Se yksi ja ainoa

10.08

(PST! Anonyymit lukijat! Huomatkaa vieressä oleva gallup! Minua kiinnostaa olemassaolonne. ---->)



Möyrimistä rakastava, ihanan pörröisen oranssi, palloa sekopään katseella kiiluvasti tuijottava, uimamaisteri, oman elämänfilosofiansa omaava, ahne possu - sitä kaikkea, ja paljon enemmän, on minun ensimmäinen ikioma koirani. Tara täytti huhtikuun 18. päivä 7-vuotta, vaikka tuota ei uskoisi millään muotoa sen ikäiseksi. Ikä on havaittavissa löystyneessä naamassa ja lisääntyneissä luomissa, mutta harmaahaiveneksi tapausta ei voi kutsua, eikä mitenkään raihnaiseksikaan. Syntymäpäivää minä en päässyt viettämään noutajan kanssa oikeana päivänä, sillä saavuin silloin koleana yönä takaisin Lontoosta Suomeen, mutta eilen omina syntymäpäivinäni juhliminen suoritettiin onnistuneesti. Lähdimme nimittäin agilityepiksiin P-HAU:n tiloihin. Minä, Oona, Tara ja turistiksi mukaan päässyt Nauru. Isot paimenet saivat jäädä kotiin - pääasiassa sen takia, koska Kida päätti aloittaa juoksunsa ärsyttävimpään mahdolliseen aikaan. Eipä kaksikko siis kisapaikalla mitään olisi tehnyt, joten jäivät kotiin odottamaan.


Oli muuten kylmä. Ja satoi. Rata oli rakennettu halliin, eikä onneksi ikuisuutta tarvinnut odottaa, Taran kun ilmoitin vain yhdelle 1lk:n kisaavien radalle. Se oli hirmu tyytyväinen päästyään yksin hommiin, kulki niin leuhkasti ja innokkaasti, että oksat pois. Ennen rataa lämmittelyn päätteeksi käppäilin kentällä Taran kanssa pari rallytokokiemuraa. Tosiaan: ilmoitin Taran rallytokon möllikisoihin ensi kuussa. Allekirjoittaneen tietämys lajista on aika lailla puhdas nolla, mutta nopealla tutkimuksella säännöt kävivät tutuiksi. Kyltit ulos ja rataharjoitusta suorittamaan, itse tehtävät ovat kuitenkin noutajalle jo tuttuja. Kesäkuun virallisiin ajattelin myös ilmoa laittaa menemään. Tapsan mielestä toko on ihan liian pilkuntarkkaa - ja hiljaista! - puuhaa, ja rallytokossa sillä on huomattavasti hauskempi meno.

Rata meni itseasiassa hyvin. Ainoana miinuksena on ajautumiseni liian lähelle keppejä Taran työskennellessä, ja jouduin hitaasti kääntämään kulkusuuntaani. Liian jyrkkä käännös olisi vain saanut Taran syöksähtämään kepeiltä ulos liian aikaisin.Tuloksena kuitenkin hieno nolla, ajan alitus -14,jotain, ja tällä tuloksella sijoitus 1. Hyvä, Tapsa! Se on niin luottokaveri radalla pinkoessa.




Nauru oli kisapaikalla (yllättäen) kuin kotonaan. Kaikkia olisi pitänyt rakastaa, mutta jaksoi silti keskittyä hommiinkin vilkkaasta häiriöstä huolimatta. Tällainen pönötyskin napattiin parkkipaikalla pienestä sinisestä! Tyyppi on kyllä kokoajan valloittavampi persoona, älykäs, oppivainen, tasapainoinen ja huumorintajuinen tapaus.




Tänään pidämme itseksemme perhetiimillä toko-ja rallytokotuokion, sillä alkuperäiseen suunnitelmaan olisi kuulunut Kidan epistely voittajaluokassa oman seuramme kisassa. No, kuten sanottu, juoksut osuivat niin nappiin... Saapahan emäntä sairastella pikkuflunssaansa pois.



Mites nämä turinat sitten?

1 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat