Aamupäivällä kiukutus oli käsinkosketeltavaa. Olin lähtemässä hallille, koirat istuivat jo takakontissa ja tavarat oli viskattu etupenkille. Lumien pyyhkäisy tuulilasista ja menoksi - paitsi että tuli hidaste, sillä tajusin tuulilasin pyyhkimien puuttuvan paikaltaan. Joku erittäin ihanainen henkilö oli kokenut oikeudekseen varastaa uudet (joskin hyvin kuluneet sellaiset) pyyhkijät kaaraansa nappaamalla ne minun koslastani. Kiukkuni oli käsinkosketeltava, uusia pyyhkimiä en siihen hätään saanut ja mielipahan vallitessa nakutin viestiä, että joku muu saa mennä paikalleni.

Kidan liitelyt siirtyivät lauantaihin, mutta Naurulaisen kanssa suuntasin illalla ryhmätreeniin tokon saralla. Ja voi jestas miten hieno likka minulla olikaan. Teemana oli paikallaolot ja ruutu, mikä sopi omaan kalenteriini täydellisesti. Paikkikset ovat tehotreenissä ja ruutu tuo mukavaa vauhtia paikallaan pönöttämiseen ja itsensä kasaamiseen. Naurun fiilis oli hyvä ja pohjalla oli hyvä lenkki, jolla kävimme Oonan kanssa. Hän vain palasi kotiin Oran, Kidan ja Taran kanssa, kun me Naurun kanssa käännyimme Vuokkosille.

Paikkaistumisessa etupalkka, paikkamakuussa namit jaloissa. Koutsia lainaten "kuin suolapatsas", ylväs, tarkkaavainen ja ihan paikallaan. Palkkasin ahkerasti ja olin kamalan tyytyväinen jo tässä vaiheessa, vaikkakin nopeutta täytyy lisätä maahan menemiseen ja perusasentoon nousemiseen. Siirryimme tekemään itseksemme vähän perusasentoja ja paikallaan kääntymisiä peilin edessä, kunnes pienen breikin kautta ruudun vauhtia kokeilemaan. Teimme kolme treeniä, kaksi lelulla, yhden ilman. Naurun vauhti oli käsittämättömän hyvä, motivaatio tasan ruudussa eikä se häiriintynyt apukoutsista, joka seisoi ihan ruudun vieressä. Käsittämättömän hienolta näytti, sillä Naurun vasikanlaukka on kummasti kehittynyt pitkäksi, liitäväksi aikuisen koiran pinkomiseksi. Naureskelimme, että tätä menoa Naurusta tulee todellinen tykki, "vaikka eihän toko nopeuslaji olekaan."

Tauolle, jonka jälkeen ruudun muita osia harjoittelemaan ilman ruutua. Otimme vauhdista perusasentoon tulemista niin, että lähetin neidin kiertämään hyppyesteen siivekkeen, lähdin kävelemään pois päin, annoin seuruukäskyn ja palkkasin, kun koira siihen oikeaoppisesti tuli. Naurulle homma oli selvää kauraa ja saimme ohjeeksi alkaa harjoittelemaan tehtävää erilaisista kulmista, pituuksista ja joskus seuruukaaviota pidemmäksi jatkaen. Kokeilimme myös maahanmenoa kauempaa, joka on vielä hieman hidas ja Nauru mielellään valuu vähän eteen (huom, kyseessä ei ole kaukokäsky, vaan ihan tavallinen maahanmeno), joka pitää ottaa ruudussa sitten huomioon. Lopuksi makaamista häiriössä (ilman paikkakäskyjä, eli kuten ruudussa) ja Nauru oli kamalan pätevä. Se ensin reagoi apukoutsin houkutuksiin (ensin juttelu, seuraava vaikeustaso nakkipussin rapistelu, jonka jälkeen istumaan käskytys käsiavun kera) se ensin reagoi, möhähdin ja laitoin uudestaan hieman eri kohtaan makaamaan ja ei sitten reagoinut lainkaan. Käänsi katsettaan pois ja väisteli houkutuksia, paitsi vapautuksen jälkeen meni kysymään, että "joko me nyt syötäisiin ne sunkin nakit, kun niitä niin rapistelit?"

Hallilta kotiin kävelin leveä hymy naamalla. Uskalias rusakko oli viedä Naurun huomion, mutta jahti sai tiukasta komennuksesta unohtua. Kotona sininen asetti päänsä Taran takamukselle tyytyväisenä ja päätin, että tänä iltana annetaan naksuttelujen olla. Nauru on päivän työnsä tehnyt - Kida ja Tara saavat iltajumpissaan tehdä Naurunkin puolesta.