mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda periks ei anneta ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin jos ois helppoo, kaikki tekis niin mus on voima, jota en voi vaimentaa pusken täysii aina vaan mun ei täydy, vaan mä saan


Treenaaminen ei ole helppoa missään lajissa. Tiettyyn pisteeseen päästessä asiat alkavat näyttää enemmän hankalilta kuin valoisilta, ja jossain kohtaa jokainen kokee, että olisi helpompaa laittaa hanskat tiskiin ja antaa olla. Sama pätee esimerkiksi matematiikan opiskeluun. Kun siirrytään 1+1-laskuista ylemmälle tasolle, täytyy alkaa oikeasti miettiä. Pelkkä aiemmin opittu ei riitä, eikä kokeista psty enää liihottelemaan läpi ilman minkäänlaista vaivannäköä. Tämä on se hetki, joka erottelee jyvät akanoista. Oletko sinä se, joka turhautuu tilanteesee, suuttuu ja heittää kirjan seinään? Se, joka antaa olla ja siirtyy television ääreen. Vai oletko sinä se, joka yrittää parhaansa, laskee laskua vaikka koko yön, joko siinä onnistuen tai epäonnistuen?

Aina ei tarvitse kehittyäkseen onnistua. Tästä hyvänä esimerkkinä agility. Tokihan möllitason koirakko voi hinkata maailman tappiin asti S-kirjaimen muotoista rataa, joka koostuu hypyistä ja putkista. Siitä saa itselleen itsevarmuutta hetkeksi, mutta kun rata on kuutettu puhki, mitä jää käteen? Vaikeiden ratojen tekeminen kehittää, vaikka puhtaista suorituksia ei tulisikaan. Ei tarvitsekaan tulla. Treenaamisen idea ei ole muuttua hyväksi yhdessä yössä, vaan saavuttaakseen tuloksia täytyy osata turhautua, sillä se on avainsana tuloksekkaaseen jatkoon. Asenne on tärkeä ja pitää olla kärsivällinen. Se on todellakin tullut huomattua hyvin henkilökohtaisesti.



murehtiminen ei takas eilistä tuo ja huominenkin tulee vaan jos selvitään tänään mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua
se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään hakenu näkemystä mun meininkiini monacon vipeistä slummeihin keniaan kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa alotan ittestäni, korjaan mun mielen nostan mun katseen ja mun suupielet



Olen saanut tokossa laskea hattuni useaan kertaan. Kida olisi aikanaan tarvinnut kylmähermoisemman, kärsivällisemmän ohjaajan. Nauru taas sellaisen, joka ymmärtää sen hitaan  kehittymisen. Vaikka tilanne on kolistanut tokomotivaatiotani hyvin mataliin lukemiin, en ole koskaan luovuttanut. Tahti on hidastunut, mutta mielessäni on hakannut ajatus, joka on ajanut minua eteenpäin. Minun koiristani tulee valioita. Ei ole varmuutta toteutumisesta, mutta en voi jättää asiaa kesken ja elää epävarmuudessa, josko olisin sittenkin onnistunut. Mieluummin yritän sisukkaasti. Olen tosin muuttanut asennettani vähemmän vakavaksi, joka tietenkin näkyy myös tuloksissa. Edelleen turhaudun usein ja taukoja tulee sen takia, mutta olen muistuttanut itselleni, ettei kyse ole maailmanlopusta. Ja ettei keään muuta kiinnosta tulokseni kuin minua itseäni.

Ilmoitin kummankin aussien Porvoossa pidettyihin möllikokeisiin, avoimeen luokkaan. Kida suoritti luokan vähän sovelletusti, nouto tehtiin metallikapulalla ja hyppy korvattiin hyppynoudolla. Kisataukoni kostautui Kidan kohdalla niin, että olen täysin unohtanut sen vaatimat rutiinit tokokisoihin mentäessä. Lyhyt aamupissatus ja aamuruoan käyttäminen palkkana oli vähän huono yhdistelmä: koira vuoti kovasti kehässä ja sen ajatus oli selvästi palkassa, vaikka se suorittikin tehtävät hyvin. Luit oikein, hyvin. Se oli kiinnostunut työskentelystä, se oli iloinen ja se suoritti kaikki vaaditut liikkeet.

Luit oikein. Kaikki.





Paikkamakuu 9,5 - Inisi ja liikahti eteen alussa, muuten oli kauniisti.
Seuraaminen taluttimetta 9 - Jälleen alussa ininää ja levottomuutta, mutta sitten rauhoittui ja teki erittäin kaunista, hiljaista työskentelyä. Tuntui hyvältä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 - Jälleen alun ininä, muuten ei moitteita.
Luoksetulo 8,5 - Lähti hyvällä laukalla, pysähtyi hyvin. Sivulle tuli ravissa.
Liikkeestä seisominen 9,5 - Tepsuttelu vei puolikkaan pisteen.
Noutaminen 8,5 - ÄLÄ MUUTA SANO. Sinne se juoksi metskulle, nappasi sen suuhun, palautti ravilla ja heilautti pyllynsä ihan oikeaan paikkaan,suoraan perusasentoon. Vieraassa hallissa, pienessä hallissa, vieraiden ihmisten tuijottaessa.
Kauko-ohjaus 8,5 - Liikkeet olivat vähän vajaita, mutta suoritti kuitenkin tarkkaavaisena. Katse vilkuili lähellä olevaa palkkaa...
Estehyppy 7 - Ahtaassa hallissa kapula laskeutui n. 1,5m päähän tyttöystäväni jaloissa odottavasta palkasta. Kida lähti kapulalle, otti sen suuhun ja lähti sitten kipittämään palkalle. Huusin käskyn uudestaan ja neitikoira kääntyi ympäri ja palautti kapulan ilman ongelmia.
Kokonaisvaikutus 8,5 - "Osaava koira. Ääntelee jonkinverran. Jättöliikkeissä teputtaa etutassuilla."

Nauru oli tavalliseen tapaan todella lunki vieraassa paikassa. Sillä oli nälkä ja se oli hitusen turhautunut, kun oli joutunut katselemaan Kidan lämmittelyä pihalla auton takakontista. Sen häntä heilui ja se liverteli hieman onneaan kansalaisille ja töihin lähtikin erittäin reipas koirakansalainen. Olen keksinyt pieniä kikkaskonsteja vireen ylläpitämisen edistämiseksi, samantapaisia mitä agilityssakin käytin aikanaan (ja jonka vuoksi minulla on nyt kreisi agilitykoira, siitä lisää tarinaa myöhemmin). Paikkamakuuta odotellessa Nauru piippaili ja vilkuili vihjailevasti ulkopuolelle jäänyttä ruokapalkkaansa, mutta muissa liikkeissä se ei äännellyt. Se ei kertaakaan näyttänyt hakatulta tai ahdistuneelta, nälkäiseltä ehkä välillä! Kun pirun aamiainen antoi odottaa itseään.





Paikalla makaaminen 8 - Naurua kutitti kyljestä juuri sillä hetkellä, kun käskin sen maahan. Vinoonhan se meni. Tietenkin se suoristeli vähän itseään (maassa pysyen) ja tämä rokotti. Se myös ennakoi perusasennon liikkurin käskystä, josta piste pois. En olekaan treenannut paikkista liikkuroituna varmaan puoleen vuoteen...
Seuraaminen 10 - Ylpeys ja ennakkoluulo! Ei kertaakaan jätätystä, ei edistämistä. Kontakti säilyi koko seuruun. Suoritti liikemuutokset moitteetta. Naurulle taputettiin sen seuraamisen jälkeen. Vielä se kaipaa vähän joustavuutta, jotta liikkeestä tulee näyttävä, mutta mikä muutos. Viimeksi kesällä mölleissä koirani kulki perässä korvat luimussa, näyttäen olemuksellaan koko kentän kaartille vihaavansa tätä kaikkea juuri sillä hetkellä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 - Harjoittelimme kaukoja ennen kehää ja pieni porsas teki liikkeestä istumisen. Kaksoiskäskyllä käskytin maahan ja koirani näytti siltä, että muljautti silmiään. "Kun mikään ei riitä!"
Luoksetulo 8 - Todella hyvä laukka ja pysäytys, palasi ravilla ja teki tosi ison kaarteen ennen perusasentoon saapumista. Luoksarin loppu treenilistalle.
Liikkeestä seisominen 10 - Ei mitään moitittavaa missään.
Noutaminen 0 - No, nälkäinen pieni porsas vhän porsasteli. Ja minä vähän sössin. Nouto pienessä hallissa suoritettiin tyhmästi kohti vastapäisellä seinällä olevia häkkejä. Heittämäni kapula iskeytyi häkkiä vasten ja avasi häkin oven. Lähetin Naurun kapulalle, mutta pienissä possun aivoissaan koirani ajatteli, että vapautin sen palkalle. Kaksoiskäskyllä se käänsi kurssinsa ja haki kapulan. Vieras (ja painava) kapula ei kuitenkaan pysynyt suussa, kun merle istahti perusasentoon, koska eihän pienet possukoirat voi tehdä kahta asiaa yhtäaikaa. Voipas, ärkele. Tässä kohtaa alkoi näkyä myös vireen laskeminen, josta aiemmin ei ollut vielä murhetta.
Kauko-ohjaus 8,5 - Suoritti kaikki liikkeest, mutta ei niin suurela innolla kuin olohuoneessa. Vireen laskeminen näkyi tässäkin, vaikkakin sen ilme oli vielä ihan iloinen.
Estehyppy 0 - Tässä kehitin jo uutta sotasuunnitelmaa, sama kuin joka kokeessa. Vire maantasalla menee esteen eteen ja vain seisoo siinä, selkä minuun päin, hyljettä muistuttaen. Tiukasti uusin niin monta kertaa, että teki liikkeen kunnialla. Tähän on nyt yhdistynyt jokin huono suoritusmoodi, joka on pakko karsia, hyppy kun on aina kokeen viimeinen tehtävä.
Kokonaisvaikutus 8,5 - "Hieno seuraaminen. Koiran vire laskee lopussa."

Seuraava kisatilanneharjoitus sunnuntaina. Olen aika innoissani.

Minulla on luonnoksena toinen teksti koskien viime viikon lopun fyssarilla käyntiä ja tokotreenejä, mutta epäloogisena ihmisenä julkaisen agilitypostauksen ensin. Minulla on niin sairaan hyvä fiilis tätä tekstiä kirjoittaessa, että haluan jakaa sen kaikelle kansalle ihanjusthetinyt.




Aikakoneella huristamme lauantaihin, Lahden Vipusenkadulle VAU:n agilityhalliin. Vanhoilla asuinsijoilla oleskelu oli aika nostalgista. Naurulle olin ottanut kolme starttia ja kisapaikalla oli aika huumorintajuinen, virtaa täynnä oleva rakkausauspai. Ihan kahjo tyyppi, fyssari varmaan hieroi jonkin aivolosun väärään paikkaan. Se kieriskeli tekonurmella, nähräsi, ilme oli kasideenä ja sillä oli niin sairaan siistiä. Onni on kisata noin reippaan ja huumorintajuisen tyypin kanssa!

Ensimmäinen startti kusi koiran liialliseen energiaan (!). Huutava agilitykoira teki niin laajan kierroksen tullessaan putkelta, että hyppy jäi välistä. Muuten rata tuntui tosi hyvältä. Kepeille sukelsi ja suoritti itsenäisesti, lisäksi kontaktit otti kauniisti ja vauhtia oli kamalasti. Ohjattavuudeltaan just sitä mitä olen toivonut! Rimapahanen otettiin vielä, kun ohjasin lopun väärältä puolelta, mutta eihän sillä enää merkitystä ollut. Tuloksena siis 10vp ja sairaan hyvä mieli. Sijoitus oli 6/11 (tuloksen tehneistä)

Toinen startti alkoi renkaalla ja puomilla, mikä vähän jänskätti. Neiti-Nauru kun treeneissä keksi, että renkaan voi myös hypätä renkaan vierestä. Pari rengas-treeniä lämppäalueella ennen suoritusta ja lähtöön tyytyväsen oloisen koiran kanssa. Sara sanoi, että häntä jännitti kun Nauru lähdössä rapsutteli korvaansa, vilkuili häntä, hyvä ettei haukotellut. Kun pääsin paikalleni sen korvat nousi höröön, lihakset jännittyi - ja kabumm, täydessä kisavireessä oleva koira syöksyi radalle haukun saattelemana. Ihme tyyppi! Rengas meni nappiin ja niin meni kaikki muukin. Kouluttajani Paula oli katsomassa ja hän kehui radan olleen todella siistin näköinen, jossa pakka pysyi kasassa alsta loppuun. Radalta kouraan tuli puhdas suoritus, ihanneaikaa -10,02, LUVA ja 5/13 (tuloksen tehneistä)

Viimeinen hyppäri olikin sitten jo oma lukunsa. Jari Suomalainen oli vaihteeksi tehnyt radan, jossa vain juostiin edestakaisin hallin päästä päähän. Sellaiset radat eivät vain sovi Naurulle. Kahdella suoralla elukka oli saanut jo sellaiset vauhdit itselleen, että putkesta jarruttaminen ja vekkaaminen "pienessä tilassa" kepeille epäonnistui ja koira möhläsi keppien sisäänmenon. Pasmat oli vauhtiotuksella tässä kohtaa kilahtaneet ympäri ja esteohituksen jälkeen en jaksanut jäädä koiralle kiukuttelemaan vaan vedettiin rata täysillä loppuun, jotta siitä jäi itsevarma ja onnistunut voittajafiilis. HYL ei harmittanut, yksi LUVA oli jo kourassa ja ensi viikolla metsästellään paria puuttuvaa Helsingissä! Superkoira on minun merleni!



Rata vaikutti kivalta ja sitä se olikin! Oli niin ihanaa olla taas Jennan katseen alla, saada hyvää palautetta ja tsemppiä. Kida oli aivan lyömätön ja yhteistyömme oli parasta pitkään aikaan. Ylistyksiä koira sai osakseen kutosen putkella. Tein putkijarrun ja Jennan sanojen mukaan koirani kääntyi yhtä terävästi kuin parsonrussel, joka suoritti hetki ennen Kidaa. Hän sanoi, että edellisenä päivänä maxikoirat olivat surutta paukuttaneet suoraan putkeen nro 14, tai tehneet niin suuren kaarroksen, että nenä miltein kävi putkessa. Kida sen sijaan kääntyi kirjaimellisesti lantin päällä. Olen huolellisesti putkijarrun sille opettanut, eikä työ selvästi ole ollut turhaa!

Myöskin leijeröinneissä koira on aivan yliveto, emmekä siksi niitä treenanneetkaan. Lisäksi Jenna oli haltioissaan siitä, miten paljon Kidan linjat ovat parantuneet: käännökset tiukentuneet ja itsensä kasaaminen vahvistunut. 10-11 ja 11-12 välit olivat maxikoiralle varsin ahtaat, mutta silti onnistuin kaksi valssia niihin ajoittamaan, vaikka esteen 11 jälkeen linja siitä kärsikin. Muutimme vähän ohjausta ja valssin sijaan tein vekin, joka sopi Kidalle paremmin.

Ja paukutettiinhan me niitä nolliakin! Kyllä oli sairaan magea fiilis, kun luotin koiraan, en jahkaillut ja tein täysiä. Ensimmäisen nollan jälkeen treenattiin väsymyksen kanssa pärjäämistä, eli ei muuta kuin uutta rataa putkeen, vaikka keuhkot hoosiannaa huusikin. Väsyneenä luonnollisesti virheitä tuli enemmän - jäin jälkeen 8 putken jälkeen ja törkkäys ysille jäi vajaaksi, sitten esteen 20 työntö jäi hutaisuksi eikä koira lukenut sitä. Koska leijeröinti-treenille ei ollut tarvetta ja Kida lukee esteitä älyttömän hyvin, tein rataharjoituksessa A:n oikealta puolelta juosten jolloin oma liikkeeni säilyi, joka nopeutti kontaktin suorittamista. Parin virheen jälkeen kasasin mieleni (tai kroppani) ja juoksimme pari näppärää nollaa väsymyksestä huolimatta. Piti vaan pistää pää ylitöihin, muistuttaa itselleen, että asiat täytyy tehdä loppuun asti, vaikka haluaisikin mennä matalimmasta aidanraosta. Kyllä kannatti!

Kidan kanssa kahdestaan on aina niin leppoisaa, se on niin hiljainenkin kun muu lauma ei ole nostattamassa kierroksia. Jäi niin hyvä maku suuhun ja niin pilvissä leijaileva onnistuja-fiilis, että sen voimin taidan liidellä koko seuraavan viikon. Tai ainakin tämän päivän. Mieluiten seuraavaan Jennan valmennukseen asti, joka on ensi kuussa luultavasti Naurun kanssa!

Taivaalta sataa aussieita
Metsissä lymyää myös merlejä lohikäärmeitä.

Lapset harrastaa pukkihyppelyä, Naurut pehkopomppuja.

Taisteluliikkeiden esittelyä.

Ei tuo vanha tollerikaan ihan fiksu ole.

Nauru melkein sai sen kiinni. Melkein.