HURRRAAAAAA. Sata lukijaa! Voi vitsi! Pidän lupaukseni ja järjestän arpajaista, kunhan ensin keskustelen palkintopuolesta muutaman tahon kanssa.

Sadas lukija voi saada nimensä kaksi kertaa mukaan, jos haluaa pientä muistamista ja päättää arpajaisiin osallistua. :)

Huomasitteko joulukalenterin? Vuoden läpikäymistä koirien silmin on luvassa!

Joulukuu, joulukuu, joulukuu! Joulufriikiksi kehittynyt ihmismieli ilakoi. Lunta tosin saisi sadella enemmän: tänään sitä tuli pienen pieni kerros maahan, mutta muuten olemme astelleet jäisellä syysmaisemalla. Poikkeuksena kylläkin Hakunilan urheilupuisto. Vantaan hiihtäjät ovat sitä mieltä, että kyllä nyt on odotettu hankia jo ihan tarpeeksi kauan, tuloksetta. Siispä pakkasten alettua ovat lumikoneet huutaneet ja sylkeneet kidastaan valkoista vettä valtavaksi läjäksi, josko siitä saataisiin levitettyä hiihtohulluille pelastusta, mikäli "oikea" lumi ei kohta ala taivaalta sadella.

Kida on aivan hullu lumipeitteeseen. Se kierii, möyrii, möyhnää ja riehuu, hyvä kun etenemään pääsee, kun kokoajan pitäisi olla itseään lumeen kihnuttamassa.

Tapsa hengasi äitini luona muutaman päivän, sillä meillä oli aikamoinen kisaviikonloppu.

Perjantaina tosin neiti Tara tuli mukaan kinkereihin, sillä jolkotimme Koirakeitaan joulumätsäreihin kokoonpanolla minä, Oona ja äiti, koirista Tara, Nauru, Mimmi ja Rosa. Kaksi viimeisintä äitini pomeranianioita. Itse mätsäri oli minusta ihanin ikinä: perinteisellä ei menty, vaan kehään otettiin viisi koiraa kerrallaan, joille jaettiin tuomareiden mieltymyksien mukaan lappuja mitä erilaisimpiin jatkokehiin. Itse esitin Naurun ja Rosan, Oona taas Taran ja Mimmin. Kaikki esiintyivät älyttömän kauniisti! Mimmi vähän jännitti, vieras paikka ja "vieras" ihminen, mutta hienosti pieni musta turrukkakin tsemppasi. Lopulta Nauru suuntasi "koiran kaunein ilme"-luokkaan, Mimmi "paras esittäjä"-kaartiin (taidettiin Oonaa luulla seniorhandleriksi...) ja Rosan kanssa "paras yhteistyö"-poppooseen. Yllättäjä oli Tapsa, joka pääsi himoittuun "Keitaan kaunein koira"-kehään!

Nauru veti potin kotiin voittamalla luokkansa! Se sai ison läjän palkintoja, joista ensimmäiseen iski hampaansa ennenkuin ehdin kissaa sanoa, ennen palkintokuvien ottamista. Oli lelua, kuppia, pokaalia, luuta ja herkkua, lisäksi valitsin satunnaisista tavaroista itselleni uuden juoksuvyön ja pitkän joustohihnan! Muissa luokissa jouduimme näppejämme nuolemaan. Olin aivan haltioissani koko tapahtumasta, niin jouluhenkinen ja aah, kaikinpuolin mallikas! Ainoa miinus muutamista hätäisistä kilpailijoista, jotka kovaan ääneen protestoivat milloin hitautta ja milloin mitä tahansa muuta. Ärsyttää hätähousumaisuus.

Lauantaina olikin sitten ihan uutta ja ihmeellistä! Tara suuntasi mätsäreistä suoraan äidin luokse, minä aussieiden kera ja Oona Ora-mudin kanssa pyyhälsimme Karjaalle rallytokokokeisiin. Saimme seuraakin, kun Essi tuli menoa katselemaan. Oli ihan hauskaa, vaikka tuomaria taisikin hieman ärsyttää leikkimielinen asenteeni lajia kohtaan. Tuli sellainen olo, kun hän kokeen jälkeen ulkona kommentoi virheitäni, ja hymyillen totesin vain tämän hyväksi treeniksi tokokoirilleni. Noh, kumpikin koiruuksista sai hyväksytyn tuloksen! Pistevähennykset lähinnä omista mokistani (pahimpana sijaintini kyltteihin nähden - en minä tiennyt, että se on niin tarkkaa!)

Tässä Naurun rallysuoritus, Kidan tulee myöhemmin: