Mitäs me luuserit!

17.40




Voi bu-huu ja hampaidenkiristys. Ei tullut nollaa taaskaan. Kuuleman mukaan meno oli hyvää, mutta siitä huolimatta minä onnistun mokaamaan ja heittämään mitä mainioimman mahdollisuudet roskikseen. Kyllä, luvassa arrrrmotonta kitinää eilisistä kilpailuista, joista videomateriaalia on tulossa, kun tarpeeksi pitkälle päästään.

Meillä menee treeneissä tosi hyvin. Saan hirmuisesti palautetta ja kannustusta, eikä valittamista ole. Olen oppinut tarkastelemaan ratoja koiran silmin, olen löytänyt räväkkyyttä ja urheilun makua. Kida on saanut kipinää, rohkeutta ja potkua: se on kiihkeä, sillä on hyvä tekniikka ja se kuuntelee. Ja silti moka sattuu aina, eikä viimeinen luva ole vieläkään hyppysissämme. Valittaessani ihmisille kaikki muistuttavat, että kyllä se siitä, mutta minä olen niin malttamaton. Tavoitteeni ovat korkealla ja minua ärsyttää jämähtäminen paikalleen pitkäksi aikaa. Nyt kun jökötämme paikallamme kahdessa eri lajissa, minulta meinaa kopsahtaa kuppi nurin. Haluan edetä, haluan uusia tavoitteita, nämä vanhat alkavat jo ärsyttää!




Helsingin Purinan pääsiäiskisassa ei ollut muuta valittamisen aihetta kuin hyppärirata, B. Mikä uskomaton keppikulma! Tätä valittelivat kaikki, ja pohtivat kohdan hankaluutta ykköstason koirille, kun monille kolmosillekin se taatusti vaikea olisi. Putkeen, suoralla linjalla kaasutus pituudelle, ja sitten äkkipysähdys: kepit kääntyy melkein 90 astetta oikeaan. Ohjaaminen keppien oikealla puolella on riski, koska kappien jälkeen matka jatkuu vasempaan ja oikealla on väärä putki houkuttelemassa, vasemmalle pääsyyn pitäisi taas tehdä jokin sirkustemppua muistuttava saatto tai sitten koiran pitäisi kestää takaaleikkaus. Joopa joo. Meidän matkamme tyssäsi kepeille: tein väärän päätöksen, epäonnistuin kuljettamisen. Videolla lopulta näkee, kuinka epäonnistumisen aalto huokuu minusta, joten jätin kepit kesken ja porskutin kunnialla radan loppuun, tuloksena HYL.

Agilityrata alkoi hyvin, mutta mokasin sielläkin kepeillä. Viimeiseen väliin asti kaikki sujui hyvin, sitten aloitin valssin Kidan katsahtaessa juuri minuun, ja se jätti pujottelematta viimeisen keppivälin. "Ei perse" oli ainoa ajatukseni, ja naamioin kiukkuni aivan superiin etenemiseen radalla. Tämän takia huolimattomuudesta jäi yksi hyppy hyppäämättä, ja lopullinen HYL tuli A:n kontaktilla, kun porsas-Kida päätti kiihdyksissään hypätä kontaktin alastulon. Kokonaan. Kida. Palautin sen peräti kolmesti takaisin, ennenkuin se luovutti ja malttoi kontaktilla kunnialla. Harmillista, sillä lyhyellä estelämppäyksellä se teki kontaktinkin todella hyvin huolimatta kiljumisestani, mutta kisoissakiihtymistaso olikin sitten liian korkea kestämään moista. Sieltäkin HYL.





Onneksi jotkut sentään osaa! Tara ja Oona kaappasivat ensimmäisellä (hyppäri)radalla vitosen juurikin pirullisen kulman takia, mutta he sijoittuivat kuitenkin neljänneksi. Toisella radalla kaksikko sai ensimmäisen yhteisen LUVAnsa sijoittuen samalla toiseksi! Onneksi olkoon tätäkin kautta!

Nauru oli mukana turistina koko pitkän päivän, ja hienosti kakara olikin! Alkuun se hengasi puoli kahdeksasta aamupäivään Taran kanssa kevythäkissä kisapaikalla. Teimme pieniä juttuja ihmisvilinässä, katsekontaktia ja muuta sellaista, ja pentu pystyi hyvin keskittymään oudossa paikassa. Siitä oli myös mielenkiintoista tutkia muiden menoa, ja pohjamateriaalin maistelukin olisi ollut hullun hauskaa hommaa. Koirien kanssa olisi voinut leikkiä, rapsuttamaan tulleita ihmisiä se tervehti iloisesti. Tarpeensa teki vain ulos, kun siellä käytiin. Kevythäkissä oli hiljaa, olipa se siellä sitten yksin tai kaverin kanssa. Kun huopa peitti näkymää, rauhoittui pentu aloilleen ja lähinnä kuorsasi pienellä kerällä sopessaan. Iltapäivän se kulutti häkkiä myös yhdessä Kidan kanssa, ja hyvinpä jengi yhteen mahtui!







Mites nämä turinat sitten?

0 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat