8,5 vko

Kieltämättä alku vaikutti kaoottiselta, kun sisältä saapui kolme energistä ja hyvin nukkunutta koiraa iltapyörähdykselle. Lenkillä kaikki olivat kuitenkin todella nätisti. Nauru tepasteli töppöjaloillaan perässä, välillä asettuen istumaan maahan tiukan protestikitinän kera. Ei huvita, väsyttää, jännittää. Kida kävi haistelemasa kaverin läpi, mutta keskittyi sittemmin lenkkiin. Tarakin taisi nuuhkaista, mutta sen mielestä ulkoilu tuoksuineen on noin yleisestikin paljon kiinnostavampaa kuin mikään muu (jos palloja, nakkeja, keppejä ja agilityesteitä ei lasketa).

Sisällä kaikki sujui hyvin. Nauru saapasteli emännän lailla sylistä syliin, kanniskeli leluja aarteinaan. Pienellä kauhulla odotin "yötöntä yötä", sillä Laura jo varoitteli pentuhenkilön omaavan laajan kyvyn argumentoida esimerkiksi tylsyyttään. Puolenyön aikaan neiti kuitenkin simahti ja nukkui hyvin autuaasti puoli neljään aamulla. Heräsin itse asiaan X, joten päätin käyttää pienen samantien pissalla pihalla. Pissatuksen voimin kuorsasimmekin vielä puoli kahdeksaan, ennenkuin vilkkaus vei voiton ja oli aika siirtyä aamulenkille yhdessä Taran kanssa. Tara osoittautui varsin kivaksi aamuseuralaiseksi, häntäkarvoja saattoi metsästää ihan rauhassa, sillä noutaja lyllertää juuri sopivaa tahtia pienkansalaiseen nähden. Kida sen sijaan juoksi aamulenkkinsä yhdessä Oran kanssa, niin sain itsekin vähän nautiskella menosta sen sijaan, että piti tarkkailla minne pikkutyyppi jäi toimittamaan omiaan.

Heilahtaakseni aivan eri aiheeseen näin loogisesti ilman aasinsiltoja, metsästämme yhä viimeistä LUVAa Kidan kanssa. Sen ei luulisi olevan vaikeaa, mutta silti se ei vain tahdo tulla. Maailma ei halua meitä kakkosiin. Kisasimme viimeksi Janakkalassa saaden yhden kauniin hyllyn ja yhden ruman. Kisoista jäi kuitenkin hyvä maku (osittain mainion seuran takia), sillä Kidassa oli aivan erinomaista vietikkyyttä ja tutinaa, jota olen sille kaivannut radalle. Se oli vauhdikas ja varsinkin ensimmäisellä radalla kepitteli aivan törkeän hienosti. Ensimmäisellä radalla Kida otti väärän pään putken, koska satuin olemaan sen puolella (videolta katsoessa juoksin kyllä osoitellen päin toista päätä, mutta Kida nyt oli toista mieltä), toisella radalla taas Kida lukitsi heti putkessa aivan väärän hypyn, eikä lotkauttanut korvaansakaan - silmäkulmasta puhumattakaan - minun korjausyrityksilleni. Ensimmäisen radan juoksimme kauniisti loppuun, mutta toinen rata jäi tylysti kesken. Hieman liikaa possuilun makua minun mieleeni.

Tara haki kaksi hylkyä samoilta radoilta Oonan kanssa. Niin tai näin, herkullinen fiilis jäi noutajalle siitä huolimatta varsinkin viimeisestä. ;) Tara on kyllä mainio agilitykoira. Se on kiihkeä, mutta oikeanlaisella ohjauksella nuppi ei kolahda aivan kumoon, vaan se purkaa menonsa juuri tehokkaaseen etenemiseen. Kepit ovat edelleen sille vaikeimmat, mutta kontakteilla se on edistynyt huomattavasti. Tiimi O&T on erittäin kivaa katseltavaa katsomosta.



Palatakseni vauva-asiaan: onhan tuo muksu aika ihana. Se on avoin, sosiaalinen, rohkea eikä stressaa elämästä turhia. Se on myös hyvin oppivainen. Muksun ehdollistin naksuttimeen, eikä vaatinut montakaan hetkeä, kun idea oli hoksattu. Iltapuuhina on harjoiteltu kaukoja (istu, maahan, seiso), katsekontaktia ja kirjan päälle nousemista etutassuilla - hyvinkin lapsenmielisesti. Muksu on kovin ahne ja leikkii myös hyvin. Se osaa hienosti pyytää ulos muuta mia pikkuvahinkoja ajattelematta, esimerkiksi suihku on pikkuvesselin mielestä hänen pissipaikkansa. Nimensä pentu tunnistaa todella hyvin, lenkillä se lyllertää iloisesti muiden mukana ja saapuu vauhdilla kutsusta hakeakseen palkkionsa. Viimeyö (to-pe) nukuttiin todella pitkään. Yksi pissatus neljältä, sitten saikin nukkua rauhassa puoli kymmeneen asti!

Eilen (torstai) nappula oli mukana tallilla. Isot elukat alkuun jännittivät, mutta myöhemmin niistä ei jaksettu enää piitata. Monta rapsuttajaa ja söpötteijää löytyi tallilta, ja pääsipä Nauru tapaamaan ison aussien ihan nokikkain! Se oli paljon isompi kuin Kida, ja aivan iihana. Nauru oli hienosti autossa itsekseen kuorsaamassa etupenkillä sen ajan,mikä kului puuhaillessa hevosen kanssa. Tai ainakin alkuun oli, koska loppuvaiheessa pieni oppi kapuamaan takapenkille, ja kun isot tytöt haettiin hevosen kanssa lenkille, oli pieni sininen onnistunut saamaan itsensä takakonttiin saakka!