Miksi SINÄ bloggaat?

16.27


Terveiset teille hyvinkin keväisestä Lontoosta! Reissu oli erittäin onnistunut, ja ihanat koirahoitajani pitivät hyvää huolta pikku sydänkäpysistäni. Niin äitini kuin ystäväni olivat sitä mieltä, että koirat olisivat voineet jäädä pidemmäksikin aikaa. Oli ihana rentoutua suuren kaupungin vilkeessä - ja nauttia sen lintuannista, minä niin rakastan vesilintuja! - ja pitää samalla pitkästä aikaa "koiralomaa" siinä sivussa.


15 vko


Nyt kuitenkin on lauma jälleen koossa, ja oli mitä ihaninta huomata kevään saapuneen Suomeenkin. Lumi oli kaikonnut paljolti metsän iimeksistä, ja iltapäivälenkkimme pujottelimme mäntyjen katveessa metsämäillä. Pienet vesiesteet hieman hidastivat kulkuamme (varsinkin Naurun mielestä - tyyppi kiljui kuin päätä leikattaessa, kun väliin osunut iso vesilammikko esti ongelmattoman kulkemisen perässämme), mutta miten ihanaa oli täälläkin kulkea ilman takkia! Loma on kuitenkin loppunut, ja huomenna koira-arki starttaa mätsäreiden ja epävirallisten agilityjen parissa. Ensi viikko sisältää paritkin epäviralliset kilpailut, kurssien veto jatkuu taas normaalisti ja jännempääkin tekemistä on viikon päästä luvassa...

Koska minulla ei ole koirista sen suurempaa uutisointia, päätin tarttua Jennyn blogista pongaamaani aiheeseen. Kysymys nimittäin kuului: Miksi sinä bloggaat? Kysymys on kiehtova, ja päätin vastata itsekin oman näkemykseni asiasta. Ja kertoa samalla, miksi WIPOE oikein on olemassa.




En ole ihan varma, mutta WIPOE:n edeltävä Redtolling taisi olla ensimmäinen blogini. Silloin minulle oli tulossa Kida, Tara oli rapiat 3-vuotta vanha ja minulla oli vielä oma hevonen, Vapu. Aloitin bloggaamisen ihan vaan siksi, kun kiinnostuin hommasta muiden blogeja seurattuani. Ihmettelen yhä syvästi, miten tuosta blogista tulikin ajan kuluessa niin suosittu! Muita blogiyrityksiä minulla on ollut useampikin: tälläkin hetkellä minulla on blogi ennenkaikkea taiteellisille tuotoksilleni, ja minulla on myös yhteinen sarjakuvablogi, joka päivittyy sitä mukaan, kuin sen jaksaa muistaa. Olen aina halunnut päivittää lifestyle-blogia, mutten nää elämäni olevan niin mielenkiintoista, että ketään loppujen lopuksi kiinnostaisi kyseisen aiheen sepustuksia lukea. Myöskin jonkinlainen mielipide-blogi olisi kiehtova, mutta sitä pitäisi tehdä anonyymina. Ihan niin paljon en halua mielipiteitäni kuuluttaa internetissä, koska ihmisluonne on kiero, eikä koskaan voi tietä kuka puhuu mitäkin pahaa toiselle itsestään, oman selkänsä takana.

Minusta blogin pitäminen on hauskaa. Itse tekstien rustaaminen on toki mielekästä, ja on myös mukava, kun voi jakaa ihmisille esimerkiksi ottamiani kuvia. Kaikkein hauskinta minusta on blogin ulkoasun tekeminen: yritän alituiseen keksiä uusia ideoita ja saada aikaa ja energiaa visuaaliseen paranteluun. Blogi on myöskin mitä mainioin paikka "mainostaa" tuottamiaan kuvia ja grafiikoita, vaikka huomaankin panostavani muiden töihin tuhottomasti paremmin kuin omiini...

Minua ärsyttää jotenkin hyvin vaatimaton kirjoitusasuni, ja yritän kehittää sitäkin bloggaamisen yhteydessä. Värikäs, mukaansatempaava kerronta on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin ulkoasu: puuduttavan päivälistaamisen lukemisen voittaa usein jokin muu tekeminen. Olen kirjoittanut paljon ja pitkään, ennenkaikkea novelleja, ja tekstinluominen pysyy virkeänä bloggaamisen yhteydessä, vaikka panostakin tekstiasuun huomattavasti laiskemmin.

Miksi minä sitten pidän treeniblogia? Kai suurin syy on se, että pidän itse muiden treenikertomuksien ja -vinkkien lukemisesta, ja haluan jakaa saman muillekin. Blogistani on tullut hyvin suosittu ajan mittaan (kiitos kaikille siitä!) ja tuntuu siksi, ettei tämä raapustelu ja väkertäminen aivan turhaa ole. Bloggaus on hauska harrastus, jonka avulla voi myöskin jakaa ajatuksia ja tutustua ihmisten mielipiteisiin. Selailen itse hyvinkin ahkerasti blogeja (ennenkaikkea eläin-ja sarjakuvapainotteisia), ja minusta on hauskaa löytää aina uusia, jännittäviä blogituttavuuksia. En näe kirjoittavani tätä päiväkirjana, koska listaan treeniasiat muistiin myös henkilökohtaiseen vihkoseeni, josta helpommin selailen menneitä treenejä ja tekemisiä. Blogi on minulle ennenkaikkea paikka, jossa voin purkautua koirista niin paljon kuin haluan. Kukaan ei tule hiljentämään, eikä minun tarvitse miettiä, jaksaako juttukumppani kuunnella. Tätä tekstiä lukevat vain ne, joita kiinnostavat, ja heidän kanssaan syntyykin parhaat keskustelut!

Onhan tällä blogilla myös sosiaalisen median etu. Esimerkiksi Kidan kasvattaja ja Naurun toinen omistaja pystyvät täältä helposti lukemaan tyttöjen uusimmat kuulumiset ja tulokset, ja voivat halutessaan napata kuviakin mukaansa. Blogien julkisuus onkin minusta yhtä tehokasta kuin muunkin sosiaalisen median. Kävin kerran pientä keskustelua aiheesta erään naisen kanssa, joka oli hyvinkin bloggaamista vastaan. Hän tuntui pitävän internetiä hyvinkin pahana paikkana, jossa menettää kasvonsa ja maineensa hetkessä. Hän kertoi hyvin selvällä suomenkielellä mielipiteensä ja asenteensa bloggaajia kohtaan, ja minä mietin pitkään tämän keskustelun jälkeen. En koe, että bloggaaminen pilaisi mainettani millään tavalla enempää, kuin eläminen yleensä. Minulla ei ole salattavaa, ja jos olisi, se tulisi varmasti selväksi jotakin kautta. Ihmiset juoruilevat ja keksivät omiaan niin tyhjästä, etten koe blogin tuovan yhtään enempää pahaa kuin keskustelemisen netissä muutenkaan. Tietenkin tekstin voi jokainen ymmärtää väärin, mutta niin voi puhutun kielenkin. Tekstin voi sentään tarkistaa, sen voi jokainen käydä lukemassa, kun taas puhuttu kieli muuttaa muotoaan rikkinäisen puhelimen edetessä. Minusta omien mielipiteiden luominen juoruamisen perusteella on muutenkin suhteellisen selkärangatonta ja laiskaa: jokaisen kannattaisi pyrkiä tutkimaan asiat myös henkilökohtaisesti ennen suurempien päätöksien ja asenteiden tekemistä. Kaikki ihmistyypit eivät tule toimeen ja mielipiteet voivat vaihdella hyvinkin suuresti, joten vaikka naapurin Noora pitäisikin Rustiinaa läpeensä kurjana koiraihmisenä, saattaa olla, että Rustiinan mielipiteet ja ideologia sinun kanssasi loksahtavatkin heti kohdilleen.

Kommentoida saa - kiinnostaisiko jengiä lueskella lähemminkin, mitä puuhastelen koirailujen ulkopuolella? Näin esimerkiksi hevosistakin... Mietin saisinko tarpeeksi energiaa päivitellä myös tuota henkilökohtaisempaa tekelettäni, vaikka se lähinnä onkin töille suunnattu rotisko.



Mites nämä turinat sitten?

4 kommenttia

  1. Musta olisi ainakin heppaihmisenä kiva lukea heppapostauksiakin (ja miksei muitakin). :) Sitten kannattaa kommentoinnista ottaa tää sanavahvistus pois, niin jaksaa enemmän kommentoida. :D

    http://troodonny.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, otin vinkistä vaarin ja poistin sen. :D

      Poista
  2. JOO! Olisi kovinkin mukavaa lukea heppailuista ja muistakin. :-)

    VastaaPoista
  3. Voi vitsi toi nauru on vaan niiiin sulonen! :) alottelijanki blogia voi käydä lueskelee janskumoii.blogspot.fi tai kotisivuilla janskumoii.kotisivu.org :)

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat