenkin ihan piristävää tehdä VIP-treeni Kiiturin kanssa, harjoitella kaikkia sille hankalia asioita ihan ajan kanssa. Kidan asenteesta työntekoon tuskin tarvitsee erikseen mainita, ainahan se on yhtä liekeissä. Teimme ensin lähtöharjoituksia, palkkausta rauhallisesta odotuksesta ja lähtölupa vain rehellisestä odottamisesta....
