"Nyt on ihan tarpeeksi kevät!" minä kuulutin peilille tarkistellessani pöhöttynyttä olemustani. Alunperin suunnittelin crossikautta avattavaksi vasta kulkureittien sulattua, mutten voinut vastustaa kiusausta auringon huudellessa minua ja punapaimenta. Alkulämmittelyn ajan minä kirosin ideaani, toivotin talvelle mitä haisevimmat eritteet ja olin kääntymässä kotiin moneen kertaan. Juoksuhousuissa oli kylmä, tuuli nipisteli poskia, kengänpohjat tuntuivat liukkailta. Kida kuitenkin oli onnessaan, se kantoi vetovaljaita päällään kuin kuningatar eikä meinannut alkulämpän aikana pysyä (olemattomissa) pöksyissään.

Päästyämme juoksun makuun ei meno tuntunutkaan enää niin hassummalta. Aloitimme kunnonkohotuksen rauhassa. Alkulämmittely + vajaa 2km reipasta juoksua + pitkä loppuverkka. Oli itseasiassa ilo huomata, että kumpikin olisi helposti juossut pidempäänkin - kunto on pysynyt yllä läskeilystä huolimatta - mutta maltoin mieleni. Se tästä puuttuisi, jos vaatisin niin itseltäni kuin koiralta liikaa heti alkuunsa ja motivaatiomme kusahtaisi siihen. Juoksua on kuitenkin viimeksi harrastettu viime syksynä. Huomenissa ajattelin juosta uudestaan vähintään samanlaisen mokoman, jos ilma niin sallii. Kida veti koko matkan hyvin edellä ja suorassa.

Ennen lenkkiä naksuttelin hieman Naurun kanssa ja yritin saada videokoostettakin aikaiseksi. Pahoittelen, toisinaan naksautukseni tulee myöhässä, eikä pokkarivideoni tehokkuus varmasti paranna kuvaa osumistani laisinkaan. Pentu on kovin innokas tekemään tällaisia juttuja. Ja oppinutkin hyvin, mokomakin fiksu pieni pirpana.

Tara sai erikoishuomiota nenänkäytön muodossa, kun piilotin sille takapihalle evästä etsittäväksi. Vaan ei huolta, illalla niin noutaja kuin punapaimen pääsevät agiliitämään. Huomenna mitä ilmeisemmin on luvassa myös tokotreeniä iltasella.