Lauantaitreenit

22.12

Lauantai. Yksinäinen lauantai.
Normaalisti minä olen viikonloppuisin kaikkea muuta kuin yksin tyttöjeni kanssa. Nyt kuitenkin kävi näin.
Mikäpä olisi parempi tapa viettää rentoa päivää, kuin menemällä maneesille treenaamaan?
HD:na, kiitos. :)


Naurulle kyseessä oli ensimmäinen matka Asikkalaan. Kuten aiemminkin, auton lähtiessä käyntiin se kiljahti kerran, yritti itsepintaisesti kavuta penkille, lopulta luovuttaen ja nukahtaen niille sijoilleen. Se nukkua tuhisee koko matkan nätisti, ja herää vasta, kun auto on paikoillaan ja ovet aukeavat. Ihan ensimmäiseksi pieni sininen pääsi tutustumaan maneesin menoon - ja voi pojat, siellähän oli elämää! Laura ja Tiina olivat treenaamassa koiriaan, joten mekkalaa, hyppelyitä, kijahduksia ja puheensorinaa oli heti vastassa. Nauru oli hyvinkin tyyni tyyppi, eikä sitä hetkauttanut meno ollenkaan. Utelias se oli, tiiraili katsomosta muiden menoa, mutta teki silti näppärästi kanssani katsekontakteja, istumisia ja maahanmenoja.


Näin rennolla fiiliksellä matkustettiin maneesille. Takaisin tultiin vähintään yhtä väsyneenä, mutta käpertyneenä pelkääjän paikalle.


Itse maneesinhan Nauru keksi ihan superpaikaksi, josta ei olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. Alkulämmittelyissä se aiheutti minulle hieman pohdintapähkinää, sillä nätin kävelyn sijaan pikkuaussiesta oli hauskempaa milloin roikkua Kidan BoT-takissa, milloin isompien hihnassa. Lämmittelyjen jälkeen neiti pääsi juoksemaan sylistä syliin, kun Tiina ja Laura tulivat sitä moikkaamaan. Yhtään tyyppi ei arastele ihmisiä, vaan kapuaa syliin maistelemaan poskipäitä. Myös erittäin arvokas ja lempeä sekarotuinen uros "Arvi" päästettiin tervehtimään pientä lasta. Arvi on hyvin kohtelias pikkupennuille, ja nytkin se heilutti kakaralle iloisesti häntäänsä, ynisten pystykoirahurinaansa samalla. Vaikka Naurua vähän jännitti, se käyttäytyi tosi reippaasti, ja lopulta se olikin läpsimässä maassa makaavaa setää ihan tuttavallisesti.
Suoritin treenit niin, että ensin Kida teki agilitya, sitten Tara. Agien jälkeen Kida teki vielä tokoa, sitten Tara, ja loppuun Nauru pääsi maneesiin tutustumaan juttuihin ja purkamaan rataa kanssani. Omaa vuoroaan pentu vietti nätisti nukkuen etupenkillä: sosiaalisuus veti veronsa, joten päiväunet tulivatkin tarpeeseen.





Kida oli oma, innokas itsensä. Jumppasarjan se suoritti oikein saman tien, eikä toistoja monia tarvittu. Kepeillä - kuten videollakin huomaa - meno oli tosi laimeaa. Kerran se tykissi oikein superteholla, mutta tietenkään en kuvannut juuri sitä pätkää muistikortin tilan loputtua. Pääasia kuitenkin, että se suoritti kepit ilman vilkuiluja suuntaani.
Tokossa tein sillä ruutua putken kautta (tulipahan muuten vauhtia, kun sai suorasta putkesta luvan pilistellä ruutuun!) ja vielä eri matkoilta vieden joskus palkan ruutuun, joskus en. Hyppynoutoa teki myös tosi näppärästi, paitsi kun hiekkaa tuli kapulaan liiaksi ja neiti oli sitä mieltä, ettei hiekkakapulaa voi suuhun ottaa. Tämän ansiosta ylimääräisenä naksuttelin kapulaan tarttumista pihalla lumessa. Kaukokäskyt menivät myös näppärästi, kun otin ne viimeiseksi. Pelkäsin vähän, että likka olisi sen verran väsymys, ettei niistä tulisi mitään, mutta tulihan sentään. Koska Kida. Sydän.




Tara oli kovinkin energinen. Etupalkka teki siitä vieläkin kiivaamman ja äänekkäämmän, mutta onnistuipa neiti pitämään päänsä kasassa lukuunottamatta viimeisiä keppilähetyksiä. Jumppasarjalla se yritti ensin ottaa turhan askeleen ensimmäisellä välillä, sitten viimeisellä. Pienellä hienosäädöllä tuli lopulta myös nappisuoritukset, joihin oli hyvä lopettaa. Kepit sujui myös mallikkaasti, vaikka loppua kohden väsymyksen lisääntyessä tahti muuttui hutiloivammaksi.
Tokossa Tarakin teki ruutua namikupilla (ja se oli iiihanaa, sanoo Tapsa) ja alokkaan estehyppyä. Jos ei lasketa turhaa äänenkäyttöä alokasluokan tehtäviä suorittaessa, olisi noutaja hyvinkin valmis korkkaamaan viralliset tokokentät. Ehkäpä lämmön lisääntyessä misä innostun ja ilmoitan sen kokeeseen...




Nauru pääsi tosiaan purkamaan rataa kanssani ja tutustumaan maneesiin. Alkupuhdeissaan lähettelin neitiä namikupille hyvin lyhyen välimatkan päästä, jonka jälkeen neiti sai palloilla lähitienoolla. Keksipä sinimerle sitten putken, jonka olin jo laittanut lyhyeksi varastoon siirtoa varten. Putki oli tietysti mitä ihanin, eikä pennulla ollut mitään ongelmaa tassutella kapistuksen sisään. Kehuin ja palkkasin pentua vuolaasti sen kiinnostuksesta putkea kohtaan, ja kas, siitähän tuli nopeasti mitä mahtavin leikki. Lopulta pieni tyttö juoksi tottuneesti pienen putken läpikin, ja pääsen palkkaamaankin sen huippusuorituksesta. Tainnut agilitykärpänen puraista tätä pientä koiraa hyvinkin varhain...


Monkey see, monkey do..

Minusta on hauska katsoa, miten älykäs ja miettiväinen voi noinkin pieni koira olla. Iltaruoalla minulla on ollut tapa naksutella leikkimielisiä tehtäviä pennun kanssa, ja minusta on ihailtavaa, millaisella ilolla se mietiskelee. Eriparisilmien katse on hyvin keskittynyt, ja eilen illalla pentu selvästi yritti tarjota tehtävää naksautuksen toivossa: eri asia, yrittikö pentu tarjota istumista vai maahanmenoa, koska lopputulos oli hyvinkin puolivälissä.
Aussiepainotteisia kuvia. :( Anteeksi Tara. En päässyt muokkauksissa noutajakuviin asti.

Mites nämä turinat sitten?

0 kommenttia

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat